kysymys uusperheestä

kasvatuskäsitys, ja lapseni hieman pelkäsi häntä- ettei suhteesta ei mitään tullut. Hänellä oli 2 vanhempaa lasta ennestään, muttei ilmeisesti heidän kanssaan ollut kovinkaan läheinen.

Hänellä oli lapsia ennestään, yhteisiä meillä ei ole. Hän suhtautuu minun lapsiini samalla tavalla kuin omiinsa. Lapsista puhutaan etunimillä, ei sen mukaan kenen lapsia he ovat.

Mun mielestä tavoite ei ole,että lapset pitävät isäpuolta isänään tai isäpuoli lapsipuoliaan lapsinaan. Lapsilla on omakin isä, jonka luona he viettävät 5 päivää kahdessa viikossa ja joka on kiinnostunut lasten asioista.



Ajattelen, että on epärealistista odottaa, että isäpuolen ja lasten välille heti syntyisi syviä tunteita. Pitää olla tasapuolinen ja kohdella kaikkia lapsia hyvin. Lasten pitää kunnioittaa ja totella kumpaakin perheen aikuisista. Jos tämän lisäksi syntyy lämpimiä tunteita, se on ekstraa ja siitä pitää olla ekstrailoinen :)



Oma mieheni pitää paljon lapsistani, ja varsinkin nuorempi (vähän alle 2 kun tutustui isäpuoleen) on hänelle rakas, ja tälle lapselle isäpuoli on rakas. Nuoremmat lapset kiintyvät nopeammin ja ehkä siksi heihin myös aikuinen kiintyy nopeammin.



Minullekin miehen lapset ovat rakkaita, mutta eivät samalla lailla kuin omat lapseni. Olen kuitenkin hyvin tarkka siitä, että olen tasapuolinen.



Miehen lapset eivät ole yhtä kiintyneitä minuun kuin minun lapseni isäpuoleensa, ainakaan vielä kun yhdessä ollaan asuttu 1,5 vuotta. Miehen lapset ovat täällä vain joka toinen viikonloppu, joten se ehkä selittää, miksi en ole muodostunut heille yhdeksi tärkeimmistä ihmisistä. Samoin uskon, että heidän äitinsä negatiivinen suhtautuminen vaikuttaa (äiti on mustasukkainen jo siitä jos lapset sanovat, että isää on ikävä - vain äidin rakastaminen on sallittua siellä...). Yritän silti ohimennen tuoda esiin omaa kiintymystäni, pörröttelen hiuksia tai otan syliin iltasatuhetken aikaan.



Yhteisiä lapsia meillä ei ole, ainakaan vielä.



Se tässä kuviossa on vaikeaa, että mies näkee omia lapsiaan paljon vähemmän kuin haluaisi, ja siksi hänellä on paineita viettää " superlaatuaikaa" lasten kanssa silloin kun he ovat täällä. Se näkyy epätasapuolisuutena lasten välillä: miehen lasten täällä ollessa viihdytyspalvelu rullasi aiemmin täysillä, kun muuten meillä elettiin tavallista arkipäivää. Tästä asiasta keskusteltiin ja mies on oivaltanut itsekin, ettei " sirkustelu" ole reilua eikä sitäpaitsi edes hyväksi hänen ja lasten suhteelle. Nykyään olen tyytyväinen siitä, että lapsiviikonloput ovat sekä tavallista arkea että välillä jotain ekstrakivaa.

tyttäreni kapinoi alussa miestäni vastaan, välillä sukset meni niin ristiin ettei solmu meinannut aueta ollenkaan ja mies muuttikin omaan asuntoon. Mutta mies voitti tyttären luottamuksen ja nyt häntä iskäksi kutsuu ja parempaa isää tyttö saa hakea. Nyt tytär napisee murkkuiän ongelmia...



Olemme avoliitossa, kaksi yhteistä lasta ja miehellä ei lapsia entisestä liitosta.

ajattele sitä ;))) mut mies ei oo turkulainen



t. 6

Mutta meillä oli kyllä sellaisia " lieventäviä" tekijöitä heti alusta asti, että miehellä ei ensinnäkään ole omia lapsia, eikä minun lapseni bioisä ole kuvioissa mukana. Uusi mies tuli siis perheeseemme (minun ja lapsen kahden hengen perheeseen) ihan tyhjälle paikalle. Painolastina ei ole kummankaan exiä, ja huoltajuuden jakamista heidän kanssaan. Lisäksi lapsi oli vielä tosi pieni, kun tapasin nykyisen mieheni (2v.), joten lapseen oli helppo kiintyä ja konkreettisen hoitotyön kautta asettua vanhemmaksi sekä alkaa kasvattaa tätä aika alusta asti osallisena.



Kukaan meidän lähipiirissä ei tee eroa meidän ja " normaaleiden" , biologiaan perustuvien ydinperheiden välille tänä päivänä. Emmekä tee mekään. Mies on mukana samalla tavalla kuin bioisä olisi kaikessa: vanhempainilloissa, uimaan opettelussa, harrastuksiin kuskaamisessa, kuumeisen lapsen hoivaamisessa, isä-poika-reissuissa jne. Lapsi on nyt ekalla, eikä biologisesti yhteistä lasta ole.

ti 2 vuotta...