Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olen tyypillinen esimerkki siitä, että koulussa voi olla hyvä, mutta silti ei älyllisesti lahjakas

Vierailija
11.01.2020 |

Haluaisin olla älykkäämpi. Mutta ei. Pärjään vain siksi, että olen ahkera tekemään tehtäviä ja luen paljon, todella paljon. Mutta esimerkiksi mensan kuviotestit, en tajua niitä lainkaan. Saan äo-testeistä jotain 100-110 pistettä. Matikassa saatan tehdä virheettä kaikki sellaiset tehtävät, minkä kaltaisia on harjoiteltu. Mutta jos tulee joku soveltava tehtävä, jota on käyty vain nopeasti läpi, en pääse edes alkuun.

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
11.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet sitten täysin päinvastainen kuin minä. Opin asiat todella helposti, mutta laiskuuttani moni asia saattaa jäädä puolitiehen :D

Vierailija
2/12 |
11.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kerropa arvosanoistasi? 110 riittää varmasti vaikka kahdeksaan L:ään, sinun pitää vain lukea ehkä 20% kauemmin kuin 130+.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
11.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos vanhemmat ei ole koskaan arvostaneet/välittäneet ja itsetunto on aina ollut nollassa, voi älykäskin lapsi saada huonoja arvosanoja koulussa, koska ei luota itseensä lainkaan.

Tällainen on itseasiassa aika yleistä Suomessa, en tiedä miksi emme usein arvosta toisia ja itseämme ja erakoidumme helposti. 

Meillä olisi niin paljon annettavaa toisillemme, jos vaan luottaisimme itseemme enemmän.

Vierailija
4/12 |
11.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ööö, so?

Vierailija
5/12 |
11.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä on mielenkiintoista. Minulla on pari kaveria, jotka pärjäsivät hyvin koulussa, mutta ovat jääneet yksinkertaisiin, suorittaviin töihin koska äly ei riitä muuhunkaan. Minä puolestani olen ollut aina todella huono koulussa, mutta päätynyt menestyksekkäästi vaativiin töihin alalle, missä täytyy hallita suuria kokonaisuuksia ja  omata matemaattista päättelykykyä.

Kuinka vanha olet, Ap? Itse olen 34-vuotias ja miettinyt, että pärjäsikö minun kouluaikona todella sillä, että opetteli asiat ulkoa niitä sisäistämättä. Minä olin laiska lusmu, joka opiskelun sijasta teki ihan kaikkea muuta.

Vierailija
6/12 |
11.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koulussa vaaditaan osaamaan tiettyjä asioita ja eri arvosanoihin vaaditaan tietty määrä osaamista. Ihan samoin jotkut älykkyystestit painottavat tietynlaisia asioita. Jos olisit harjoitellut niitä esim. 12 vuotta, pärjäisit niissä ihan yhtä lailla. Eivät ne älykkyystestit ole mitään ultimaattisen absoluuttisen neutraaleita älykkyyden mittareita. Lähinnä niistä erottuu vähä-älyisten ryhmä, äo alle 50, kaikki muut ovat yhtä ja samaa, oli se äo sitten 100 tai 140.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
11.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sama juttu. Pärjäsin koulussa ja opiskelussa keskinkertaisen hyvin (lukion ka 8,6 ja yleisarvosana M, vuosi 1991), mutta kukaan ei voi ymmärtää, miten paljon jouduin tekemään töitä ja lukemaan, että sain edes nuo arvosanat.

Vierailija
8/12 |
11.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

kaikki muut ovat yhtä ja samaa, oli se äo sitten 100 tai 140.

Samaa mieltä. Jos pääsee yli 140 ÄO:n niin on oikeasti fiksu, mutta tuossa 80-140 välillä testeissä tehtävät eivät vaikeudu juurikaan. Tsemppiä opintoihin AP

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
11.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuka normaali aikuinen miettii tällaisia? Mitä väliä sillä on, millä keinoin on pärjännyt koulussa kymmeniä vuosia sitten? 😂

Vierailija
10/12 |
11.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kerropa arvosanoistasi? 110 riittää varmasti vaikka kahdeksaan L:ään, sinun pitää vain lukea ehkä 20% kauemmin kuin 130+.

