Ekaluokkalaisilla tytöillä jo kavereita?

Kyllä mun 6 vuotiaskin leikkii viikottain joskus useampanakin päivänä parhaan kaverinsa kanssa (asuu naapurissa). Näin on ollut jo kohta pari vuotta. Ja muidenkin kaverien kanssa leikkitreffejä satunnaisemmin. Kouluun menee ensi syksynä, tuskin kaverien kanssa oleminen ainakaan vähenee...

Kiitos vastauksesta. Tähän tietysti vaikuttaa, ettei hänellä asu naapurissa tuttuja. Äitinä kyllä yrittäisin, että tyttö yrittäisi nähdä luokkakavereitaan vapaallakin jos vain suinkin..

Muita?

Kyllä oli jo 4- vuotiaana kavereita jotka kävi kylässä tai itse kävi niillä. Kouluun mentyä alkoi hoidella itse näitä kaveritreffejä, siihen asti vanhemman apu oli tarpeen. Mutta tyttö itse pyysi jos halusi kaverin äidille viestitettävän kyläilyistä.

Ehkä tyttö ei sitten edes halua tavata koulukavereitaan vapaalla. Minua hän sitten taas kyselee jatkuvasti kun on isällään, että pyydetään pyydetään.

Ehkä voisin itse ehdottaa hänelle, jos haluaa niin voisivat sopia jonkun koulukaverin kanssa treffit niin että ollaan isän kanssa mukana tai vaikka tulisivat isän luokse pelaamaan lautapelejä jne..

Eikö tosiaan ole muita ekaluokkalaisten vanhempia? Tai jotka olleet? Auttakaan pliis

Meillä kyllä lapsella oli kavereita kolmevuotiaasta lähtien. Tarhakaverit kävi kylässä ja oma lapsi heillä. Aikuisten kyytiapua tähän tarvittiin. Naapuruston lapset myös oli kavereina. Kouluun mentyä sitten tuli sieltä kavereita.

Pliiis lisäää äidit heiii

Siis onko tytöllä koskaan aiemminkaan ollut kavereita? Ymmärrän, jos koulun aloitettua kaverit ovat menneet eri kouluun, muuttaneet tms, jolloin kaverisuhteet ovat katkenneet. Silloin lapsen vaan pitää koittaa löytää uusia kavereita. Jos lapsella ei ole koskaan ollutkaan vapaa-ajan kavereita, silloin tilanne ei kuulosta kovin normaalilta. Yleensä kun lapsilla on kavereita jo ennen kouluikääkin. 

Oletko oikeasti huolissasi vai haluatko, että täällä aletaan taivastelemaan kuinka huono äiti tytöllä on ? Miksi pitää mainita, että äidillä ei ole kavereita ?

Jo eskariaikaan lapset ovat käyneet ovella kysymässä kavereita leikkimään (ja kaverit meidän ovella). Kauempana olevia kavereita minä kysyin puhelimen välityksellä päiväkodin ja eskarin aikana. Koulun ja puhelimen myötä lapset hoitavat nykyään itse kysymisen. Sosiaalisten taitojen harjoittelu on tärkeä osa kaverisuhteiden muodostumista. Yhdellä lapsistani oli aluksi paljonkin vaikeuksia esim. kavereiden kysymisessä, seuran löytämisessä koulupäivän jälkeen ja kaverisuhteiden ylläpidossa. Harjoiteltiin yhdessä sellaisiakin perusasioita, kuten miten voi kysyä toista leikkimään, miten puhutaan puhelimessa, millaisia viestejä kavereille voi lähettää jne ja nykyään kavereita löytyy useitakin. Valitettavasti moni tällainen sosiaalisesti hieman kömpelö voi jäädä yksin, jos vanhemmat eivät tue kaveritaitojen kehittymistä.

Kysytte tytöltä olisiko hänellä joku kenet haluaisi kutsua isän kotiin leikkimään. Sitten sovitte kaverin vanhempien kanssa kyläilystä. Jos näyttää että kavereita ei juuri ole, niin tuolla tavalla voi yrittää avittaa tyttöä ainakin tutustumaan paremmin esim. toisiin luokkalaisiin.

