Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä vihaiselle lapselle?
24.03.2008 |
Minulla on 8-vuotias ekaluokkalainen tyttö jonka kanssa en enää tiedä mitä tehdä.
Hän on aina vihainen. Aamulla kun hän herää, niin ei mene kuin 10 min niin jo huutaa ja karjuu pikkuveljelleen kun pikkuveli ei tee jotain asiaa hänen pillinsä mukaan. Jos alkavat katsellla dvd:tä, niin siskon pitäisi aina saada päättää tai alkaa edelleen kamala karjuta ja uhkailu ja kun ei saa periksi, murjottaa useamman tunnin. Ulkona jos pikkuveli ei tee mitä sisko haluaa tai tekee väärin, alkaa komennus ja karjunta niin että sisälle asti kuuluu. kun alkavat leikkiä yhdessä esim pet shopeilla, määrää sisko leikin tahdin, tai alkaa taas kauhea rääkyminen ja komentelu.
Jos neiti haluaa jotain enkä anna periksi, alkaa tekoporu ja vihainen väittely ja karjunta.
Tuntuu että tytön perusolemus on nykyään vihainen. Hän on jotenkin niin väsyneen oloinenkin koko ajan ja notkuu ja lojuu ympäri huushollia. Ja silmissä kiukkuinen ilme. Suuttuu heti jos asiat ei mene niinkuin haluaa.
Ennen niin naurava ja iloinen tyttö on kuin varjo entisestään. Mietin jo että pitääkö tässä kohta turvautua ammattiauttajien apuun, vai mikä ihme tässä tilanteessa auttaa?
Ja miten minun pitää käyttäytyä? Yritän monesti olla kuin en huomaisikaan kiukuttelua, vastaan kuitenkin nätisti ja sylittelen ja lepertelen. Jossain vaiheessa kuitenkin palaa hermo ja käsken lapsen omaan huoneeseen murjottaan ettei meidän muiden päivä mene pilalle.
Enempää aikaakaan en voi enää lapselle antaa. Pelataan paljon, käydään yhdessä lenkittään koiraa, tehdään tehtäväkirjoja yhdessä ja paljon jutellaan jne... Mitä enemmän olen lapsen kanssa, sitä enemmän hän vaatiija pitäisi olla joku kaverin korvike esim leikkiä barbeilla, pet shopeilla, poneilla ym tunti kaupalla. Ja jos annan pikkuveljelle huomiota, niin taas alkaa kamala murjottaminen.
Kommentit (7)
Meillä eskaripoika on nykyään aika lailla tyttösi kaltainen; kiukuttelee jatkuvasti ja pitäisi saada pomottaa pikkuveljeään. Myös koulun aloittaminen tuntuu olevan aika kova paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tytöllä jotain omia harrastuksia? Mites kaverit?
Pystyttekö opettamaan lapsellenne jotain rakentavempia tapoja käsitellä tunteitaan?
Eniten saa tosiaan kärsiä pikkuveli (1,5 vuotta nuorempi), mutta tarvittaessa minäkin saan osani. Isälle ei kiukkua niin paljon, isi ei ehkä kuitenkaan ole niin läheinen.
Minä ole tulkinnut tämän lähestyväksi esimurrosiäksi ja koulustressiksi. Kaikki tuntemani ekaluokkalaisten tyttöjen äidit ovat kertoneet lapsensa olevan tosi väsyneitä. Ottavat paineita enemmän kuin pojat?
Yritän tehdä (joskus harvoista) hyvistä hetkistä tosi hyviä ja pitää keskusteluyhteyttä yllä. Läheisyyttä annan paljon ja yritän kestää myös taantumat (lässytys, syliin hinkuaminen).
Tätä se vanhemmuus vissiin tässä kohden on :) Minusta olet toiminut ihan oikein ja ilmeisesti teilläkin on niitä hyviä hetkiä jolloin tehdään jotain yhdessä. Kaikkein tärkeintä mielestäni kuitenkin on ihan vaan oleminen sylikkäin. Se auttaa pahaan mieleen, väsymykseen ja kiukunpuuskiin.