Riippuu tietenkin aineesta. Esim. kemiassa, fysiikassa ja matematiikassa ei se mitään auta vaikka kuinka pitkään ja paljon lukisi jos ei ymmärryskyky riitä. Em. aineissa kokeet ovat lisäksi soveltavia ja ymmärryskykyä mittaavia osaamisen mittaamisen ohella. Asiat pitää osata ja ymmärtää jotta em. aineissa pärjää. Lisäksi pitää olla oivalluskykyä, kykyä oivaltaa miten jokin matematiikan soveltava tehtävä tulee tehdä eli pitää kyetä oivaltamaan millä matemaattisilla ratkaisukeinoilla ongelma voidaan ratkaista, pitää ymmärtää matematiikkaa ja sen käyttämistä ongelmanratkaisussa, pitää osata käyttää tätä keinoa jonka oivaltaa soveltuvan ongelman ratkaisuun. Älyn ja ahkeruuden ohella tarvitaan siis ymmärryskykyä, osaamista ja oivalluskykyä. Toki esim. vieraissa kielissäkään ei riitä pelkkä lukeminen ja lukemisen määrä, jos ei esim. ymmärrä kielioppisääntöjä tai ei osaa kieltä käyttää. Edes reaaliaineista vaikka biologiassa ei pärjää pelkällä lukemisella, esim. jos ei ymmärrä miten proteiinisynteesi tapahtuu vaikka lukisi sen moneen kertaan niin ei se lukeminen juuri auta, samoin jos ei ymmärrä mitä mitoosissa tapahtuu tai mitä geenien kytkentä ja vaihdanta ovat tai jos ei ymmärrä miten vaikka silmän väri periytyy ja tulee tehtäviä joissa näitä asioita pitäisi ymmärtää ja vastata kysymyksiin siltä pohjalta että ymmärtää. Tai jos maantiedossa ei ymmärrä miten mannerlaattojen liikkuminen vaikuttaa maapallon pinnalla tai jos ei ymmärrä miten vesi kiertää maapallolla ja kysymyksiä tulee näistä asioista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
11.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu. Pärjäsin koulussa ja opiskelussa keskinkertaisen hyvin (lukion ka 8,6 ja yleisarvosana M, vuosi 1991), mutta kukaan ei voi ymmärtää, miten paljon jouduin tekemään töitä ja lukemaan, että sain edes nuo arvosanat.

Samaa luokkaa ap:llakin. Olen jonkin verran vanhempi. Koulutukseltani olen insinööri ja teen suunnittelutehtäviä. Insinöörimatikka oli aika helppoa ja siinäkin ammattipuolen kaavat aukesivat, kun tein paljon. Saatoin useamman illan miettiä tehtäviä, ennen kuin tajusin ja helppojahan ne olivatkin. Alani suunnittelu tuntui aluksi vaikealta, mutta nyt kun olen tehnyt monta vuotta, se on rutiinia ja pärjään hyvin. En kerro alaa tarkemmin, mutta ei it-ala kuitenkaan. 

Vierailija
12/12 |
11.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä taas olen esimerkki siitä, kuinka koulussa voi olla hyvä ja ilmeisesti olen myös kohtuullisen älykäs (huippuarvosanat opinnoissa minimityöllä), mutta se ei ole realisoitunut millään tavalla työelämän menestykseksi. Kovasta yrittämisestä huolimatta surkeita arvosanoja vedelleet kurssikaverini tienaavat melkein tuplapalkkaa itseeni verrattuna ja ovat paljon pidemmälle edenneitä työelämän hierarkioissa. En oikein tiedä mistä tämä johtuu, sillä en ole sosiaalisestikaan erityisen kömpelö tai luotaantyöntävä. Epäilen laiskuutta ja taipumusta mennä aina sieltä missä aita on matalin, tai missä ei mieluiten ole aitaa ollenkaan. :)

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi yksi kahdeksan