Lapset passuuttaa koko ajan - mitä tehdä?

En nyt halua lannistaa, mutta nepsyperheessä tai erityislasten kanssa arki vaan voi olla juuri tuollaista. Vaikka kuinka "kouluttaisit".

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä erityislapsia osuu aina useampi samaan perheeseen? Eikö ekan jälkeen (kun ikäeroakin siis näytti olevan useampi vuosi) jo laita kiireellä piuhoja poikki?

Ja joo, ei ole neuvoja antaa, sori siitä.

En ole ap, mutta kaltaisesi ku.ipäät pistävät vihaksi.

- ensinnäkin: mistä saat päähäsi, että adhd oli tiedossa jo esikoisen ollessa - mitä? - kolmevuotias eli ap:n alkaessa odottaa kuopusta. Aika harvoin diagnoosia tulee siinä jo vaiheessa.

- miksi ajattelet, että adhd olisi jotenkin yksinomaan paha asia? Ok, ap:lla on nyt työlästä, mutta adhd-lapsista kasvaa oikealla kasvatuksella ja ohjauksella täysin päteviä ihmisiä, moni on lahjakas taiteilija, urheilija tai vaikkapa yrittäjä.

Ap:lle: kyllä se vaan ON niin, että sinun on raivarien uhallakin opetettava perustaitoja ja tekemistä lapsillesi. Teet karhunpalveluksen passaamalla liiaksi. Kun lapsi pyytää jotain, otat ja vaadit hänet tekemään sitä opastuksellasi, siis yhdessä - vähitellen se pyytäminen vähenee, kun lapsi osaa itsekin, eikä saa asioita valmiina eteensä sillä, että pyytää vanhemmiltaan.

Näin se vaan on. Ymmärrän aspeger- ja add-lasten äitinä hyvin, että aina ei jaksaisi ja olisi helpompaa vaan tehdä - mutta kun se on sinun tehtäväsi vanhempana opettaa lapsistasi omatoimisia! On sitten kyse nt-lapsista tai erityislapsista, noin se on. Ja pidemmällä tähtäimellä se helpottaa, että lapset alkavat hoitaa asioita itse.

Kannattaa myös kannustaa ja kehua "isoja lapsia, jotka osaavat hienosti itse" aina, kun hän tekee jotain itse. Eli positiivista palautetta on annettava paljon.

Valitse taistelusi. Eli päätät se arjen jota teillä eletään. Valitse ne asiat missä autat, mitkä lapset tekee itse ja missä lapset auttaa sinua (eli osallistuvat kotitöihin). Sitten pidät rajoista kiinni. Esim. jokainen laittaa takin naulakkoon. Jos takki ei mene naulakkoon, pyydät lapsen takaisin eteiseen ja kerrot, että joakinen laittaa takin naulakkoon itse. Kysyt tarvitseeko lapsi apua. Kerrot sanallisesti miten takki laitetaan. Kertaa ohje yksi vaihe kerrallaan (ota takki lattialta käteen, kun se on suoritettu. etsi ripustuslenksu jne). Jos lapsi saa raivarin anna raivota ja jatka sitten opastusta, jos lapsi käy kimppuun tai käyttäytyy muuten sopimattomasti toimi teillä käytössä olevien rajojen mukaan (esim. ota syliin ja pidä kiinni, kunne raivo menee ohi ja lapsi ei satuta enää ketään). ja sitten jatkatte takin naulakkoon laittoa. Eka kerralla kestää 3 tuntia, mutta kun lapsi huomaa, että joustoa ei ole niin taistelut lyhenee ja lopulta alkaa tehdä automaattisesti.

Nepsy lapsille on todella tärkeää, että rajoista ja rutiineista pidetään kiinni olipa kyse tylsistä rutiinesita (syöminen, pesulla käynti...) tai kivoista asioista, kuten karkkipäivä tai perheen yhteinen peli-ilta.  

Vaadittavahan se on. Ei siinä muu auta. Mutta vastarinnan ja uhmailun vähentämiseksi voi kokeilla porkkanaa. Nyt harjoitellaan 2 viikkoa tätä ulkovaatteiden paikalleen laittamista, ja kun se sujuu, tehdään kiva juttu x (ja jos tarvitsee välittömän palautteen niin jokaisesta kerrasta tarra/helmi purkkiin, ja kun niitä on x kpl, se palkinto). Minä lupaan muistuttaa sinua jos sinä lupaat toimia kun muistutetaan. Kun tämä taito on hallussa, seuraava taito harjoitteluun. Perustelu kannattaa aina: minulle tulee ärtynyt olo kun joudun keskeyttämään omat hommani tehdäkseni jutun x, kun voisit tehdä sen itsekin / jos kaikki osallistuu siisteyden ylläpitoon ja siivoamiseen, minulle jää enemmän aikaa ja energiaa tehdä teidän kanssa kivoja juttuja / tms.