Tahdon järjestetyn avioliiton!
Vielä ei voi tietää josko hyvä mies sattuisi kohdalle, mutta tällä hetkellä ei näytä kovinkaan lupaavalta. Täytän 29 loppukesästä ja pelkään niin kovin että jään lapsettomaksi. Olen aina toivonut omaa perhettä, jossa olisi aviomies ja muutama oma lapsi. Ja talo.
Tää on niin kurjaa kun ei vaan löydy miestä. Kolme suht vakavaa suhdetta takana, kaksi päättyi miehen pettämiseen ja yksi muista syistä. Toki kauneus on katsojan silmissä, mutta käsittääkseni olen suht nätti, hoikkakin ja ihan normaali nainen. Jotenkin en vaan osaa flirttailla, lähestyä tai mitään. Enkä todellakaan haluaisi mihinkään treffisovelluksiin liittyä.
Miks tää on näin epäreilua?
Olen aina haaveillut että ensin seurustelisi vuosia, kihlat, naimisiin ja perheenperustaminen. Jos nyt löytäisin ehkä hyvän miehen, niin pitäähän silti odottaa ja katsoa mitä siitä tulee eikä heti voi alkaa yrittämään raskautta. Hirveetä ajatella että jäisin ilman perhettä. Haluan naimisiin ja oman pienen perheen enkä mitään yksinhuoltajuutta siis tai mitään. :( ollut haaveeni pikkutytöstä saakka.
Olisipa meillä sellainen käytäntö, että joku tuttu voisi etsiä minulle sopivan miehen ja haastatella ja katsoa että samanlaiset arvot ja toiveet elämältä. Tätä menoa huomaan olevani kohta jo reilusti yli 30 ja vieläkin lapseton ikisinkku. :(
Miten te löydätte hyvän miehen????
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Faceen ilmoitus.
No olipa tosi hyödyllinen neuvo!
Ap
Sinä olet vain passiivinen. Sinun täytyy ryhtyä aktiiviseksi ja keskittyä nimenomaan perhekeskeisiin miehiin muiden ominaisuuksien kustannuksella. Mutta entäs se kemia sitten? Niinpä...
Ensitreffit alttarilla? Käytännössä järjestetty avioliitto.
Oma kokemukseni asiasta on, että mitä kipeämmin jotain haluaa, yleensä sitä ei helposti saa.
Ap, keskity tekemään uraa, ja kas, yhtäkkiä raskaudut.
Jos taas odottaa ja odottaa sopivaa, sitä luultavasti ei löydä (helposti).
Parasta vain olla rennosti ja tehdä asioita mahdollisuuksien mukaan, oli se sitten ura, perhe tai molemmat.
Tarkoitatko, ettei siinä järjestetyssä liitossa voisi pettää tai jättää?
En ikinä hinkunut lasta tai erityisesti haaveillut perheestä. Halusin uran ja tehdä jotain yhteisöllisesti tärkeää. En nähnyt itseäni äitinä.
Sitten tapasin miehen, joka halusi kovasti lapsen ja minun mieleni muuttui.
Yllättäen minusta on kuoriutunut ihan hyvä emo, riittävän hyvä.
Sellaiset, jotka jo lapsesta ovat haaveilleet perheestä, avioliitosta ja lapsista: yleensä heistä tulee uraihmisiä. Näin olen ollut havaitsevinani.
Elämä jollakin tapaa hymyilee vinoa hymyään.
Sen talon olet jo varmaankin hankkinut työllä tienaamillasi rahoilla. Ei kun matkailu olikin kivempaa ja miehenhän se talo kuuluu maksaa.
Sen saa, mitä ei pyydä. Kieroa, mutta totta.
Itse olen 30 + vuotias enkä eläessäni ole ollut ja elänyt parisuhteessa. Silti uskon ja luotan siihen, että vielä kohtaan ja löydän itselleni kumppanin. En koe, että minulla on erityistä kiirettä tai pakkoa löytää ketään mahdollsimman pian, koska viihdyn sinkkuna; lpsia saan, jos saan. Toivottavasti saan
Olen toki onnekas koska itselläni on muita rakkaita ja arvokkit muita ihmissuhteita. - Vaan Ap. kokeileppa vaikka ensitreffit alttarilla formaatin kautta, josko sinä olisit yksi niistä onnekkaista, jotka pääsisivät sitä kautta löytämään unelmiensa kumppanin? - Itse pelkään liikaa esiintymistä ja olemista tv -kameroiden edessä ja julkisen arvostelun kohteena olo puistattaa, joten minua en itä kautta löydä.
