Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kellään muulla samaa ongelmaa, että on tarve puhua omista asioista jollekin eikä kuitenkaan koe että siitä olisi mitään apua?
10.01.2020 |
Olen monesti miettinyt, mikä siinä on että puhuminen ei auta. Johtuuko se siitä, ettei puhuminen kuitenkaan muuta miksikään niitä asioita, joista puhutaan, vai onko vika jossain muualla.
Ja miksi on niin polttava tarve jutella jonkun kanssa, vaikka se ei tee oloa paremmaksi? Eihän siinä ole mitään järkeä.
Kommentit (8)
Mulla tuli tämmöinen olo kun olin käynyt jonkin aikaa juttelemassa psykiatrisella sairaanhoitajalla. Totuus kuitenkin on, että oli mun olo millainen tahansa, tietyt jutut nyt vaan on hoidettava ja olotiloja tulee sekä menee. Lähinnä alkoi turhauttamaan se avautuminen, vaikka siinä hetkessä toki puhuin ja paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähimmäisille ja kavereille puhuminen omista asioista ei auta mitään. Tulee vaan morkkis, että "miksi mun piti taas avautua liikaa". Pahimmassa tapauksessa ne vaan syyllistää ja alkaa juoruamaan asioita eteenpäin. Olen kokemuksen kautta huomannut, parasta olla hiljaa ja pitää asiat omana tietona.
Ehkä pitäisi varata aika jollekin lääkärille, tai ammattiauttajalle ja käydä vähän avautumassa omista jutuista. No jaa, toistaiseksi olen pärjännyt yksin.
Siitähän se riippuu millainen olo on silloin kun ei puhu, siitä saa verrokin että auttaako se puhuminen. Harvoin se puhuminen toisaalta auttaa niihin puhuttaviin ongelmiin, vaan lähinnä sosiaalisiin tarpeisiin, joita niitäkin on tärkeää täyttää.
Ihmisiä on niin erilaisia, jotkut kokevat suunnatonta häpeää puhuessaan ongelmistaan, että menevät ihan lukkoon siitä.
Puhuminen on yliarvostettua, vain tekeminen muuttaa olosuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhuminen on yliarvostettua, vain tekeminen muuttaa olosuhteita.
Entä jos asiat ovat sellaisia, joihin ei voi vaikuttaa tekemällä jotain? Pitäisikö vain olla hiljaa ja kärsiä vuodesta toiseen, jos tuntuu ettei muille puhumisesta ole hyötyä...
Vierailija kirjoitti:
Puhuminen on yliarvostettua, vain tekeminen muuttaa olosuhteita.
Entäs jos ongelma on sellainen, jolle ei voi käytännössä tehdä mitään? Esim. että joku on kuollut ja olet surullinen siitä?
Alue: Aihe vapaa
Mulla ei ole polttavaa tarvetta puhua kenenkään kanssa ongelmista. Eikä ne ongelmat katoa puhumalla. Riippuu tietysti jos rahaongelmia ja joku voi siinä auttaa. Henkisiin särkyihini en ole huomannut puheistani olevan mitään hyötyä.