Kiva kun ex on täällä, mutta stressaa silti

Isä asuu kaukana ja tulee tänne meille noin kerran kuukaudessa muutamaksi päiväksi. Tilanne on mennyt tähän vuosien aikana, koska ex on hieman.. kyvytön hoitamaan asioitaan.

Hän on yli kolmekymppinen, opiskelee vielä ja asuu vähän missä sattuu. Töitä tekee milloin sattuu, hän on luovalla alalla. Hän ei jostain syystä saa asioita aikaiseksi vaan sählää joka suuntaan ja elää ihan omanlaistaan elämää.
Lapselle on parhaaksi että isä tulee tapaamaan häntä tänne, koska en suoraansanottuna luota isän kykyyn pitää huolta lapsesta. Isä on holtiton ja koheltaa. Hän ei siis käytä mitään päihteitä, mutta on epälooginen säheltäjä jonka jälkiä saa korjata. Mandariinin kuoret jää pöydälle, vessa jää vetämättä, ei pese käsiään paskalla käynnin jälkeen, tukkii ruoalla lavuaarin, sotkee, sotkee, sotkee.. Ei osaa laittaa ruokaa, hävittää jatkuvasti puhelimensa ja muut tavaransa. Eilen hän oli syönyt jotain pilaantunutta ruokaa (hän käy kaupassa ja ostaa ruokaa, jota sitten kuljettaa repussaan päiväkausia kun matkustelee siellä sun täällä. Hän sai siitä jonkinlaisen myrkytyksen ja oksensi vessassa pari kertaa. Vessa oli lattiaa myöten täynnä roiskeita, ei ollut siivonnut jälkiään.

Hän on hyväntahtoinen ja kiltti, mutta auttamattoman rasittava. Vuorokausirytmi sillä on sekaisin ja nytkin se nukkuu. Lapsi on onnellinen isästään ja mukavaa heillä onkin. Leikkivät ja touhuavat. Mun on vain oltava vahtina, muuten koko kämppä on hajalla.

Omaa asuntoa se ei saa hommattua, vaan asuu siellä sun täällä, en tiedä itsekään missä. Osaksi asuu vanhemmillaan kai. Hän sairastui muutama vuosi sitten psyykkisesti ja oli hoidossakin. Lääkitystä hän ei halua käyttää.

Miten tämän ratkaisisi etten tulisi hulluksi? Haluan tukea isän ja lapsen suhdetta, mutta tämä stressaa ihan älyttömästi.