Lue keskustelun säännöt.
Miten osaisi hyväksyä sen että minusta ei ikinä tule mitään
08.01.2020 |
Ehkä joksikin siivoojaksi voisin työllistyä. Mutta minulla oli niin paljon haaveita. Yritin opiskella ja silloinkin oli haaveita ja suunnitelmia. Mutta pikkuhiljaa ne katosivat vähitellen. En vaan osaa enkä opi mitään. Olen nyt itkeskellyt yökaudet. Tiedän kyllä että tämä on vain oma syytäni, enkä siksi syytä mitään muuta tahoa tästä. En osaa sopeutua uuteen elämään, jossa ei ole koskaan tulossa mitään kovin jännittävää tai kiinnostavaa. Mitenköhän pääsisin edes jotenkin yhteiskuntaan kiinni, kun ei minua ole aiemminkaan haluttu mihinkään.
Kommentit (45)
Noh, enpä minäkään koe, että minusta olisi sinänsä tullut yhtään mitään, vaikka onkin yliopistokoulutus, omistusasunto ja hyvä työ. Toki ymmärrän, että tällainen "mulla on rahat ihan loppu kun tilillä on vaan 8 000 €" -retoriikka saattaa olla silmissäsi typerää. Mutta kuten joku mainitsikin, niin lopulta vain marginaalinen osa meistä "on jotain". Ja toisaalta, nekin on lopulta vaan ihan tavallisia ihmisiä omine ongelmineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ainakin tulee aivan vitunmoinen kitaristi. Olen sellaiset 26 vuotta soittanut ja kehityn joka päivä. Pitäisi ehkä jonain päivänä etsiä tyyppejä, joiden kanssa pääsisi soittelemaan. Muuten kaikki muu "pärjääminen" ei kiinnosta- sen nyt voi oppia kuka tahansa.