Riman laskeminen ei tarkoita että pitäisi ottaa huono
Hyvin monessa pariutumista koskevassa keskustelussa on sivuttu aihetta siitä pitäisikö ihmisen ns. "laskea rimaa" jos ei kumppania tunnu löytyvät. Näissä keskusteluissa kuitenkin esiintyy minusta yleensä virhellinen (tai ainakin yksipuolinen) ajatus siitä mitä riman laskeminen tarkoittaa. Tavallisesti sen on katsottu tarkoittavan sitä että pitää olla valmis ottamaan kumppani joka on monin tavoin huonompi kuin se jota olisi halunnut.
Itse kuitenkin haluaisin ymmärtää asian niin että ihminen miettisi ihan todella mitkä ovat parisuhteen kannalta olellisia kriteerejä. Hyvin usein ihminen on rakentanut itselleen kuvan ihannepuolisosta joka on vain muodostunut jostain sen kummemmin pohtimatta. Se saattaa sisältää paljonkin ympäristön odotuksia, kulttuurisia tapoja ja vaikkapa teini-iän epäkypsistä ajatuksista kumpuavia toiveita.
Kun olen seurannut kaverieni pariutumista niin ne helpoiten pariutuvat ihmiset tuntuvat olevan niitä ennakkoluulottomimpia ihmisiä joilla on kyky heittäytyä uuteen. He eivät etukäteen rajaa liikaa potentiaalisten kumppanien ominaisuuksia vaan vain tuntuvat kerta toisensa jälkeen törmäävään "hyviin tyypeihin". Nuo ihmiset saattavat kuitenkin olla hyvin erilaisia keskenää mutta silti tuolle ihmiselle sopivia.
Minusta onkin selvää että pahin pariutumisen este on se "rima" joka estää katsomasta kaikkia ihmisiä avoimin silmin ja näkemästä niitä potentiaalisia kumppaneita. Jos sen "riman" jossa on valmiiksi päättänyt kumppanin jokaista ominaisuutta myöten saisi laskettua tai poistettua niin hyvin moni ihminen löytäisi itselleen ihan oikeasti sopivan kumppanin. Ei sitä mitä aluksi ajatteli mutta varmasti monella muulla tavalla hyvän ja haluttavan.
Kommentit (19)
Samaa mieltä.
Jos esteenä on vaikka tupakointi Tai alhainen koulutus, niin sillä rajaa aikamoisen määrän fiksua miestä ulos.
Tiedän, koska nuo olivat nuorena minun kriteereitäni. Sitten tapasin miehen, joka poltti, eikä hän ollut edes ylioppilas. Podin tuota koulutusta todella paljon, koska itse olen kolmannen polven akateeminen ja puolet kavereistani on tohtoreita.
Onneksi pääsin esteestä yli. Olipa maailman älyttömin este.
Olemme olleet jo vuosia naimisissa. Ja mies lopettanut tupakanpolton. Ja on nykyään YAMK.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä.
Jos esteenä on vaikka tupakointi Tai alhainen koulutus, niin sillä rajaa aikamoisen määrän fiksua miestä ulos.Tiedän, koska nuo olivat nuorena minun kriteereitäni. Sitten tapasin miehen, joka poltti, eikä hän ollut edes ylioppilas. Podin tuota koulutusta todella paljon, koska itse olen kolmannen polven akateeminen ja puolet kavereistani on tohtoreita.
Onneksi pääsin esteestä yli. Olipa maailman älyttömin este.
Olemme olleet jo vuosia naimisissa. Ja mies lopettanut tupakanpolton. Ja on nykyään YAMK.
Kiva, että sinun miehesi lopetti tupakoinnin ja vielä kouluttautuikin. But let's face it: kyseessä on poikkeus sääntöön. Itse en tupakoivaa tai muuten epäterveellisesti elävää miestä katselisi ja näin kolmekymppisenä on aika pieni todennäköisyys, että "kohderyhmääni" ikänsä puolesta kuuluva mies tekisi täyskäännöstä elämäntapojen ja kiinnostustenkohteiden suhteen. Tupakoivat duunarit olkoon ihan rauhassa.
Miten nämä ihmiset törmäävät kerta toisensa jälkeen potentiaalisiin tyyppeihin?
Minulla ei ole mitään rimaa, mutta ihmisen pitää olla sopiva. Mitä enemmän poikkeat keskiverrosta, sitä pienempi valikoima on sopivia ihmisiä. Keskiverto haluaa mielummin keskiverron kuin vaihteluvälin ulkopuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä.
