Ennen näihinaikoihin vain lorvittiin, ilmiöllä oli nimikin, Härkäviikot.

Luonto oli ankassa jäässä, ennen talvisin oli lunta ja pakkanen paukutti jäätyneitä järvenselkiä ja puunrunkoja, pimeää oli kynttilän valossa tai tuohikäppyrän käryssä askereitaan hoitaa. Talon ulkopuolisia töitä sydäntalvella ei ollut, tammikuun lopulla kaadettiin isot rungot jos oli isoa rakentamista tiedossa mutta muuten lähinnä lojuttiin. Koko muu vuosi tehtiin työtä mutta pimeys ja kylmyys hankaloitti niin ettei kannattanut reuhtoa vaan säästää muonavaroja ja antaa kehon levätä. Tammikuussa myös kuoltiin ja siitettiin mutta muuten hiljaista.
Leipää leivottiin ja Sauna oli useasti lämpimänä- Härkäviikoilla pestiin vuoden pyykit. Edellistalvesta vain sateissa puhdistunut nahkanuttu puhdistettiin saunassa räästäten karkealla villalla ja ihrapehmityksellä uuden veroisiksi. Härkäviikoilla isät opettivat lapsilleen pihapiirissä metsästystä, oravia ja muuta pihariistaa, jäniksiä ja pieniä turkiseläimiä pyydystettiin ja jäljitettiin lyhyen valoisan aikana kunhan oli maattu tarpeeksi- lapset ja koirat lähinnä leikkivät pihalla.
Tulta pidettiin illalla tavallista pitempään kun härkäviikot etenivät ja lepäily alkoi riittää, oli tarinoita ja kaikki paikat leipomuksia ja lomalla muokattuja turkiksia täynnä, jos lämpö oli ollut onnistuneen tasaista oli olutsammiot täynnä ja mäskeistä tiputeltiin, oli tarinoiden aika aika ennen kevään kovaa paastoa joka jatkui uutisvehnän leipomiseen saakka Juhannuskesälle.
Lorvitko nyt suklaata mussuttaen ja paastoat sitten valon kirkastuttua, on vanhojen suomalaisten pimeän ajan perinteiden aika.