Lue keskustelun säännöt.
Vastakohdat viehättävät parisuhteissa
07.01.2020 |
Minusta, synkkämielisestä introverttimiehestä, ovat usein kiinnostuneet iloiset ekstroverttinaiset. Olen pitänyt ilmiötä kummallisena, mutta ilmeisesti kyse on toisiaan täydentävistä vastakohdista. Kun tarkemmin asiaa mietin, niin en koe, että itseni kaltaisella naisella olisi minulle mitään annettavaa parisuhteessa.
Kommentit (15)
En ole huomannut. Olen itse rauhallinen ja kiltti ja tykkään vauhdikkaista ja jännittävistä. Ei ne koskaan muhun ihastu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut. Olen itse rauhallinen ja kiltti ja tykkään vauhdikkaista ja jännittävistä. Ei ne koskaan muhun ihastu :)
Minä uskon, että sinulla on hyvät mahdollisuudet löytää tuollainen mies :)
Kyllä näin on. Olen nainen, ja tykkään miehestä koska hän on sellaisia asioita mitä minä en ole, eli pitkä, lihaksikas, parrakas, voimakas, ja hänellä on miesvehkeet alapäässä. Kaikkea tällaoista mitä itsessäni ei ole.
Toisaalta olemme molemmat introverttejä toistemme kanssa nyhjääjiä, ei liikaa erilaisuutta saa olla, muuten ei homma toimi.
Minusta ihmiset tuntuvat perustelevan erilaisuuden tai samankaltaisuuden hyviä ja huonoja puolia hyvin tilannekohtaisesti. Biologian kannalta erilaisuus on hyväksi, että geenit sekoittuvat. Toisaalta yhteiseloa samankaltaisuus helpottaa. Olisiko tässäkin asiassa kultainen keskitie hyvä ratkaisu?
Ei introvertilla synkkämiehellä ole mitään annettavaa millekään naiselle. Enintään persepuolueelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpsis. Fiksu nainen ei etsi itselleen mitään verkonpainoa.
Jeps, voi toimia alussa, mutta pitemmän päälle alkaa tulla vaikeuksia.
Jos toinen haluaa olla aina vaan kotona, toinen taas haluaa useinmiten olla menossa johonkin, niin mitä yhteistä ja yhteyttä siinä. Kaikki vapaa-ajat erillään.
Sama raha-asioissa, toinen huoleton tuhlari, toinen taas tarkka ja säästäväinen ym, ym.
Miettikääpä todella miten sujuu vuosien saatossa. Parilla ei ole loppujen lopuksi mitään yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näin on. Olen nainen, ja tykkään miehestä koska hän on sellaisia asioita mitä minä en ole, eli pitkä, lihaksikas, parrakas, voimakas, ja hänellä on miesvehkeet alapäässä. Kaikkea tällaoista mitä itsessäni ei ole.
Toisaalta olemme molemmat introverttejä toistemme kanssa nyhjääjiä, ei liikaa erilaisuutta saa olla, muuten ei homma toimi.
Eli sinun mielestä sukupuolten ainoa eroavaisuus on ulkonäkö?
Minulla on kumppanillani oli hirveän samanlainen arvopohja, samanlaiset kiinnostuksen kohteet ja ajatukset siitä mitä tulevalta haluamme. Luonteiltamme taas olemme todella erilaisia. Meillä tämä luonteiden vastakkaisuus yhdistettynä yhteiseen visioon on toiminut tosi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mihin ihastut, siihen vihastut".
Vierailija kirjoitti:
Höpsis. Fiksu nainen ei etsi itselleen mitään verkonpainoa.
Mitä helvetin verkonpainoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole noin yksinkertaista. En itse voisi kuvitella ihastuvani ihmiseen, jolla on oikeistolainen maailmankatsomus tai joka metsästää tai kalastaa. Arvomaailmamme olisivat aivan liian kaukana toisistaan. Sen sijaan puolisoni on ambivertti tai jopa ekstrovertti ja itse olen introvertti. Se ei kuitenkaan ole suhteellemme rikkaus vaan pikemminkin ongelma, koska toinen tykkäisi vaikka vieraita ramppaisi joka ilta ja toinen ehdottomasti ei halua töiden jälkeen viikolla tavata ketään. Siinä pari esimerkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan samaa mieltä. Pisimmät suhteet ja suhteet joista en ole eronnut, kumppanit ovat olleet vastakohdat minulle. Ainostaan suhteet joissa on kumppanit ovat ollee lähes identtiset minun kanssa, niin ne olen päättänyt kohtalaisen nopeasti (~1v).
Totta. Ihmiset jotka on kiinnostuneet samoista asioista, sopii paremmin kavereiksi kuin parisuhteeseen kanssani.