Lue keskustelun säännöt.
Tuo ketju, jossa puhutaan miesten yksinäisyydestä ja siitä, että kun lähestyy naista, nauretaan päin naamaa...
13.01.2020 |
En edes jaksa lukea sitä, koska arvaan sisällön suunnilleen, mutta siitä juontaa mieleen tämä...
Opiskeluaikanani menin erään järjestön hallitukseen vähän ns. kylmiltäni. En tuntenut sieltä ketään, uuteen hallitukseen haalittiin puhelimella porukkaa, ja sitten erään kaverini kanssa suostuttiin, kun järjestöasiat olivat tuttuja. No, mentiin sitten hallituksen kokoukseen. Kaverilleni osa porukasta oli tuttuja, mulle ei kukaan. Esittelin itseni uudelle puheenjohtajalle, hän ei esitellyt itseään, mikä oli mielestäni outoa. Sen ajan, mitä tuon järjestön hallituksessa toimin, puheenjohtajasta tuli mulle jotenkin kummallinen kuva. Hän töksäytteli ihmeellisiä juttuja ja kun kysyin neuvoja pestini hoitamiseen, vastauksia piti aina nyhtää yksityiskohta kerrallaan. En muista, oliko hallituksemme jo kuopattu, kun jossain bileissä tämä pj yritti tulla kaveriporukkamme kanssa tanssimaan, ja minä suoraan sanottuna törkeästi suljin hänet piirin ulkopuolelle.
Nyt, kun vuosia on tullut lisää, ymmärrän, että ehkäpä tällä nuorella miehellä oli jotain sosiaalisen kanssakäymisen vaikeuksia. Että ehkä hän ei oikeastaan ollut mulkku, hän vain ei oikein osannut toimia sosiaalisissa suhteissa. Näin jälkikäteen tuntuu pahalta se, miten käyttäydyin häntä kohtaan noissa bileissä. Taustalla on toki se, että hänen kanssaan oli todella vaikea tulla toimeen, kun hän oli puheenjohtaja, ja sen takia tuntui kummalliselta, että hän haluaisi sitten ahdistavasti tuppautua seuraan.
Asia, jota tässä nyt pohdin, on tämä: miten paljon voi olettaa, että toiset ihmiset ymmärtävät sitä, että toisten outo käytös johtuu esim. jostain neurologisesta eriäväisyydestä? Miten toisten töksähtelevään ja epäkohteliaaseen käytökseen pitää suhtautua? Jos joku ihminen vaikuttaa mulkulta, miten häntä pitää kohdella, ymmärtäväisestikö, vaiko kenties kuten minä, välttää kontaktia mulkuksi koetun ihmisen kanssa?
Kommentit (40)
Lddl kirjoitti:
Minäpä otin tällaisen nyhverömiehen, joka oli 27 kun tavattiin. Ehkä yksi seurustelu takana, jotain seksiä ehkä joskus oli hänellä ollut, mutta oli kyllä kokematon, saamaton, aloitekyvytön ja sosiaalisesti lahjaton.
Vuoden päivät olin tosi kärsivällinen, hän oli kuitenkin hyvä mies pohjimmiltaan. Itsetunto oli vain naisten suhteen maissa.
Nyt voin sanoa, että wau: hänestä on kuoriutunut helmi. Hän muistaa kehua minua liki päivittäin (vaikkei varsinaisesti kohtelias olekaan), hän on hyvä sängyssä (aloitekyky edelleen huono), hän menestyy upeasti työelämässä, meillä on joka päivä mukavaa yhdessä.
Olemme olleet yhdessä 15 vuotta toisiamme tukien ja kannustaen.
Suosittelen mahdollisuuden antamista sille nyhveröltä tuntuvalle, jos perusasiat kunnossa.
No siis mun mieheni, jonka kanssa ollaan oltu yhdessä 13 vuotta, on varmasti monen mielestä nyhverö, hän on monessa mielessä melko perinteinen nörtti eikä sosiaalisesti maailman taitavin ihminen. Tässä on nyt kuitenkin kyse hieman eri asiasta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos hänellä oli tuollaisia sosiaalisia rajoitteita, että yhteistyötaidot oli noin heikot mitä kuvasit, niin onhan se selvä, että ongelmia tulee. Ihmiset saavat tarpeekseen. Jaksetaan ehkä ymmärtää ensin, mutta jossain kohtaa mittari tulee täyteen.
