Lue keskustelun säännöt.
Tuo ketju, jossa puhutaan miesten yksinäisyydestä ja siitä, että kun lähestyy naista, nauretaan päin naamaa...
13.01.2020 |
En edes jaksa lukea sitä, koska arvaan sisällön suunnilleen, mutta siitä juontaa mieleen tämä...
Opiskeluaikanani menin erään järjestön hallitukseen vähän ns. kylmiltäni. En tuntenut sieltä ketään, uuteen hallitukseen haalittiin puhelimella porukkaa, ja sitten erään kaverini kanssa suostuttiin, kun järjestöasiat olivat tuttuja. No, mentiin sitten hallituksen kokoukseen. Kaverilleni osa porukasta oli tuttuja, mulle ei kukaan. Esittelin itseni uudelle puheenjohtajalle, hän ei esitellyt itseään, mikä oli mielestäni outoa. Sen ajan, mitä tuon järjestön hallituksessa toimin, puheenjohtajasta tuli mulle jotenkin kummallinen kuva. Hän töksäytteli ihmeellisiä juttuja ja kun kysyin neuvoja pestini hoitamiseen, vastauksia piti aina nyhtää yksityiskohta kerrallaan. En muista, oliko hallituksemme jo kuopattu, kun jossain bileissä tämä pj yritti tulla kaveriporukkamme kanssa tanssimaan, ja minä suoraan sanottuna törkeästi suljin hänet piirin ulkopuolelle.
Nyt, kun vuosia on tullut lisää, ymmärrän, että ehkäpä tällä nuorella miehellä oli jotain sosiaalisen kanssakäymisen vaikeuksia. Että ehkä hän ei oikeastaan ollut mulkku, hän vain ei oikein osannut toimia sosiaalisissa suhteissa. Näin jälkikäteen tuntuu pahalta se, miten käyttäydyin häntä kohtaan noissa bileissä. Taustalla on toki se, että hänen kanssaan oli todella vaikea tulla toimeen, kun hän oli puheenjohtaja, ja sen takia tuntui kummalliselta, että hän haluaisi sitten ahdistavasti tuppautua seuraan.
Asia, jota tässä nyt pohdin, on tämä: miten paljon voi olettaa, että toiset ihmiset ymmärtävät sitä, että toisten outo käytös johtuu esim. jostain neurologisesta eriäväisyydestä? Miten toisten töksähtelevään ja epäkohteliaaseen käytökseen pitää suhtautua? Jos joku ihminen vaikuttaa mulkulta, miten häntä pitää kohdella, ymmärtäväisestikö, vaiko kenties kuten minä, välttää kontaktia mulkuksi koetun ihmisen kanssa?
Kommentit (40)
Tuskin kiltti miehet pahemmin hallituksen kokouksissa istuu. Kiltti miehen voi bongata lähikaupasta ostamassa nuudelia huppupäässä silmäaluin tummin. Katse on koirapentumainen ja kysyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse yritän arvioida ihmisten käytöstä intention perusteella. Kömpelyys on ok, ilkeys ei.
Varmaan sillä nuorella miehellä oli jotain nepsy-pulmaa. Muistan omasta nuoruudesta, että tuollaisia nuoria miehiä oli yliopistolla hämmästyttävän paljon. Jopa lukemassa aloja, joilla vaaditaan sosiaalisia taitoja.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Minä taas en jaksanut lukea tätä, mutta kantani on tämä:
Näitä yksinäisiä ja saamattomia nyhverömiehiä voi ja on hyväkin hieman auttaa ja rohkaista, mutta ainoastaan tiettyyn pisteeseen asti. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin omasta halusta ja rohkeudesta astua ulos kuorestaan ja ryhtyä elämään! Sitä ei voi tehdä kukaan toinen toisen puolesta.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Itse yritän arvioida ihmisten käytöstä intention perusteella. Kömpelyys on ok, ilkeys ei.
Varmaan sillä nuorella miehellä oli jotain nepsy-pulmaa. Muistan omasta nuoruudesta, että tuollaisia nuoria miehiä oli yliopistolla hämmästyttävän paljon. Jopa lukemassa aloja, joilla vaaditaan sosiaalisia taitoja.
