Lue keskustelun säännöt.
Anoppi hoitaa lapsensa koiraa, ei lapsenlapsia
Huokaaja
10.01.2020 |
Mieheni veli on kuukauden matkoilla vaimonsa kanssa. Anoppi hoitaa heidän koiraansa reissun ajan. Koiran omistajan siskolla olisi kyllä koirahoitola samalla paikkakunnalla.
Pyysin apua anopilta pienempien lasten hoitoon siksi aikaa, että pääsisin hammaslääkäriin ja vanhimman lapsen terveystarkastukseen ja lääkäriin sekä veisin oman äitini geriatrian polille.
Mieheni on reissutyössä ja minä olen 4 lapsen kanssa kotona ja hoidan myös muistisairasta äitiäni aina kun isäni ei jaksa. Ja teen vanhuksille ruuan.
Anoppi on siis eläkkeellä. Hänelle ei useinkaan sovi meidän lasten kanssa oleminen. Syitä on ollut matkan varrella useita, minun imettämisestäni - hänen menoihinsa ja muiden lastenlasten hoitamiseen.
Ymmärrän kyllä, että ihmisillä on omat menot, mutta tämä koiranhoitokin menee meidän lapsien edelle niin se kyllä laittaa ajattelemaan asioita. Minulla lapset ovat aina ensin.
Mieheni sanoi suoraan, että välttely johtuu minusta. Että olen hankala, kun pyytelen moisia apuja, että hänen äidillään on kiireistä, eikä minun pitäisi häiritä häntä muutenkaan.
Loukkaannuin.
Minusta tuntuu, että alamäki alkoi siitä, kun anoppi sai tietää, että teimme avioehdon. Kotimme on siis minun ja minulla muutakin ennen avioliittoa hankittua omaisuutta. Ennen anoppi yöpyikin välillä meillä, kun oli vielä työelämässä ja kotimme on lähellä hänen entistä työpaikkaansa.
Osaisiko joku järkevä anoppi tai kuka tahansa viisas ihminen nähdä, mikä mättää? Omat unenpuutteiset aivoni eivät kykene kuin loukkaantumaan tästä kaikesta :(
Kommentit (31)
Miksi nariset apua? Minäkään en hoitaisi lapsia - olen omani tehnyt ja kasvattanut, enempää en hoida. Jokainen oman leiviskänsä, ja myös lisäännytään sen mukaan miten pystytään hoitamaan.
Koiranpennun otin itse nyt kun lapset ovat aikuisia. Ja kyllä, se on minulle tärkeämpi kuin kakarat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ottaisi lapsia hoitoon, jos olen jo koiranvahtina. Siinä on hurja vastuu vahtia koiraa ja hoitaa samalla lapsia. Voihan olla, että koira ei edes siedä lapsia.
Onko lapsetkin sun ja entisen elämäsi?
Muuttuko tilanne jotenkin, jos saat tietää mikä mättää? Jos kyllä, ei siinä auta kuin soitto anopille ja kysyä asiaa suoraan. Jos ei, tee muita hoitajaratkaisuja, älä oleta anopin varaan. Ja ihan rehellisesti, 1 koira on pikkuisen kevyempää hoidettavaa kuin (nähtävästi?) 3 alle kouluikäistä lasta, vaikka kyse olisi vaan muutamasta tunnista. Nimim. 3 lapsen ja yhden koiran äiti (ja "äiti", siis tuolle koiralle)
Älä sinäkään hoida anoppia, kun hän tarvitsee apua.
Juuri tuollaiset anopit ovat sellaisia jotka makaavat vaipoissaan yksin vanhainkodissa eikä kukaan käy katsomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi koira neljä viikkoa vai neljä pientä lasta pari tuntia? Joo, minäkin valitsen koiran.
Vierailija kirjoitti:
Älä sinäkään hoida anoppia, kun hän tarvitsee apua.
Juuri tuollaiset anopit ovat sellaisia jotka makaavat vaipoissaan yksin vanhainkodissa eikä kukaan käy katsomassa.