Tuollainen henkilö on täysin väärässä paikassa pj:n toimessa. Toivottavasti hän on löytänyt sellaisen työpaikan, jossa nuo rajoitteet ei haittaa.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Toisia ihmisiä arvioi aina suhteessa itseensä. Jos oma itseluottamus ei ole kunnossa, niin kuin itselläni esimerkiksi ei ole ollut, toisen välinpitämättömän tai ujon käytöksen tulkitsee helposti tylyydeksi. Sitä ajattelee että tuokin minua inhoaa tai että tuokin on paskamainen tyyppi. Kun olen iän myötä saanut korjattua itseluottamustani on helpompi huomata muitakin syitä toisen epäsosiaaliseen käyttäytymiseen. Luulenpa että itseäni on pidetty myös hyvin tylynä, kun olen pitänyt oman huonon itseluottamuksen takia etäisyyttä. Samoin kuin itse olen pitänyt monia. Huono itseluottamus on hirveän yleistä. Enemmän melkein on ihmisiä, joilla on huono kuin hyvä itseluottamus.
Joo, olen kyllä samaa mieltä tässä kanssasi. Myös elämänkokemus antaa välineitä arvioida toisen käytöstä.
Ap
On myös olemassa se vaihtoehto, että mies oli vaan mulkku.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kiltti miehet pahemmin hallituksen kokouksissa istuu. Kiltti miehen voi bongata lähikaupasta ostamassa nuudelia huppupäässä silmäaluin tummin. Katse on koirapentumainen ja kysyvä.
Tämän tyylisten kirjoittajien käytös kyllä laskee tämän palstan tason täysin pohjamutiin. Näkee selvästi että tämä kirjoittaja on rakentanut jonkin ahtaan olkiukon johon hän tunkee kaikki epämiellyttäviä piirteitä omaavat mieshenkilöt. Näytän kuvitteellisella esimerkillä alla:
Tuskin tämä palstamamma mitään yliopistoa on käynyt. Palstamamman voi bongata lähipubista päiväsaikaan kaljatuopin kanssa kerjäämässä huomiota muilta juopoilta sumein silmin. Katse on koiranpentumainen ja iloinen pienestäkin huomiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi luulet että joku edes muistaa jonkun selän kääntämisen? Muistaisitko itse?
Ikivanha pikkujuttu.
No joo mikään ei ole vaikeampaa kuin elää sosiaalisen ahdistuksen tai huonojen sosiaalisten taitojen kanssa. Itselläni on sosiaalista ahdistusta ja pelkoja. Olen siis nainen ja pyrin aina olemaan kunnioittava ja mukava kaikkia kohtaan. Minun on hirveän vaikea ymmärtää ilkeitä ihmisiä, siis ihan suoranaista kettuilua käyttämällä halventavia sanoja tai selvää piilokettuilua, sosiaalista kömpelyyttä ymmärrän todella hyvin ja se että joku ei esim hymyile, ymmärrän jopa senkin jos ei takaisin sanota mitään. Monet ovat ujoja, hitaasti lämpeneviä ja joskus hyvät tavat unohtuu kun on hermostunut. Itselläni käy myös näin ja se on oikeasti harmi, sen takia pyrin opettelemaan olemaan ihmisten kanssa ja hallitsemaan ahdistusta :o ei ole helppoa jos kaikki ajattelevat että olen idiootti vain sen takia että itse taistelen kynsin ja hampain ongelmieni kanssa. Mut minkäs sille mahtaa. Ihmiset reagoi miten sattuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkahattutäti kirjoitti:
No jos hänellä oli tuollaisia sosiaalisia rajoitteita, että yhteistyötaidot oli noin heikot mitä kuvasit, niin onhan se selvä, että ongelmia tulee. Ihmiset saavat tarpeekseen. Jaksetaan ehkä ymmärtää ensin, mutta jossain kohtaa mittari tulee täyteen.