Kannattaa lähteä pois Suomesta. Saat hätistellä miehiä kimpustasi.
Mitä ihmettä puuhailit nuorempana? Nyt alkaa tulla kiire.
Samperi kun ottaa päähän kun oman ikäisillä naisilla on vain perhehaaveet mielessä. Haluan mieluummin olla sinkku ja nauttia elämästä. M30
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä puuhailit nuorempana? Nyt alkaa tulla kiire.
Kiire mihin?
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni asiasta on, että mitä kipeämmin jotain haluaa, yleensä sitä ei helposti saa.
Ap, keskity tekemään uraa, ja kas, yhtäkkiä raskaudut.
Jos taas odottaa ja odottaa sopivaa, sitä luultavasti ei löydä (helposti).
Parasta vain olla rennosti ja tehdä asioita mahdollisuuksien mukaan, oli se sitten ura, perhe tai molemmat.
Näin juuri. Epätoivoisena on kuin kauris ajovaloissa. Liian säikky ja oma persoona hukkuu.
Ihanko tosi? kirjoitti:
Tarkoitatko, ettei siinä järjestetyssä liitossa voisi pettää tai jättää?
No en, mutta kun en LÖYDÄ mistään miehiä. Varsinkaan sellaisia perhekeskeisiä "vanhanaikasia" että naimisiiin ja lapsia.. En osaa lähestyä miehiä, harvoin käyn baareissa ja sieltä nyt ei aviomiestä ja mahdollista lasten isää helposti löydä..
Tinderistäkään tuskin...
Alkaa ahdistamaan kun ikää vaan tulee. Haaveilin aina siitä, että seurustelisin pitkään ensin ja tuntisimme toisemme ja perheemme läpikotaisin jne ja sitten naimisiin ja raskauden yritys. Enhän mä nyt voi ensitreffeillä (jos edes pääsen) voi alkaa lapsilla pelottelemaan :(
Ap tässä siis, aina unohtuu mainita.
Vierailija kirjoitti:
Ihanko tosi? kirjoitti:
Tarkoitatko, ettei siinä järjestetyssä liitossa voisi pettää tai jättää?
No en, mutta kun en LÖYDÄ mistään miehiä. Varsinkaan sellaisia perhekeskeisiä "vanhanaikasia" että naimisiiin ja lapsia.. En osaa lähestyä miehiä, harvoin käyn baareissa ja sieltä nyt ei aviomiestä ja mahdollista lasten isää helposti löydä..
Tinderistäkään tuskin...Alkaa ahdistamaan kun ikää vaan tulee. Haaveilin aina siitä, että seurustelisin pitkään ensin ja tuntisimme toisemme ja perheemme läpikotaisin jne ja sitten naimisiin ja raskauden yritys. Enhän mä nyt voi ensitreffeillä (jos edes pääsen) voi alkaa lapsilla pelottelemaan :(
Minä tietäisin sinulle juuri sopivan miehen, juuri samanlaisen elämänarvoiltaan.Ei käy baareissa, todella mukava, hyvä ammatti, älykäs , sellainen nallekarhuIkää 30 +.Ei käytä tindereitä eikä muita hakupalvelusta.Pitäisköhän mun alkaa järjestämään liittoa 😀.
Haluan niin kovasti kokea äitiyden, imetyksen ja sen pyyteettömän rakkauden. Rakastan lasten kanssa puuhastelua, kodinhoitamista ja ruuanlaittoa jne. Olisi niin ihanaa pyörittää perhettä ja olla rakastava äiti mutta kun ei vaan näytä tapahtuvan :(
Ennen kun joku valittaa että elämässä on muutakin kuin lapset niin olen samaa mieltä, on mulla harrastuksia, ystäviä ja sisaruksiakin joiden kanssa olla. Kummilapsetkin. Mutta ei se vaan ole sama kuin että olisi omat lapset ja aviomies :(