Jos esteenä on vaikka tupakointi Tai alhainen koulutus, niin sillä rajaa aikamoisen määrän fiksua miestä ulos.Tiedän, koska nuo olivat nuorena minun kriteereitäni. Sitten tapasin miehen, joka poltti, eikä hän ollut edes ylioppilas. Podin tuota koulutusta todella paljon, koska itse olen kolmannen polven akateeminen ja puolet kavereistani on tohtoreita.
Onneksi pääsin esteestä yli. Olipa maailman älyttömin este.
Olemme olleet jo vuosia naimisissa. Ja mies lopettanut tupakanpolton. Ja on nykyään YAMK.
Kiva, että sinun miehesi lopetti tupakoinnin ja vielä kouluttautuikin. But let's face it: kyseessä on poikkeus sääntöön. Itse en tupakoivaa tai muuten epäterveellisesti elävää miestä katselisi ja näin kolmekymppisenä on aika pieni todennäköisyys, että "kohderyhmääni" ikänsä puolesta kuuluva mies tekisi täyskäännöstä elämäntapojen ja kiinnostustenkohteiden suhteen. Tupakoivat duunarit olkoon ihan rauhassa.
Kaikki tuntemani tupakoineet miehet ovat lopettaneet alta kolmekymppisinä, yli kolmekymppiset tuskin lopettavat. Ja sama, en tupakoivaa edes harkitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä.
Jos esteenä on vaikka tupakointi Tai alhainen koulutus, niin sillä rajaa aikamoisen määrän fiksua miestä ulos.Tiedän, koska nuo olivat nuorena minun kriteereitäni. Sitten tapasin miehen, joka poltti, eikä hän ollut edes ylioppilas. Podin tuota koulutusta todella paljon, koska itse olen kolmannen polven akateeminen ja puolet kavereistani on tohtoreita.
Onneksi pääsin esteestä yli. Olipa maailman älyttömin este.
Olemme olleet jo vuosia naimisissa. Ja mies lopettanut tupakanpolton. Ja on nykyään YAMK.
Kiva, että sinun miehesi lopetti tupakoinnin ja vielä kouluttautuikin. But let's face it: kyseessä on poikkeus sääntöön. Itse en tupakoivaa tai muuten epäterveellisesti elävää miestä katselisi ja näin kolmekymppisenä on aika pieni todennäköisyys, että "kohderyhmääni" ikänsä puolesta kuuluva mies tekisi täyskäännöstä elämäntapojen ja kiinnostustenkohteiden suhteen. Tupakoivat duunarit olkoon ihan rauhassa.
Myönnän, että tupakointi haittasi minua. Mutta ei se ole vaakakupissa kovin paha asia. Jos positiivisella puolella on miljoona hyvää puolta, ja negatiivisella puolella vain tupakointi, niin järki köteen.
Ei minua olisi haitannut, että hän ei olisi kouluttautunut. Minulle riitti, että hän oli hyvin älykäs. Pääsisi Mensaan heittämällä.
Me tapasimme nelikymppisinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä.
Jos esteenä on vaikka tupakointi Tai alhainen koulutus, niin sillä rajaa aikamoisen määrän fiksua miestä ulos.Tiedän, koska nuo olivat nuorena minun kriteereitäni. Sitten tapasin miehen, joka poltti, eikä hän ollut edes ylioppilas. Podin tuota koulutusta todella paljon, koska itse olen kolmannen polven akateeminen ja puolet kavereistani on tohtoreita.
Onneksi pääsin esteestä yli. Olipa maailman älyttömin este.
Olemme olleet jo vuosia naimisissa. Ja mies lopettanut tupakanpolton. Ja on nykyään YAMK.
Kiva, että sinun miehesi lopetti tupakoinnin ja vielä kouluttautuikin. But let's face it: kyseessä on poikkeus sääntöön. Itse en tupakoivaa tai muuten epäterveellisesti elävää miestä katselisi ja näin kolmekymppisenä on aika pieni todennäköisyys, että "kohderyhmääni" ikänsä puolesta kuuluva mies tekisi täyskäännöstä elämäntapojen ja kiinnostustenkohteiden suhteen. Tupakoivat duunarit olkoon ihan rauhassa.
Myönnän, että tupakointi haittasi minua. Mutta ei se ole vaakakupissa kovin paha asia. Jos positiivisella puolella on miljoona hyvää puolta, ja negatiivisella puolella vain tupakointi, niin järki köteen.
