Lue keskustelun säännöt.
Miten osaisi hyväksyä sen että minusta ei ikinä tule mitään
08.01.2020 |
Ehkä joksikin siivoojaksi voisin työllistyä. Mutta minulla oli niin paljon haaveita. Yritin opiskella ja silloinkin oli haaveita ja suunnitelmia. Mutta pikkuhiljaa ne katosivat vähitellen. En vaan osaa enkä opi mitään. Olen nyt itkeskellyt yökaudet. Tiedän kyllä että tämä on vain oma syytäni, enkä siksi syytä mitään muuta tahoa tästä. En osaa sopeutua uuteen elämään, jossa ei ole koskaan tulossa mitään kovin jännittävää tai kiinnostavaa. Mitenköhän pääsisin edes jotenkin yhteiskuntaan kiinni, kun ei minua ole aiemminkaan haluttu mihinkään.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Mitä tavallisissa töissä kuten siivoojan hommassa on vikaa? Itse olin ennen it-alalla mutta vaihdoin ensin siivous- ja nyt varastotöihin koska en jaksanut ainaista stressiä, ylityöpakkoa, sitä ettei työn jälkeen jaksanut mitään paitsi nollata päänsä kaljalla. Nyt olen tyytyväinen. Työ on helppoa ja mukavaa eikä seuraa iltaan eikä uniin.
Se vie paljon aikaa. Paitsi vuorokaudessa, mutta myös muutenkin. Siinä ei ole vähääkään mitään "kausia" niin kuin joissakin muissa töissä. Tietysti vapaa-aikaa on kai lainkin takaamana edes jonkin verran. Tietysti kaikki työt vie aikaa, mutta se on eri asia jos siihen on aito kiinnostus.
Eikä ole mitään merkityksellistä yhteisöä. Ei mitään yhteistä päämäärää jota porukassa toteutetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin harvasta ihmisestä loppujen lopuksi tulee ikinä mitään. Suurin osa pysyy koko elämänsä ihan tavallisina tallaajina, ilman että heissä olisi mitään perin jännittävää tai kiinnostavaa. Eikä se haittaa mitään, ei se merkitse, että olisi jotenkin epäonnistunut elämässä.
Siivoustyöhön työllistymisessä ei ole mitään vikaa. Ehkä se ei ole kaikkein arvostetuin ja hohdokkain ammatti, mutta paljon tarpeellisempi kuin moni muu hohdokas ammatti.
Tulihan minusta jotain, tuli siivooja ja sillä palkalla ole pystynyt itseni elättämään. Ei mitään hätää ja töitä on.
Vierailija kirjoitti:
Tulihan minusta jotain, tuli siivooja ja sillä palkalla ole pystynyt itseni elättämään. Ei mitään hätää ja töitä on.
Miten voisi sillä elättää itsensä kun ei voi monella muullakaan työllä nykyään.
Suurimmasta osasta ihmisiä ei tule koskaan yhtään mitään. Tämä olisi paljon helpompi ymmärtää ja hyväksyä, jos kaikki vanhemmat eivät hokisi taukoamatta kakaroilleen, että he ovar erityisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tavallisissa töissä kuten siivoojan hommassa on vikaa? Itse olin ennen it-alalla mutta vaihdoin ensin siivous- ja nyt varastotöihin koska en jaksanut ainaista stressiä, ylityöpakkoa, sitä ettei työn jälkeen jaksanut mitään paitsi nollata päänsä kaljalla. Nyt olen tyytyväinen. Työ on helppoa ja mukavaa eikä seuraa iltaan eikä uniin.
Se vie paljon aikaa. Paitsi vuorokaudessa, mutta myös muutenkin. Siinä ei ole vähääkään mitään "kausia" niin kuin joissakin muissa töissä. Tietysti vapaa-aikaa on kai lainkin takaamana edes jonkin verran. Tietysti kaikki työt vie aikaa, mutta se on eri asia jos siihen on aito kiinnostus.
Eikä ole mitään merkityksellistä yhteisöä. Ei mitään yhteistä päämäärää jota porukassa toteutetaan.
Voi näitä kermaperseitä ensimmäisen maailman ongelmineen. Vanha totuus on että ”työ on sarja nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä”. Sitä tehdään siis että saadaan ruokaa ja muut perustarpeet. Sitä on tarvinnut tehdä ihmiskunnan alkuhämäristä asti, jolloin työ oli ruoan keräilyä ja metsästämistä sun muuta. Ei siinä mietitty onko se tarpeeksi merkityksellistä tai onko siihen kiinnostusta. Tai voihan sitä miettiä mutta nälkä aika äkkiä pakotti ruotuun jos alkoi liikaa filosofoida ja liian vähän tehdä työtä.