Meillä ekaluokkalainen leikkii naapurin lapsen kanssa useamman kerran viikossa, muita kauempana asuvia koulukavereita näkee silloin tällöin. Meillä ei vielä käytetä puhelinta kavereiden kesken, vanhempien kesken sovitaan kauempana asuvien leikit. Rohkeasti vaan ottamaan yhteyttä muihin vanhempiin ja pyytämään leikkimään. Olen huomannut, että monet on kyllä kiireisiä arkena, ja harrastuksia saattaa olla harva se ilta.

Tämähän riippuu niin monesta. Ei meillä ekaluokkalainen introvertti koulupäivän ja ip-kerhon jälkeen arkisin jaksanut kavereita, harvoin viikonloppunakaan. Nyt tokalla ilman ip-kerhoa on parina, kolmena päivänä viikossa iltapäivisin kavereiden kanssa, lomien jälkeen tiuhempaan ja ennen lomia vähemmän, eli sen mukaan mitä jaksaa tai ei jaksa. Kouluaikaan ei ole ollut lapsen toiveesta harrastuksiakaan, paitsi nyt alkoi 1krt/vko. Mutta kavereita on, on sosiaalisesti ihan taitava ja vanhempien tuki kavereiden kanssa vietettyyn aikaan on - hän vain itse määrittelee mitä jaksaa ja haluaa ja hyvä niin.

Kuopus on 6v, ja selvästi sosiaalisempi, hän jaksaisi kavereita AINA ja jos saisi itse päättää, olisi aina päiväkotipäivän päälle kylässä tai kaveri meillä. Vähän epäilen että kun tuo aloittaa koulun / saa liikkua itsekseen, niin sitä ei juuri ilman kaveria näy.

Sinänsä en siis ole huolissani jos 7-vuotiaalla ei vielä ole itsenäistä sosiaalista elämää, mutta jos kyse on siitä että lapsi ei osaa muodostaa kaverisuhteita (koulussakaan) eikä saa tukea niihin vanhemmiltaan vaikka tarvitsisi, se on ongelma. Mutta ADHD:n hoito ei ole tuupata lasta pois aikuisten jaloista muiden lasten kanssa häröilemään, (yli)vilkkauteen voisi toimia koulupäivän jälkeen paremmin läsnäoleva vanhempi ja yhteinen liikunnallinen aktiviteetti.

Vierailija kirjoitti:

Siis onko tytöllä koskaan aiemminkaan ollut kavereita? Ymmärrän, jos koulun aloitettua kaverit ovat menneet eri kouluun, muuttaneet tms, jolloin kaverisuhteet ovat katkenneet. Silloin lapsen vaan pitää koittaa löytää uusia kavereita. Jos lapsella ei ole koskaan ollutkaan vapaa-ajan kavereita, silloin tilanne ei kuulosta kovin normaalilta. Yleensä kun lapsilla on kavereita jo ennen kouluikääkin. 

Tää on varmaan vähän aluekohtaistakin, mutta meillä päin päiväkoti-ikäiset ei juuri kylälle iltaisin. Synttäreillä ja satunnaisesti, mutta yleensä se päiväkotipäivän jälkeen vapaaksi jäävä parituntinen vietetään perheen kesken (kun juuri on oltu sen kaverin kanssa 7-9h), joskus harrastuksissa, ja monilla perheillä tuntuu olevan (ja meilläkin on) "perhetuttuja" joita sitten nähdään vaikka vkl ja lomilla.

Meidän ekaluokkalaisella tytöllä on noin viisi kaveria, joita hän tapaa koulun jälkeen ja viikonloppuisin. Viikon aikana on yleensä noin kaksi tapaamista, joskus enemmän, joskus vähemmän. Kaikki nuo lapset treffailevat toisiaan ristiin rastiin, ja pidän normaalina sitä että koululaisella, ja jo paljon nuoremmallakin, käy kavereita kylässä.

Up

Meidän lapsi on 4v ja kaverit on todella tärkeitä. Tänään oli melkein koko päivän yksi naapurin lapsi leikkimässä meillä ja pari kaveria löytyy jotka on tunnettu jo vauvakerhoista asti. Toki näiden vauvakerhotuttujen äidit on myös minun kavereita joten nähdään yleensä koko porukalla :) lapsi myös kertoo paljon kavereista ja kenen kanssa on kerhossa leikkinyt jne, olen jopa miettinyt että päiväkoti ois kotihoitoa parempi tuolle (meillä on myös 1-vuotias jota hoidan kotona, siksi isompikin on ollut kotihoidossa) kun kaipaa sitä omanikäistä seuraa niin paljon.