Tuskin hän haluaa miniäänsä kuolinvuoteelle narisemaan lapsikatraansa kanssa. Kuka helvetti nyt ylipäätään olettaisi miniän hoitavan? Hoitohenkilökunta hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenties anoppisi pelkää, että jos suostuu kerran lapsen hoitoon, niin jatkossa oletat, että anoppi on aina paikalla, kun apua tarvitaan.. terveystarkastuksia, lääkäreitä, oman äitisi hoitoon liittyviä asioita ym ym. Hän ehkä helpottaa omaa elämäänsä, valitsemalla itselleen sopivimmat hoidettavat. Voi liittyä myös sinun ja anoppisi suhteeseen, anoppisi kokee ehkä kanssakäymisen kanssasi ahdistavaksi, kenties olet herkkä loukkaantumaan ja oletat toisista asioita, jotka eivät aina pidä paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Älä sinäkään hoida anoppia, kun hän tarvitsee apua.
Juuri tuollaiset anopit ovat sellaisia jotka makaavat vaipoissaan yksin vanhainkodissa eikä kukaan käy katsomassa.
Enpä tunne kovinkaan montaa naista, joka hoitaisi anoppiaan. Tai edes aikoisi hoitaa, vaikka anoppi olisikin hoitanut lapsenlapsiaan. Vanhuksen hoito kyllä kaatuu lähes aina joko vanhuksen omien lasten tai yhteiskunnan harteille. Miniöitä ja vävyjä ei heidän hoitamisensa kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppisi on jämähtänyt tiettyyn aikakauteen ja tiettyyn ihannekuvaan millaista perhe-elämän kuuluisi olla. Häneltä puuttuu empatiakyky niitä läheisiä kohtaan, jotka eivät ole sikiöityneet hänestä itsestään. Hänellä on myös ahdasmielisyys ongelmana ja häneltä puuttuu avarakatseisuus. Hän tietää sen itsekin ja kärsii kitkeryydestään, tai voi tietää sen mutta ei myönnä sitä itselleen, ja ei hanki itselleen keskusteluapua, tai jos hankkii on hänen psykologinsakin persoonallisuushäiriöinen. Samalla olemalla tuollainen hän kylvää lastenlastensa ja lastenlastensa toisiin sisaruksiin epävarmaa ja turvatonta kuvaa itsestään, joka jää lapsiin ikuisiksi ajoiksia. Voi anoppi ressukkaa kun on niin ahdasmielinen. Mihin on kadonnut läheisistä hiolehtiminen, epäitsekkyys, toisesta välittäminen ja huolehtiminen ehdoitta?
Kiitos näkökulmista.
Koirat ovat ihania, meilläkin on kaksi koiraa. Koiran voi jättää siksi aikaa kotiin, kun käy asioilla tai vaikkapa poikansa perhettä tervehtimässä.
Olen varmasti loukkaantunut liian helposti, koska odotukseni anopista ovat olleet korkealla, samalla paikkakunnallakin ollaan. Mutta tässä elämän varrella alkaa valkenemaan, että anoppi ei ilmeisesti vaan pidä minusta tai tavastani olla äiti ja huolehdin myös omista vanhemmistani. Hän on itse ollut lapsuudessaan orpo ja aikuisena avioeron kokenut, joten varmasti kipeitä asioita kokenut ihminen. Näistä olisi mukava joskus puhuakin hänen kanssaan!
Tämä vaivaa minua. Haluaisin olla myös mieheni äidille pidetty ihminen. Minunkin on pian vaikea nähdä anoppia objektiivisesta näkökulmasta.
Ja olisihan se mukavaa myös mieheni ja lasten vuoksi, että vuorovaikutus olisi sujuvaa ja sitä olisi useammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huokaaja kirjoitti:
Kiitos näkökulmista.
Koirat ovat ihania, meilläkin on kaksi koiraa. Koiran voi jättää siksi aikaa kotiin, kun käy asioilla tai vaikkapa poikansa perhettä tervehtimässä.
Olen varmasti loukkaantunut liian helposti, koska odotukseni anopista ovat olleet korkealla, samalla paikkakunnallakin ollaan. Mutta tässä elämän varrella alkaa valkenemaan, että anoppi ei ilmeisesti vaan pidä minusta tai tavastani olla äiti ja huolehdin myös omista vanhemmistani. Hän on itse ollut lapsuudessaan orpo ja aikuisena avioeron kokenut, joten varmasti kipeitä asioita kokenut ihminen. Näistä olisi mukava joskus puhuakin hänen kanssaan!