Hyvinvointivaltio on monella tapaa hieno juttu, mutta tämä ilmiö ei ole yhtään hieno että jotkut ihmiset alkaa kuvitella että vaikka he on terveitä ja kykeneviä työhön, niin toimimisen sijaan he valittavat työttöminä kuinka ei pääse johonkin utopistiseen unelmatyöhön. Vaikka todennäköisesti olisivat onnellisempia, jos vaan menisivät sinne tavallisiin töihin. Vapaa-aika kun tuntuu paljon arvokkaammalta, kun se on lepoa työstä, kuin jos se on vain jotenkin kulutettava tylsää aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tavallisissa töissä kuten siivoojan hommassa on vikaa? Itse olin ennen it-alalla mutta vaihdoin ensin siivous- ja nyt varastotöihin koska en jaksanut ainaista stressiä, ylityöpakkoa, sitä ettei työn jälkeen jaksanut mitään paitsi nollata päänsä kaljalla. Nyt olen tyytyväinen. Työ on helppoa ja mukavaa eikä seuraa iltaan eikä uniin.
Se vie paljon aikaa. Paitsi vuorokaudessa, mutta myös muutenkin. Siinä ei ole vähääkään mitään "kausia" niin kuin joissakin muissa töissä. Tietysti vapaa-aikaa on kai lainkin takaamana edes jonkin verran. Tietysti kaikki työt vie aikaa, mutta se on eri asia jos siihen on aito kiinnostus.
Eikä ole mitään merkityksellistä yhteisöä. Ei mitään yhteistä päämäärää jota porukassa toteutetaan.
Voi näitä kermaperseitä ensimmäisen maailman ongelmineen. Vanha totuus on että ”työ on sarja nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä”. Sitä tehdään siis että saadaan ruokaa ja muut perustarpeet. Sitä on tarvinnut tehdä ihmiskunnan alkuhämäristä asti, jolloin työ oli ruoan keräilyä ja metsästämistä sun muuta. Ei siinä mietitty onko se tarpeeksi merkityksellistä tai onko siihen kiinnostusta. Tai voihan sitä miettiä mutta nälkä aika äkkiä pakotti ruotuun jos alkoi liikaa filosofoida ja liian vähän tehdä työtä.
Hyvinvointivaltio on monella tapaa hieno juttu, mutta tämä ilmiö ei ole yhtään hieno että jotkut ihmiset alkaa kuvitella että vaikka he on terveitä ja kykeneviä työhön, niin toimimisen sijaan he valittavat työttöminä kuinka ei pääse johonkin utopistiseen unelmatyöhön. Vaikka todennäköisesti olisivat onnellisempia, jos vaan menisivät sinne tavallisiin töihin. Vapaa-aika kun tuntuu paljon arvokkaammalta, kun se on lepoa työstä, kuin jos se on vain jotenkin kulutettava tylsää aikaa.
Älä nyt täydennä sellaisella mitä en ole sanonut.
Kyllä minäkin arvostan työntekoa enemmän kuin (vapaaehtoista) työttömyyttä. Sen takia varmaan päädynkin siivoustyöhön tai vastaavaan. Tarkoitin vain, että olen pettynyt itseeni siinä, että en ole tarpeeksi fiksu valitakseni "unelmatyötä". Olen aina tiennyt, että ei kaikki päädy mihinkään unelmatyöhön. Jostain syystä pitkään oli tunne, että minäkin voin vähän hallita mihin päädyn. Mutta kun ei osaa niin ei osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei sitä miettimään ja valittamaan kannata jäädä jos ei pääse siihen minne haluaa. Niin vain masentuu. Elää hetki kerrallaan todellisuudessa sellaisena kuin se on, miettimättä liikaa, se on paljon mukavampaa.
Jos nyt vaan ensin menisit johonkin töihin, se jo piristää mielialaa. Ja katselet sitten aukeaako uusia polkuja muualle. Kuulostat nyt siltä että kirves on lentänyt kaivoon ennen aikojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt vaan ensin menisit johonkin töihin, se jo piristää mielialaa. Ja katselet sitten aukeaako uusia polkuja muualle. Kuulostat nyt siltä että kirves on lentänyt kaivoon ennen aikojaan.
Minne voi "mennä" töihin?
