Pelkkää iloa? Kuusi vuotta Sahaja Yogassa

Kirjoitin viitisentoista vuotta sitten Uskontojen uhrien tuki ry:n Muutos-lehteen artikkelin uskonnollisesta yhteisöstä nimeltä Sahaja Yoga. Artikkeli julkaistiin pian myös UUT:n nettisivuilla. Vähän aikaa sitten sain sähköpostia sahaja-joogilta, joka toivoi minun vetävän artikkelin pois netistä. Välillemme syntyi mielenkiintoinen sähköpostien vaihto, mikä sai minut pohtimaan sitä, pitäisikö kirjoittaa lisää, palata muistoihini.

Yritin aikoinani kirjoittaa Sahaja Yogasta mahdollisimman neutraalin kuvauksen, mutta tuoda kuitenkin vahvasti esiin sellaisia asioita, joita liike ei ulkopuolisille mielellään paljasta. En halunnut kirjoittaa omaa tarinaani. Olin ihan liian hajalla.

Minua sähköpostitse lähestynyt sahaja-joogi vaikutti epätietoiselta siitä, että on olemassa liikkeestä lähteneitä, kokemuksistaan haavoilla olevia ihmisiä. Halusi nimiä ja osoitteita. Ehdotti sovittelua. Kieltäydyin tietenkin tällaisesta: sehän olisi vähän kuin kertoisin raiskaajalle raiskauksen uhrin osoitteen, jotta hän pääsisi uudestaan raiskaamaan.

Koska pidän yhteyttä vain pariin entiseen sahaja-joogiin, en luonnollisestikaan edes tiedä kovin monen osoitetta. Joskus sattumalta olen törmännyt joihinkin muihin entisiin jäseniin. Muutamat minulle tuntemattomat ex-jäsenet ovat ottaneet vuosien saatossa yhteyttä UUT:n kautta. Mitään entisten sahaja-joogien kerhoa ei ole.

Kokemuksistaan hajalla olevia kuitenkin on. Tunnen muutamia. Itsekin olen ollut hajalla. Voi olla, että jossakin on joitakuita, jotka ovat hajalla ihan hiljaa.

Kun itse olin Sahaja Yogassa, omassa yhteisössä ei yleensä kyetty näkemään vikaa. Yhteisön toiminnan ja dynamiikan ei uskottu aiheuttavan minkäänlaisia ongelmia. Ongelmat olivat aina jotenkin niistä kärsivän oma syy ja osoitus siitä, että hän on ”negatiivinen”. Liikkeen totuuksien epäileminen merkitsi, että epäilijä on ”negatiivinen”. Liikkeeseen kohdistunut kritiikki oli osoitus siitä, että kritisoija on ”negatiivinen”. Sairaus oli osoitus siitä, että sairastaja on ”negatiivinen”. Tällaisessa ilmapiirissä on vaikeaa kertoa olevansa masentunut, ahdistunut ja heikoilla. On vaikea puhua epäilyksistään, tunteistaan tai ajatuksistaan, jotka ovat ristiriidassa liikkeen tarjoileman totuuden kanssa. Ajatuksiaan ja mielialojaan ehkä itsekin häpeää.

Artikkelini poistoa pyytänyt sahaja-joogi kirjoitti, että liikkeessä on nykyään paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita sovintoon ja yhteisymmärrykseen entisten jäsenten kanssa. Myönsi tosin, että jotkut sahaja-joogit, joitten kanssa ex-jäsenillä olisi soviteltavaa, eivät välttämättä halua itse minkäänlaista sovittelua.

Jäin miettimään, minkälaista sopimista tai sovittelua Sahaja Yogassa ajetaan takaa. Onko motivaationa oikeasti auttaa ihmisiä, jotka ovat saaneet haavoja? Vai onko kaiken takana kuitenkin vain Sahaja Yogan imagon kiillottaminen ja mahdollisten kriittisten äänten vaimentaminen? Itse en missään nimessä haluaisi käsitellä traumaattisia kokemuksiani ryhmässä, jonka parissa kyseiset kokemukset ovat syntyneet, tietämättömänä siitä, haluaako siellä kukaan aidosti kuulla ja ymmärtää. Etenkin kun ryhmän uskomuksiin kuuluu sellaisia asioita, jotka syövät ymmärrykseltä pohjaa.
https://www.uskontojenuhrientuki.fi/kertomus/pelkkaa-iloa-kuusi-vuotta-…