Tuollainen henkilö on täysin väärässä paikassa pj:n toimessa. Toivottavasti hän on löytänyt sellaisen työpaikan, jossa nuo rajoitteet ei haittaa.
Yritin googletella vähän, löytyisikö hänestä tietoja, mutta hänellä on sen verran yleinen nimi, etten oikein onnistunut mitään löytämään. Toivon itse myös, että on päässyt elämässä eteenpäin. Näin jälkikäteen ajateltuna nuo ylioppilaskunnan järjestöt ovat monesti aikamoista leikkimistä, vaikka toki silloinkin hommat tosissaan otetaan. En tiedä, miten suurta vahinkoa hän puheenjohtajakautensa aikana onnistui tekemään, eipä varmaan kummoista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
On myös olemassa se vaihtoehto, että mies oli vaan mulkku.
Niin, toki on, mutta kun olen myöhemmin miettinyt hänen käytöstään, on tullut mieleen se, mitä olen esim. autismin kirjosta oppinut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kiltti miehet pahemmin hallituksen kokouksissa istuu. Kiltti miehen voi bongata lähikaupasta ostamassa nuudelia huppupäässä silmäaluin tummin. Katse on koirapentumainen ja kysyvä.
Tämän tyylisten kirjoittajien käytös kyllä laskee tämän palstan tason täysin pohjamutiin. Näkee selvästi että tämä kirjoittaja on rakentanut jonkin ahtaan olkiukon johon hän tunkee kaikki epämiellyttäviä piirteitä omaavat mieshenkilöt. Näytän kuvitteellisella esimerkillä alla:
Tuskin tämä palstamamma mitään yliopistoa on käynyt. Palstamamman voi bongata lähipubista päiväsaikaan kaljatuopin kanssa kerjäämässä huomiota muilta juopoilta sumein silmin. Katse on koiranpentumainen ja iloinen pienestäkin huomiosta.
Juu, en ole yliopistoa käynyt. Ihan lämpimikseni vain keksin näitä tylsiä juttuja ylioppilaskunnan järjestössä toimimisesta. Varmasti ovat mielettömän jännittäviä lukea.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi luulet että joku edes muistaa jonkun selän kääntämisen? Muistaisitko itse?
Ikivanha pikkujuttu.
Joku uleista kertoi taannoin että oli 15 vuotta sitten saanut Painu veehen -pakit naiselta baaritiskillä eikä ole sen jälkeen yrittänyt uudestaan. Että kyllä näitäkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi luulet että joku edes muistaa jonkun selän kääntämisen? Muistaisitko itse?
Ikivanha pikkujuttu.
No siis kun katsoin n. 10 min sitten palstan etusivua, siellä oli avaus, joka on etusivulla tuon tuosta, ja käsittelee sitä, miten kauheata oli se, kun jännätytöt seurustelivat vain pahojen poikien kanssa eivätkä jutelleet kilteille pojille ollenkaan – tämän perusteella siis sanoisin, että ainakin joku palstalla näitä vatvoo. Ja kyllä itsekin muistan monia pieniä tapahtumia, joissa olen joutunut joukosta sulkemisen kohteeksi. Eivät ne mukavia ole.
Toki se olisi paras skenaario, että tämä kyseinen tyyppi ei tapahtumaa muista!
Ap
Vierailija kirjoitti:
No joo mikään ei ole vaikeampaa kuin elää sosiaalisen ahdistuksen tai huonojen sosiaalisten taitojen kanssa. Itselläni on sosiaalista ahdistusta ja pelkoja. Olen siis nainen ja pyrin aina olemaan kunnioittava ja mukava kaikkia kohtaan. Minun on hirveän vaikea ymmärtää ilkeitä ihmisiä, siis ihan suoranaista kettuilua käyttämällä halventavia sanoja tai selvää piilokettuilua, sosiaalista kömpelyyttä ymmärrän todella hyvin ja se että joku ei esim hymyile, ymmärrän jopa senkin jos ei takaisin sanota mitään. Monet ovat ujoja, hitaasti lämpeneviä ja joskus hyvät tavat unohtuu kun on hermostunut. Itselläni käy myös näin ja se on oikeasti harmi, sen takia pyrin opettelemaan olemaan ihmisten kanssa ja hallitsemaan ahdistusta :o ei ole helppoa jos kaikki ajattelevat että olen idiootti vain sen takia että itse taistelen kynsin ja hampain ongelmieni kanssa. Mut minkäs sille mahtaa. Ihmiset reagoi miten sattuu
Niin, se on kyllä hankalaa. Kun ei pääse toisen ihmisen pään sisäpuolelle, niin jää vain se käytös, mikä näkyy ulospäin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin oli vaikka kuinka tilaisuuksia.