Sama ongelma. Yritin opiskella mutta en vain millään oppinut asioita. Nytkin olen opiskelemassa mutta opinnot ovat aivan ylivoimaisia. Olen myöskin itkenyt miksi en opi... itsetunto heikkenee kun tajuaa että aivot hylkivät uuden oppimista. Minulla on jo yksi ammattitutkinto mutta siinäkin olin ihan hukassa. Olen käynyt myös amk tutkinnon ja päätynyt sen jälkeen siivoojaksi ja vastaaviin tehtäviin. Ne työt ovat niin tylsiä että on äärimmäisen vaikea keskittyä. Yleensä ekat viikot jaksan hyvin ja tykkään hanttihommista kun kaikki on uutta. Sitten kun osaan ja teen rutiinilla alan tylsistyä ja työnteosta ei enää tule mitään. Vaativampaa työtä taas en opi ainakaan koulussa. Tekemällä saattaisin oppiakin. Oikeastaan silloin amk opintojen aikana työharjottelussa opin paremmin kuin koulussa ja se oli opintojen paras aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ei tullut mitään koska mulla on as. En osaa markkinoida itseäni, välttelen katsekontaktia, kotityöt ei onnistu... Minut on todettu työkyvyttömäksi ja nyt odotellaan eläkepäätöstä 29-vuotiaana. Olen tietojenkäsittelytieteen maisteri. Koodariksi päästäkseen pitää osata myös tämä ekstroverttinen ja narsistinen markkinointi. Harjoittelupaikoissa minua vihattiin koska en halunnut osallistua juoruiluun kahvihuoneissa.
Olen ihan p4ska.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulihan minusta jotain, tuli siivooja ja sillä palkalla ole pystynyt itseni elättämään. Ei mitään hätää ja töitä on.
Miten voisi sillä elättää itsensä kun ei voi monella muullakaan työllä nykyään.
kaverin "lapsi" perusti aikoinaan siivousfirman ja ihan "sikana" töitä,kaveri jätti omat hommansa ja meni sinne töihin. "ihanaa ja vapaata eikä kukaan hengitä niskaan ja vaahtoa raporteista ja muusta turhasta"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pendolinon eteen vaan siitä vänkyttämästä. Säälittävää avautumisA
Älä oo myöhään töissä, ettei kohokkaat lysähdä.
Tällä henkilöll menee taatusti huonommin kuin ap: lla :::
https://www.vauva.fi/keskustelu/3634945/en-tule-ikina-saamaan-normaalia…
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei tullut mitään koska mulla on as. En osaa markkinoida itseäni, välttelen katsekontaktia, kotityöt ei onnistu... Minut on todettu työkyvyttömäksi ja nyt odotellaan eläkepäätöstä 29-vuotiaana. Olen tietojenkäsittelytieteen maisteri. Koodariksi päästäkseen pitää osata myös tämä ekstroverttinen ja narsistinen markkinointi. Harjoittelupaikoissa minua vihattiin koska en halunnut osallistua juoruiluun kahvihuoneissa.
Olen ihan p4ska.
Olisitpa hekenut meille töihin, kun viimeksi rekrytoitiin. Mä en ole kohta kymmeneen vuoteen käynyt työpaikalla kuin kerran tai pari vuodessa. Teen etätöitä kotona (kuten moni työkaverinikin) eikä ole yhteistä kahvihuonetta, mihin mennä juoruilemaan. Toimistolla tekevät töitä ne, joilla olisi kotona liikaa häiriötekijöitä.
Niin, onhan se melkoinen kolaus hyväksyä mediamaisterin paperit taskussa, että niitä hommia ei ole. Ja jos on, niin hommat vie itseoppineet, karismaattiset somevaikuttajat.
Mutta unelmien karilta selviää, kun tunnustaa tosiasiat. Sitä surutyötä ap nyt näyttää tekevän.
PS. Voit tilanteesi mukaan korvata mediamaisterin omalla unelmallasi. Kuitenkin joku alkaa muuten kitisemään alansa mollauksesta.
Jos yrittää vastata toisten odotuksiin, niin harvoin pääsee saavuttamaan piikkipaikkaa. APn kyseessä siis vääristynyt perspektiivi elämään.
Mitä tavallisissa töissä kuten siivoojan hommassa on vikaa? Itse olin ennen it-alalla mutta vaihdoin ensin siivous- ja nyt varastotöihin koska en jaksanut ainaista stressiä, ylityöpakkoa, sitä ettei työn jälkeen jaksanut mitään paitsi nollata päänsä kaljalla. Nyt olen tyytyväinen. Työ on helppoa ja mukavaa eikä seuraa iltaan eikä uniin.