Ihan varmasti oli, mutta en mä sitä silloin parikymppisenä tajunnut. Koko tyyppi vaikutti vain mulkulta, jonka kanssa oli ihan äärimmäisen vaikea hoitaa mitään asioita. Tapahtumista on sen verran kauan, että en muista enää tapahtumia hirveän vivahteikkaasti, mutta jotenkin kerta toisensa jälkeen turhauduin tyyppiin, eikä omasta kohteliaasta ja sovittelevasta käytöksestä ollut ikinä apua. Nyt, kun olen tajunnut, tietenkin kaduttaa, että sitten lopulta käyttäydyin niin rumasti häntä kohtaan.
Ap
Turha niitä on paapoa, ovat ilkeää ja katkeraa porukkaa. Saa vaan itselleen ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kiltti miehet pahemmin hallituksen kokouksissa istuu. Kiltti miehen voi bongata lähikaupasta ostamassa nuudelia huppupäässä silmäaluin tummin. Katse on koirapentumainen ja kysyvä.
Joo, totta puhut, enpä keksi mitään glamoröösimpää hommaa kuin ylioppilaskunnan järjestön hallituksessa istuminen!
Ap
Ap, jos itse käyttäydyit kohteliaasti ja sovittelevasti, kuten kerroit, sinulla ei ole mitään katumisen aihetta.
Kun itse käyttäytyy aina korrektisti, se riittää.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Itse yritän arvioida ihmisten käytöstä intention perusteella. Kömpelyys on ok, ilkeys ei.
Varmaan sillä nuorella miehellä oli jotain nepsy-pulmaa. Muistan omasta nuoruudesta, että tuollaisia nuoria miehiä oli yliopistolla hämmästyttävän paljon. Jopa lukemassa aloja, joilla vaaditaan sosiaalisia taitoja.Ihan varmasti oli, mutta en mä sitä silloin parikymppisenä tajunnut. Koko tyyppi vaikutti vain mulkulta, jonka kanssa oli ihan äärimmäisen vaikea hoitaa mitään asioita. Tapahtumista on sen verran kauan, että en muista enää tapahtumia hirveän vivahteikkaasti, mutta jotenkin kerta toisensa jälkeen turhauduin tyyppiin, eikä omasta kohteliaasta ja sovittelevasta käytöksestä ollut ikinä apua. Nyt, kun olen tajunnut, tietenkin kaduttaa, että sitten lopulta käyttäydyin niin rumasti häntä kohtaan.
Ap
Mutta jatkan tähän... mietinpä, että jos hän muistelee (en tietenkään tiedä, muisteleeko) näitä samoja tapahtumia, ajatteleeko hän vain sitä, miten minä torjuin hänen aran seuraan pyrkimisensä bileissä, vai mahtaako hän myös miettiä, miksi mahdoin käyttäytyä häntä kohtaan sillä tavalla. Ja jos miettii, mahtaakohan hän reflektoida omaa käytöstään (varsin etäisen) tuttavuutemme aikana.
Ap
Kakkahattutäti kirjoitti:
Ap, jos itse käyttäydyit kohteliaasti ja sovittelevasti, kuten kerroit, sinulla ei ole mitään katumisen aihetta.
Kun itse käyttäytyy aina korrektisti, se riittää.
Käyttäydyin, kunnes sitten en enää käyttäytynyt, vaan kirjaimellisesti käänsin hänelle selkäni, kun hän oli tulossa seuraani. Ja se on se, joka toki tuntuu nykypäivänä pahalta, kun kokonaiskuva on hieman valjennut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä mä nyt tässä mitään varsinaista synninpäästöä kaipaa. Mennyt on mennyttä, ja kyllä mä vastaan omasta käytöksestäni silloinkin, kun se ei ole parhaimmillaan. Tämä asia vain mietityttää vähän yleisemmälläkin tasolla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olis kyllä kiinnostava kulla mitä hän tänä päivänä ajattelee tuosta. Oletko yrittänyt tsekata Facebookista mitä sen elämään nykyään kuuluu?
Vapaa-ajalla saa jokainen valita seuransa. Siinä ei ole mitään epäkorrektia.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap esittää naista. Taas.
Joo, oon menestyksellisesti esittänyt naista kohta 40 vuotta, niin menestyksekkäästi, että oon jopa synnyttänyt kaksi lasta.