Sensijaan söin puhelinnumeron. Tyttö varmasti suuttui kun ei koskaan enää kuullut minusta. Elokuvateatterissa käänsin päätä kun suudelmahyökkäys lähestyi herkällä hetkellä. Tytön suudelma epäonnistui ja hän loukkaantui.
Minulla on nopeat refleksit ja pystyn väistämään yllättävät lähestymisyritykset. Esimerkkinä vaikka kärpänen joka lentää kohti. Kykenen väistämään paskakärpäsen helposti, eikä useinkaan edes niskat nyrjähdä.
Nyt jälkikäteen kun muistelen niitä kymmeniä eri naisia, niin tosiasiassa enhän minä halunut edes mennä niin pitkälle.
Minulle riittää hyvin kirjat ja runkkailu. Myös uskollinen koirani jonka kanssa teen kävelylenkkejä. Olen hyvin huomiota herättävä sinkkuliini. Koiraa ulkouluttaessakin olen kolmesti vaihtanut puh.numeroa, vaikka järki sanookin että ei kiitos.
Jotenkin sitä kohteliaisuuksissaan menee pitkälle lajikumppanien kanssa. En haluaisi antaa väärää viestiä ja tuskin Tobykään haluaa meidän välille tuntematonta naista. Ehkä sitten kun Touby on kuollut.
Oma biologia vain yritti saada ihmisten pariin, vaikka järki sanoi että et sinä ole sellainen heppu.
Yleisesti olen saanut palautetta että olen turvallinen tyyppi, koska seurassani ei tarvitse pelätä kourimista tai lähentelyä. Toivon sitä samaa myös vastapuolelta.
Onhan selvää ettei kovinkaan moni halua lapsia, mutta vaaratilanteita on joka puolella. Ainakin minä voin sanoa hyvällä omalla tunnolla olevani aidosti vela. Suurin osa kuitenkin ajautuu sukupuoliseen kanssakäyntiin ja silloin kunnian veluudesta ottaa ehkäisy, eikä henkilöt itsessään.
Tälläkin hetkellä pidän puhelinta kiinni (olen pitänyt sitä kiinni koko joulua edeltävän ajan), että saisin olla rauhassa naisilta.
Sähköpostiinkaan en ole uskaltanut mennä. Jotenkin ahdistaa ne tekstiviestit. Ne muistuttaa ihan jotain vesiputousta joka sataa niskaan.
Jotenkin ahdistavaa olla nuori ja biologian vietävänä. Jatkuvasti huomaa että "nyt tällä hetkellä minä en ollut johdossa" vaan muna vei miestä mäessä.
Pitäisi kehittää lääke jolla mies voisi olla oma itsensä ja irtauttaa biologisen miehen ulkopuolelle häiritsemästä elämää.
toby toubyyy toubyyy' kirjoitti:
Minullakin oli vaikka kuinka tilaisuuksia.
Sensijaan söin puhelinnumeron. Tyttö varmasti suuttui kun ei koskaan enää kuullut minusta. Elokuvateatterissa käänsin päätä kun suudelmahyökkäys lähestyi herkällä hetkellä. Tytön suudelma epäonnistui ja hän loukkaantui.
Minulla on nopeat refleksit ja pystyn väistämään yllättävät lähestymisyritykset. Esimerkkinä vaikka kärpänen joka lentää kohti. Kykenen väistämään paskakärpäsen helposti, eikä useinkaan edes niskat nyrjähdä.
Nyt jälkikäteen kun muistelen niitä kymmeniä eri naisia, niin tosiasiassa enhän minä halunut edes mennä niin pitkälle.