Ei minua olisi haitannut, että hän ei olisi kouluttautunut. Minulle riitti, että hän oli hyvin älykäs. Pääsisi Mensaan heittämällä.
Me tapasimme nelikymppisinä.
Vai niin. Itselleni pelkkä älykkyys ei ole itseisarvo, jos siitä huolimatta tietoisesti tuhoaa terveytensä ja haisee pahalle. Pistää kyseenalaistamaan sen "älykkyyden". Ihminen joka ei ole korkeasti kouluttautunut, voi ilman muuta olla fiksu, mutta usein kysymys on silloin laiskuudesta, kunnianhimottomuudesta, itseluottamuksen puutteesta tai vastaavasta, jos tyyppi ei ole tullut käyttäneeksi kykyjään ja ne eivät ole toivottavia ominaisuuksia miehessä.
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä ihmiset törmäävät kerta toisensa jälkeen potentiaalisiin tyyppeihin?
Minulla ei ole mitään rimaa, mutta ihmisen pitää olla sopiva. Mitä enemmän poikkeat keskiverrosta, sitä pienempi valikoima on sopivia ihmisiä. Keskiverto haluaa mielummin keskiverron kuin vaihteluvälin ulkopuolelta.
Ei välttämättä. Toki jos haluat sen toisenkin olevan yhtä erikoinen ihminen kuin itse niin se rajaa. Mutta ei ole mikään sääntö että persoonallisen ihmisen pitää löytää samanlainen rinnalleen vaan monesti juuri se positiivisella tavalla "tavis" voi tasoittaa sopivasti sitä erikoista persoonaa ja pitää hänet enemmän jalat maassa.
Tunnen useita vähän erikoisia "taiteilijatyyppejä" ja pari nuorena "pahaa poikaa" jotka ovat uskomattomasti rauhoittuneet kun ovat löytäneet rinnalleen sen järkevän tasaisen ihmisen. Yksikin sanoi että tuo puoliso oikeasti pelasti hänen elämänsä koska olisi luultavasti vain ajelehtinut elämässä jos ei olisi tavannut ihmistä joka vetää vähän ne jalta maahan. Silti he ovat edelleen persoonallisia ja luovia ihmisiä mutta sopivasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä.
Jos esteenä on vaikka tupakointi Tai alhainen koulutus, niin sillä rajaa aikamoisen määrän fiksua miestä ulos.Tiedän, koska nuo olivat nuorena minun kriteereitäni. Sitten tapasin miehen, joka poltti, eikä hän ollut edes ylioppilas. Podin tuota koulutusta todella paljon, koska itse olen kolmannen polven akateeminen ja puolet kavereistani on tohtoreita.
Onneksi pääsin esteestä yli. Olipa maailman älyttömin este.
Olemme olleet jo vuosia naimisissa. Ja mies lopettanut tupakanpolton. Ja on nykyään YAMK.
Kiva, että sinun miehesi lopetti tupakoinnin ja vielä kouluttautuikin. But let's face it: kyseessä on poikkeus sääntöön. Itse en tupakoivaa tai muuten epäterveellisesti elävää miestä katselisi ja näin kolmekymppisenä on aika pieni todennäköisyys, että "kohderyhmääni" ikänsä puolesta kuuluva mies tekisi täyskäännöstä elämäntapojen ja kiinnostustenkohteiden suhteen. Tupakoivat duunarit olkoon ihan rauhassa.
Myönnän, että tupakointi haittasi minua. Mutta ei se ole vaakakupissa kovin paha asia. Jos positiivisella puolella on miljoona hyvää puolta, ja negatiivisella puolella vain tupakointi, niin järki köteen.
Ei minua olisi haitannut, että hän ei olisi kouluttautunut. Minulle riitti, että hän oli hyvin älykäs. Pääsisi Mensaan heittämällä.
Me tapasimme nelikymppisinä.
Vai niin. Itselleni pelkkä älykkyys ei ole itseisarvo, jos siitä huolimatta tietoisesti tuhoaa terveytensä ja haisee pahalle. Pistää kyseenalaistamaan sen "älykkyyden". Ihminen joka ei ole korkeasti kouluttautunut, voi ilman muuta olla fiksu, mutta usein kysymys on silloin laiskuudesta, kunnianhimottomuudesta, itseluottamuksen puutteesta tai vastaavasta, jos tyyppi ei ole tullut käyttäneeksi kykyjään ja ne eivät ole toivottavia ominaisuuksia miehessä.