Ap
Minäpä otin tällaisen nyhverömiehen, joka oli 27 kun tavattiin. Ehkä yksi seurustelu takana, jotain seksiä ehkä joskus oli hänellä ollut, mutta oli kyllä kokematon, saamaton, aloitekyvytön ja sosiaalisesti lahjaton.
Vuoden päivät olin tosi kärsivällinen, hän oli kuitenkin hyvä mies pohjimmiltaan. Itsetunto oli vain naisten suhteen maissa.
Nyt voin sanoa, että wau: hänestä on kuoriutunut helmi. Hän muistaa kehua minua liki päivittäin (vaikkei varsinaisesti kohtelias olekaan), hän on hyvä sängyssä (aloitekyky edelleen huono), hän menestyy upeasti työelämässä, meillä on joka päivä mukavaa yhdessä.
Olemme olleet yhdessä 15 vuotta toisiamme tukien ja kannustaen.
Suosittelen mahdollisuuden antamista sille nyhveröltä tuntuvalle, jos perusasiat kunnossa.
Hohoijaa. Sama ongelma on myös naispuolisilla vastaavilla.....eikä siitä kukaan wouwouuliuli-ketjua aloita. Sitten kun näitä aloituksia tonkii syvemmältä, niin todellinen ongelma löytyy joka AINA ON: se kun ei saa pldee. En jaksa enää ottaa näitä vakavasti, kun eiköhän tuo kerro kaiken oleellisen :(:(:(
Vierailija kirjoitti:
Olis kyllä kiinnostava kulla mitä hän tänä päivänä ajattelee tuosta. Oletko yrittänyt tsekata Facebookista mitä sen elämään nykyään kuuluu?
Olen yrittänyt tsekata. Nyt muuten muistui mieleeni, että tämä kaverini, jonka kanssa tähän hallitukseen silloin menimme, kertoi, että tämä henkilö oli omassa ainejärjestössään joutunut aikamoisen myllytyksen uhriksi, että en ollut ainoa, joka hänen käytöksestään otti itseensä. Ei sillä, että olisin hyväksynyt sen, millä tavalla tuossa ainejärjestössä oli toimittu, se meni kiusaamisen puolelle ja ehkä jopa täytti kunnianloukkauksen tunnusmerkit (älkää kysykö yksityiskohtia, en muista, tietoni perustuvat kuulopuheeseen ja lisäksi niiden perusteella voisi olla jopa mahdollista tunnistaa kys. henkilö).
Ap
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vapaa-ajalla saa jokainen valita seuransa. Siinä ei ole mitään epäkorrektia.
Olen kyllä enimmäkseen samaa mieltä, mutta en nyt varsinaisesti tarvitse tai kaipaa vahvistusta sille, toiminko oikein vai väärin, kun tästä alkaa olla jo kohta 20 vuotta aikaa.
Ap
Lddl kirjoitti:
Minäpä otin tällaisen nyhverömiehen, joka oli 27 kun tavattiin. Ehkä yksi seurustelu takana, jotain seksiä ehkä joskus oli hänellä ollut, mutta oli kyllä kokematon, saamaton, aloitekyvytön ja sosiaalisesti lahjaton.
Vuoden päivät olin tosi kärsivällinen, hän oli kuitenkin hyvä mies pohjimmiltaan. Itsetunto oli vain naisten suhteen maissa.
Nyt voin sanoa, että wau: hänestä on kuoriutunut helmi. Hän muistaa kehua minua liki päivittäin (vaikkei varsinaisesti kohtelias olekaan), hän on hyvä sängyssä (aloitekyky edelleen huono), hän menestyy upeasti työelämässä, meillä on joka päivä mukavaa yhdessä.
Olemme olleet yhdessä 15 vuotta toisiamme tukien ja kannustaen.
Suosittelen mahdollisuuden antamista sille nyhveröltä tuntuvalle, jos perusasiat kunnossa.
Onnistuu jos ongelmat on pieniä. Persoonallisuushäiriöistä tuskin maallikko vuodessa ihmeparantaa. Vaistosi sanoi että perusta on kunnossa ja olit oikeassa.
Ei vissiin kellään mitään ajatusta tästä?
Ap