Minulle riittää hyvin kirjat ja runkkailu. Myös uskollinen koirani jonka kanssa teen kävelylenkkejä. Olen hyvin huomiota herättävä sinkkuliini. Koiraa ulkouluttaessakin olen kolmesti vaihtanut puh.numeroa, vaikka järki sanookin että ei kiitos.
Jotenkin sitä kohteliaisuuksissaan menee pitkälle lajikumppanien kanssa. En haluaisi antaa väärää viestiä ja tuskin Tobykään haluaa meidän välille tuntematonta naista. Ehkä sitten kun Touby on kuollut.
Oma biologia vain yritti saada ihmisten pariin, vaikka järki sanoi että et sinä ole sellainen heppu.
Yleisesti olen saanut palautetta että olen turvallinen tyyppi, koska seurassani ei tarvitse pelätä kourimista tai lähentelyä. Toivon sitä samaa myös vastapuolelta.
Onhan selvää ettei kovinkaan moni halua lapsia, mutta vaaratilanteita on joka puolella. Ainakin minä voin sanoa hyvällä omalla tunnolla olevani aidosti vela. Suurin osa kuitenkin ajautuu sukupuoliseen kanssakäyntiin ja silloin kunnian veluudesta ottaa ehkäisy, eikä henkilöt itsessään.
Tälläkin hetkellä pidän puhelinta kiinni (olen pitänyt sitä kiinni koko joulua edeltävän ajan), että saisin olla rauhassa naisilta.
Sähköpostiinkaan en ole uskaltanut mennä. Jotenkin ahdistaa ne tekstiviestit. Ne muistuttaa ihan jotain vesiputousta joka sataa niskaan.
Jotenkin ahdistavaa olla nuori ja biologian vietävänä. Jatkuvasti huomaa että "nyt tällä hetkellä minä en ollut johdossa" vaan muna vei miestä mäessä.
Pitäisi kehittää lääke jolla mies voisi olla oma itsensä ja irtauttaa biologisen miehen ulkopuolelle häiritsemästä elämää.
Kyllä joku nainen sut vielä hoitelee.
Sitten hävisit.
Tobyn isännällä on hyvää shittiä tossa!
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sun aloitus on hyvä esimerkki siitä, miksi feminismiä tarvitaan. Mies käyttäytyy kuin mulkku, mutta loppujen lopuksi sulle jää huono omatunto ja mietit mitä teit väärin, vaikka vika oli ihan selkeästi miehessä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi luulet että joku edes muistaa jonkun selän kääntämisen? Muistaisitko itse?
Ikivanha pikkujuttu.
Ulithan muistelee sumein silmin yhä _yläasteaikojaan_.
Sen sijaan ihmettelen normaalilta vaikuttava ap muistelee moista pikkujuttua.
Kaikkihan me oltiin parikymppisinä omalla tavallamme kokemattomia.
Olisin luultavasti toiminut samoin.
Jos joku käyttäytyy mulkerosti, se on mulkero.
Sä yritit ja olit ystävällinen josta huolimatta vastakaikua ei tullut, joten ei kannata potea huonoa omaatuntoa. Tolla miehellä oli useampi tilaisuus muuttaa käytöstään , muttei näin tehnyt ja valitettavasti meidän yhteiskunta on sellainen että jos ei edes yritä tulla toimeen niin saattaapi jäädä yksin.
Toisia ihmisiä arvioi aina suhteessa itseensä. Jos oma itseluottamus ei ole kunnossa, niin kuin itselläni esimerkiksi ei ole ollut, toisen välinpitämättömän tai ujon käytöksen tulkitsee helposti tylyydeksi. Sitä ajattelee että tuokin minua inhoaa tai että tuokin on paskamainen tyyppi. Kun olen iän myötä saanut korjattua itseluottamustani on helpompi huomata muitakin syitä toisen epäsosiaaliseen käyttäytymiseen. Luulenpa että itseäni on pidetty myös hyvin tylynä, kun olen pitänyt oman huonon itseluottamuksen takia etäisyyttä. Samoin kuin itse olen pitänyt monia. Huono itseluottamus on hirveän yleistä. Enemmän melkein on ihmisiä, joilla on huono kuin hyvä itseluottamus.