Lue keskustelun säännöt.
Reagoinko liian voimakkaasti?
07.01.2020 |
Tilattuani uuden liittymän uusine numeroineen aloin ajatella, että onko reaktioni jatkuvasti ja vuodesta toiseen v*ttuilevasta siskosta ja pommittavasta äidistä "ylimitoitettu"?
Omia fiiliksiä pitää aina kuunnella, se on fakta se. Sekin on fakta, että siskoni on erittäin ilkeä mulk*u (syy on täysi mysteeri) ja olen kurkkua myöten täynnä hänen viestejään.
En myöskään saa ikinä elää rauhassa, normaalia aikuisen elämää. Tunnen, että elämääni tunkeudutaan jatkuvasti ja yritetään ohjailla sitä. En voi ikinä kertoa normaalisti hankinnoistani, vaan saan AINA saarnaa niskaan kuin olisin alaikäinen pentu.
Minulla on tullut mitta täyteen enkä näe enää mitään muuta vaihtoehtoa kuin numeron vaihtaminen ja pitäminen visusti salassa.
Monta päivää äitini on jo onnistunut pilaamaan soitteluillaan. Sisälläni vain kiehuu, kun edes yhtä kuukautta ei voida olla pommittamatta ja häiriköimättä. Suoraa toivettani olla rauhassa ei kunnioiteta tippaakaan, vaan soittelu jatkuu ja jatkuu. Äidin numero on jo estetty, mutta saan valitettavasti ilmoituksen pommituksista siitä huolimatta.
Olen aivan loppu, en jaksa tällaista enää.
Kommentit (6)
Ei ole mikään pakko pitää yllä suhteita epämiellyttäviin omaisiin jotka satuttavat sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskoni on minua aavistuksen vanhempi, aikuinen ihminen mutta ei todellakaan käyttäydy niin. Olen huomannut, että hän muuttuu sen mukaan kenen kanssa seurustelee. Nykyään hän on sietämättömämpi kuin koskaan ennen. Loputonta v*ttuilua ja kiroamista, jatkuvaa piikittelyä ja ilkeilyä. Niinä harvoina kertoina kun tapaan siskoni kanssa, yllätyn joka ikinen kerta siitä miten äärettömän erilaisia olemme. Joskus minusta tuntuu, että sisko on eri mieltä joka ainoasta asiasta ihan vain v*ttumaisuuttaan. Ei sukulainen VOI olla niin totaalisen erilainen, kun normaalistikin toisilleen ventovieraat ihmiset ymmärtävät toisiaan ja komppaavat, vaikka eivät olisi ihan 100 % samaa mieltä.
Olen kyllästynyt siihenkin. Että sisko ei voi ikimaailmassa myöntää, että minä olen fiksu ja teen hyviä päätöksiä elämässä. "Perheeni" seurassa tunnen itseni täysin mitättömäksi roskaksi. Näin on ollut aina. Olen oppinut tukkimaan turpani ja vetäytymään, koska kukaan ei haluaisi kuitenkaan ymmärtää.
Siis, vaihdoit numeron, mutta se on jo äitisi tiedossa?
Omasta mielestäni kerran-pari kuussa "tykitykset" ovat aika harvoja kertoja loppujen lopuksi.
Häh? Nykyisen numeron tietävät, eivät he kai muuten voisi pommittaa. Tilasin juuri uuden liittymän uudella numerolla ja sen saatuani irtisanon nykyisen. Ja uutta numeroa en kerro kenellekään.
Missä vaiheessa sanoin, että äiti soittelee pari kertaa kuukaudessa?? Tietäisitpä vaan sen pommituksen määrän.
Olen aikoinani vaihtanut numeroa aika usein, kunnes tykästyin yhteen numeroon joka oli helppo muistaa vaikka unissaan. Siihen numeron vaihtelut loppuivat hetkeksi. Jotenkin tunnen sellaista vapautta saadessani uuden numeron käyttöön. Kukaan menneisyyden henkilö ei voi ottaa yhteyttä täysin puskista. Saa valita kenelle numeron kertoo. Ei ole mitään väliä kenelle entinen numero on päätynyt. Tuntuu, että saa olla rauhassa ja hengittää.
Sinulla on pitkä tie kasvaa irti lähiomaistesi vaikutuspiiristä., joten hyvä jos numeron vaihtaminen auttoi. Pääasia, että teet sellaista mikä kasvattaa itseluottamusta ja jolla koet hallitsevasi teidän välejä., Pienin askelin ja kohti tavoitetta, jossa et enää välitä lähiomaistesi mielipiteistä.
Mutta niin kauan aikaa kuin he nostattavat sinussa vahvoja tunteita ja reaktioita olet omien tunteittesi vanki. Möröt, pahat puheet, ovat sinussa kiinni kuin liima. Sen takia kannattaisi löytää myös ratkaisuja itsessäsi, miten et provosoidu läheistesi käytöksestä ja puheista. Niin, etteivät ne enää ohjaa ajatuksiasi ja millainen olet ihmisenä heidän mielipiteiden pohjalta.
Olen varma, että joku päivä osaat väistää heitä joutumatta pakenemaan uusien puhelinnumeroiden taakse. Löydät keinot antaa mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Osaat sanoa juuri ne oikeat sanat, joita sinun täytyy äidillesi ja sisarellesi sanoa silloin kuin koet heidän loukkaavan sinua. Voimia!
Siis, vaihdoit numeron, mutta se on jo äitisi tiedossa?
Omasta mielestäni kerran-pari kuussa "tykitykset" ovat aika harvoja kertoja loppujen lopuksi.
Onhan tuo radikaali toimi, mutta usein toivon itsekin pystyväni samaan mieleltään sairaan äitini takia. En kuitenkaan pysty.