Teet johtopäätöksiä, jotka eivät välttämättä pidä paikkaansa.
Minun mieheni kohdalla hänen kunnianhimonsa suuntautui miljoonabisnekseen. Hänellä oli jo nuorena sata kertaa isompi osaaminen liiketoiminnasta kuin kenelläkään kouluja käyneellä.
Jälleen aloitukseen: kokonaisuus ratkaisee. Ja se pitäisi nähdä, eikä tuijottaa yksityiskohtia näkemättä metsää puilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä.
Jos esteenä on vaikka tupakointi Tai alhainen koulutus, niin sillä rajaa aikamoisen määrän fiksua miestä ulos.Tiedän, koska nuo olivat nuorena minun kriteereitäni. Sitten tapasin miehen, joka poltti, eikä hän ollut edes ylioppilas. Podin tuota koulutusta todella paljon, koska itse olen kolmannen polven akateeminen ja puolet kavereistani on tohtoreita.
Onneksi pääsin esteestä yli. Olipa maailman älyttömin este.
Olemme olleet jo vuosia naimisissa. Ja mies lopettanut tupakanpolton. Ja on nykyään YAMK.
Kiva, että sinun miehesi lopetti tupakoinnin ja vielä kouluttautuikin. But let's face it: kyseessä on poikkeus sääntöön. Itse en tupakoivaa tai muuten epäterveellisesti elävää miestä katselisi ja näin kolmekymppisenä on aika pieni todennäköisyys, että "kohderyhmääni" ikänsä puolesta kuuluva mies tekisi täyskäännöstä elämäntapojen ja kiinnostustenkohteiden suhteen. Tupakoivat duunarit olkoon ihan rauhassa.
En menisi sanomaan noinkaan. Minun ystävistäni on 50% näitä poikkeuksia, ja minutkin voi lukea sellaiseksi. Jotenkin on surullista lukea noin kapeakatseista ja katkeraakin tekstiä. Tuosta on lyhyt matka siihen että kaikki miehet on sikoja, eikä sinulle löydy tarpeeksi hyvää.
Kouluttautumisesta:
Olen liiketalouden lehtori, opetan amk:ta ja yamk:ta. Tapaan siis todella paljon 30-50 v miehiä, jotka vasta sitten kouluttautuvat. Suurin osa heistä on oikein fiksuja. Vaikka ei sitä koulutusta vielä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä.
Jos esteenä on vaikka tupakointi Tai alhainen koulutus, niin sillä rajaa aikamoisen määrän fiksua miestä ulos.Tiedän, koska nuo olivat nuorena minun kriteereitäni. Sitten tapasin miehen, joka poltti, eikä hän ollut edes ylioppilas. Podin tuota koulutusta todella paljon, koska itse olen kolmannen polven akateeminen ja puolet kavereistani on tohtoreita.
Onneksi pääsin esteestä yli. Olipa maailman älyttömin este.
Olemme olleet jo vuosia naimisissa. Ja mies lopettanut tupakanpolton. Ja on nykyään YAMK.
Kiva, että sinun miehesi lopetti tupakoinnin ja vielä kouluttautuikin. But let's face it: kyseessä on poikkeus sääntöön. Itse en tupakoivaa tai muuten epäterveellisesti elävää miestä katselisi ja näin kolmekymppisenä on aika pieni todennäköisyys, että "kohderyhmääni" ikänsä puolesta kuuluva mies tekisi täyskäännöstä elämäntapojen ja kiinnostustenkohteiden suhteen. Tupakoivat duunarit olkoon ihan rauhassa.
En menisi sanomaan noinkaan. Minun ystävistäni on 50% näitä poikkeuksia, ja minutkin voi lukea sellaiseksi. Jotenkin on surullista lukea noin kapeakatseista ja osin katkeraakin tekstiä. Tuosta on lyhyt matka siihen että kaikki miehet on sikoja, eikä sinulle löydy tarpeeksi hyvää. En ainakaan itse tuomitse ihmisiä ennen kuin tunnen, koska kaikissa luokissa on niin paljon erilaisia ihmistyyppejä. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä.
Jos esteenä on vaikka tupakointi Tai alhainen koulutus, niin sillä rajaa aikamoisen määrän fiksua miestä ulos.Tiedän, koska nuo olivat nuorena minun kriteereitäni. Sitten tapasin miehen, joka poltti, eikä hän ollut edes ylioppilas. Podin tuota koulutusta todella paljon, koska itse olen kolmannen polven akateeminen ja puolet kavereistani on tohtoreita.