Kun ei ole iso eikä oikein pienikään eikä tiedä kumpi haluaisi olla.
Meillä on samanikäisellä pojalla ollut ihan samaa. Ollaan järkeistetty asiaa hänelle; miltä sinusta tuntuisi jos äiti sanoisi sinulle noin, miltä sinusta tuntuisi jos äiti vain karjuisi sinulle.
Meillä pojan käytös muuttui kuukausi sitten kuin napista painamalla. Me muutettiin ja hän vaihtoi koulua. Kun koulua oli käyty kaksi päivää, hän alkoi leikkimään siskojen kanssa, mikä oli aivan mahdotonta ennen. Hän sai uusia, erilaisia kavereita ja koulusta tulee enemmän läksyjä.
Mun johtopäätös oman lapsen käytöksestä on se, että koulussa ei ollut kaikki ihan ok. Hän on kertonut piirtelevänsä paljon koulussa ja läksyihin meni alle kaksi minuuttia. Uudessa koulussa hän saa tunneilla lisätehtäviä ja läksyihinkin menee 15-20min päivässä. Entisessä koulussa oli tunnilla meteliongelma, ope ei saanut kunnolla kuria. Nykyisellä opella on silminnähtävä auktoriteetti mitä en entisessä koulussa huomannut. Hänen ei tarvitse huutaa saadakseen luokkaa rauhoittumaan... Entisessä koulussa tuntui myös kaveripiiri olevan aika vaativa. Parhaat kaverit vaihtuivat tuulen mukaan. Lapset eivät käyneet toistensa ovilla, vaan soitettiin kännyköillä. Meillä kun ei omia kännyjä ollut, kukaan ei soittanut. Suurin uhka oli, että jos joku näkee juttelevan tytölle (vaikka siskolleen), joutui pois leikeistä. Nykykoulussa on pienet kaveriporukat joita ei luokka- tai sukupuolirajat koske.
Millaista teidän koulussa on? Onko liian helppoa tai liian vaikeaa? Onko " pakollisia" juttuja? Onko sosiaalista painetta?
(valitettavasti mun täytyy nyt mennä enkä pääse vastaamaan mutta toivottavasti tämä herättää jotain ajatuksia)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen viha johtuu jostakin ja se on turvallista purkaa läheisiin ihmisiin.
Lapsesi on vielä kehittymätön selvittämään sanoin mistä kenkä puristaa ja se näkyy käytöksessä.
Lapsi voi myöskin tuntea häpeää ja se estää lasta ilmaisemasta itseään sanoin. Jos lapsen tunteet torjutaan tai niitä vähätellään hän lukkiutuu sanomattomaksi.
Jokin muutos on siis tapahtunut johon hän reagoi. Ja epäilen, että se on koulumaailma. Koulussa tapahtuu paljon ja se on lapselle rankka maailma. Lapset ovat usein julmia toisilleen. On oltava tietynlainen...(ihminen on laumaeläin)
Ole lapsesi puolta ja kannusta, ei kuitenkaan muiden kustanuksella. Opeta häntä ymmärtämään itseään ja sitä kautta hän oppii ymmärtämään muita. Opeta häntä kohtaamaan elämän vastoinkäymisiä itseään ja muita kunnioittaen.
Hänelle on tärkeää oppia, että elämässä on tylsiä päiviä. Ei tarvitse aina olla hauskaa tekemistä " viihdykettä" . On myöskin tärkeää, että hän oppii viihtymään yksin eikä aina ympärillä tarvitse olla jonkun viihdyttämässä.
Alue: Aihe vapaa
huudatteko ja rääyttekö itse tytölle?
taitaa olla taparemontin paikka nimittäin koko perheelle. opetelkaa yhdessä käsittelemään vihaa ja juttele tytölle mitä voi tehdä jos suututtaa kamalasti. ja myös siitä mitä saa tehdä mitä ei.