Tämä vaivaa minua. Haluaisin olla myös mieheni äidille pidetty ihminen. Minunkin on pian vaikea nähdä anoppia objektiivisesta näkökulmasta.
Ja olisihan se mukavaa myös mieheni ja lasten vuoksi, että vuorovaikutus olisi sujuvaa ja sitä olisi useammin.
Luulen että anoppiasi ei kiinnosta keskustella sinun kanssasi avioerostaan tai orpoudestaan. Sähän olet selvästi mielestäsi jotenkin parempi ihminen kuin muut.
Hän on lapsensa kasvattanut - ja on sen sukupolven ihminen, että häneltä lapsia odotettiin, halusi tai ei.
Nyt hänellä on vapaus tehdä niitä juttuja joita itse haluaa. Ymmärrän oikein hyvin, että joku voi mielellään hoitaa koiraa, mutta ei halua hoitaa toisten lapsia.
Itse kyllä hoidan lapsiakin joskus lyhyen aikaa, mutta koirat on tervetulleita aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi voi kirjoitti:
Anoppisi on jämähtänyt tiettyyn aikakauteen ja tiettyyn ihannekuvaan millaista perhe-elämän kuuluisi olla. Häneltä puuttuu empatiakyky niitä läheisiä kohtaan, jotka eivät ole sikiöityneet hänestä itsestään. Hänellä on myös ahdasmielisyys ongelmana ja häneltä puuttuu avarakatseisuus. Hän tietää sen itsekin ja kärsii kitkeryydestään, tai voi tietää sen mutta ei myönnä sitä itselleen, ja ei hanki itselleen keskusteluapua, tai jos hankkii on hänen psykologinsakin persoonallisuushäiriöinen. Samalla olemalla tuollainen hän kylvää lastenlastensa ja lastenlastensa toisiin sisaruksiin epävarmaa ja turvatonta kuvaa itsestään, joka jää lapsiin ikuisiksi ajoiksia. Voi anoppi ressukkaa kun on niin ahdasmielinen. Mihin on kadonnut läheisistä hiolehtiminen, epäitsekkyys, toisesta välittäminen ja huolehtiminen ehdoitta?
Mitä ihmettä?
Ai että anopin pitää olla pyyteetön auttaja, muuten on persoonallusuushäiriöinen.
Älä nyt viitsi.
Onhan se ikävä totuus, että kaikkien kemiat ei vaan kohtaa. Toi, että vedit tähän esille avioehdon ja omaisuutesi antaa susta vähän ylimielisen vaikutelman.
Kylla minakin mielellani hoitaisin koiria, mutta en lapsia. Lapsissa on huomattavasti enemman hommaa.
Vierailija kirjoitti:
Älä sinäkään hoida anoppia, kun hän tarvitsee apua.
Juuri tuollaiset anopit ovat sellaisia jotka makaavat vaipoissaan yksin vanhainkodissa eikä kukaan käy katsomassa.
Ai niinkö?
Kyllä me kävimme myös anoppia katsomassa. Ihan pelkän välittämisen vuoksi. Ja vaikkapa mieheni vuoksi. Äiti on äiti.
Meillä olikin aikuiten välit. Tavattiin ja oltiin kogteliaita aina. En olettanut mitään läheisiä välejä enkä apua.
Mikä ihme tuo nyt on?jokainen normijärjellä varustettu hoitaa mieluummin koiraa kuin kirkuvaa lapsilaumaa.Minäkin.Koiraa hoitaisin jopa mieluusti!
Miten ihmeessä sun anoppisi avioero ja orpous tähän asiaan liittyy?
Toivon että tää ketju on trolli, tai muuten olet ihan todella ilkeä ihminen. Jos joku ei halua sun lapsia vahtia, niin siihen ei tarvitse sen enempää syytä, kuin että ei halua.
Ei ihminen ole traumatisoitunut tai persoonallisuushäiriöinen jos ei halua vahtia maksutta lapsenlapsia.
Jokainen saa valita minkä verran muita auttaa, ilmeisesti koiran hoitamisesta on anopille lähinnä iloa, ja lapsista vaivaa. Hommaa maksullinen MLL lastenvahti, niin on pitänyt muidenkin tehdä. Kipeäähän se tekee että lastenlasten asiat eivät kiinnosta, mutta jos toinen ei halua niin mitään velvollisuutta lastenlasten hoitamiseen anopillasi ei ole.