Onneksi pääsin esteestä yli. Olipa maailman älyttömin este.
Olemme olleet jo vuosia naimisissa. Ja mies lopettanut tupakanpolton. Ja on nykyään YAMK.
Kiva, että sinun miehesi lopetti tupakoinnin ja vielä kouluttautuikin. But let's face it: kyseessä on poikkeus sääntöön. Itse en tupakoivaa tai muuten epäterveellisesti elävää miestä katselisi ja näin kolmekymppisenä on aika pieni todennäköisyys, että "kohderyhmääni" ikänsä puolesta kuuluva mies tekisi täyskäännöstä elämäntapojen ja kiinnostustenkohteiden suhteen. Tupakoivat duunarit olkoon ihan rauhassa.
Myönnän, että tupakointi haittasi minua. Mutta ei se ole vaakakupissa kovin paha asia. Jos positiivisella puolella on miljoona hyvää puolta, ja negatiivisella puolella vain tupakointi, niin järki köteen.
Ei minua olisi haitannut, että hän ei olisi kouluttautunut. Minulle riitti, että hän oli hyvin älykäs. Pääsisi Mensaan heittämällä.
Me tapasimme nelikymppisinä.
Hyvin sanottu. Älykkyys ei automaattisesti tarkoita että on hyvin koulutettu tai hyvässä asemassa. Ja päinvastoin. Tiedän parikin Mensan jäsentä ihan toisenlaisissa kuvioissa. Jos miehen kanssa viihtyy ja on hyvä ja kiva elää ei sitä rahaa tarvita kuin toimeen tulemiseen, Luksuselämästä haaveilijat on toinen juttu.
Tupakka ei minullakaan olisi este jos on muuten hyvä tyyppi josta kiinnostun. Tosin olen elänyt aikana jolloin tupakointi oli yleisempää.
Minulla on radikaali ajatus: Mitäs jos "ottaisi" sen ihmisen, johon ihastuu ja rakastuu? Sillä tavalla omat parisuhteeni ovat alkaneet, ei niin että olisin haastatellut ja valikoinut ja etsinyt vähiten huonon. Silloin, kun en ole kohdannut ihmistä, josta olisin kiinnostunut, olen ollut yksin. Ennen nykyistä suhdettani seitsemän vuotta.
Minulla ei ole mitään ikään, painoon, koulutukseen tai pituuteen liittyviä vaatimuksia kumppanille. Toivon, että hän olisi työelämässä ja omillaan pärjäävä, keskustelutaitoinen ja kiva. Oikeasti ei ole muita vaatimuksia. Toivon, että näillä perusteilla kumppani löytyisi. Oikeasti rajukaan ylipaino tai lyhytkasvuisuus ei haittaisi, jos muuten natsaa. Kuitenkaan työtöntä ja mitään tekemätöntä en ottaisi. N 48
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä ihmiset törmäävät kerta toisensa jälkeen potentiaalisiin tyyppeihin?
Minulla ei ole mitään rimaa, mutta ihmisen pitää olla sopiva. Mitä enemmän poikkeat keskiverrosta, sitä pienempi valikoima on sopivia ihmisiä. Keskiverto haluaa mielummin keskiverron kuin vaihteluvälin ulkopuolelta.
Ei välttämättä. Toki jos haluat sen toisenkin olevan yhtä erikoinen ihminen kuin itse niin se rajaa. Mutta ei ole mikään sääntö että persoonallisen ihmisen pitää löytää samanlainen rinnalleen vaan monesti juuri se positiivisella tavalla "tavis" voi tasoittaa sopivasti sitä erikoista persoonaa ja pitää hänet enemmän jalat maassa.
Tunnen useita vähän erikoisia "taiteilijatyyppejä" ja pari nuorena "pahaa poikaa" jotka ovat uskomattomasti rauhoittuneet kun ovat löytäneet rinnalleen sen järkevän tasaisen ihmisen. Yksikin sanoi että tuo puoliso oikeasti pelasti hänen elämänsä koska olisi luultavasti vain ajelehtinut elämässä jos ei olisi tavannut ihmistä joka vetää vähän ne jalta maahan. Silti he ovat edelleen persoonallisia ja luovia ihmisiä mutta sopivasti.
No mutta kun se nainen on se massasta poikkeava, on vaikea löytää miestä, joka aidosti ihailee ja rakastaa. Ja jokainen meistä tietää, että kukaan terveellä itsesuojeluvaistolla varustettu nainen ei alenna rimaa niin alas, että ottaa miehen, joka tyytyy tai ottaa siksi, ettei saa parempaa/normaalia.
Ihan tutkitustikin miehet pitävät kauniina sitä, että näyttää samalta eikä erotu muista, poikkeuksena jos joku superkaunotar erottuu positiivisesti. Siksi ehkä miehiä ei haittaa, jos nainen on "hajuton ja mauton", kunhan sopii muottiin.
Jos mensatasoista haluaa, siinä rajaa näppärästi 98 % populaatiosta ulkopuolelle.
Jotkin kriteerit ovat sellaisia, mistä ei pysty joustamaan. Ehkä suurimpana lapset. En minä lapsia haluavana hyväksy velaa. Ja tuon jonkun mainitsema tupakointi, minulla on diagnosoitu keuhkosairaus ja moni haju aiheuttaa ahdistusta. En pystyisi seurustelemaan tupakoivan kanssa, vaikka olisikin muilta osin täydellinen. Mutta sen sijaan sellaiset "pitää hevosista" tai "pituutta yli 180cm" ovat sellaisia, mistä voi helposti joustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä ihmiset törmäävät kerta toisensa jälkeen potentiaalisiin tyyppeihin?
Minulla ei ole mitään rimaa, mutta ihmisen pitää olla sopiva. Mitä enemmän poikkeat keskiverrosta, sitä pienempi valikoima on sopivia ihmisiä. Keskiverto haluaa mielummin keskiverron kuin vaihteluvälin ulkopuolelta.
Ei välttämättä. Toki jos haluat sen toisenkin olevan yhtä erikoinen ihminen kuin itse niin se rajaa. Mutta ei ole mikään sääntö että persoonallisen ihmisen pitää löytää samanlainen rinnalleen vaan monesti juuri se positiivisella tavalla "tavis" voi tasoittaa sopivasti sitä erikoista persoonaa ja pitää hänet enemmän jalat maassa.
Tunnen useita vähän erikoisia "taiteilijatyyppejä" ja pari nuorena "pahaa poikaa" jotka ovat uskomattomasti rauhoittuneet kun ovat löytäneet rinnalleen sen järkevän tasaisen ihmisen. Yksikin sanoi että tuo puoliso oikeasti pelasti hänen elämänsä koska olisi luultavasti vain ajelehtinut elämässä jos ei olisi tavannut ihmistä joka vetää vähän ne jalta maahan. Silti he ovat edelleen persoonallisia ja luovia ihmisiä mutta sopivasti.
No mutta kun se nainen on se massasta poikkeava, on vaikea löytää miestä, joka aidosti ihailee ja rakastaa. Ja jokainen meistä tietää, että kukaan terveellä itsesuojeluvaistolla varustettu nainen ei alenna rimaa niin alas, että ottaa miehen, joka tyytyy tai ottaa siksi, ettei saa parempaa/normaalia.
Ihan tutkitustikin miehet pitävät kauniina sitä, että näyttää samalta eikä erotu muista, poikkeuksena jos joku superkaunotar erottuu positiivisesti. Siksi ehkä miehiä ei haittaa, jos nainen on "hajuton ja mauton", kunhan sopii muottiin.
En tiedä mitä tutkimuksia sinä olet lukenut mitta kyllä minun käsitykseni mukaan ihan tutkitusti miesten "naismaut" vaihtelevat todella paljon niin ulkoisten asioiden kuin luonteenkin suhteen. Enemmän ongelma on se että niin monet ovat oppineet ympäristön paineessa että mikä on se nais- tai miestyyppi josta pitää pitää että olisi "normaali". Jos ihmiset uskaltaisivat olla omia itsejään niin he voisivat myös valita paljon vapaammin sen josta ihan oikeasti tykkäävät.
Olet oikeassa, näin se on. Kun ihmisessä on erilaisia ominaisuuksia vaikka kuinka paljon ja ne vaikuttavat toisiinsa, niin on hölmöä tuijottaa joitan tiettyjä ominaisuuksia ja luulla että ihmisestä tulee huono jos siirtää painopistettä toisaalle. Kaikkiei ymmärrä tätä koko elämänsä aikana. Vähän säälittää nämä yli neljäkymppiset kauniit, älykkäät ja urheilulliset ihmiset, jotka valittelevat että eivät löydä kyllin hyvää kumppania. Näille kun ehdottaa heidän toimintatapojen muutosta, tai avarakatseisuutta, edessä on apn kuvailema tilanne.