Laihtuisinko, jos osaisin suhtautua ruokaan rennosti mutta arvostavasti ja elämään "la dolce vitana"?
Italialaiset kuuluvat Euroopan hoikimpiin, vaikka ruokavalion kulmakiviä näyttävät olevan pasta, pizza ja pienet makeat jälkiruoat: gelatot, pannacottat ja muut. Aamu aloitetaan cappuccinolla, jonka seuraksi syödään joku vehnäleivonnainen, lounas on kevyehkö ja illalla nautiskellaan monen ruokalajin ateria. Mutta syödäänkö maassa loppujen lopuksi niin raskaasti ja "huonosti"? Väitän että ei.
Eräässä artikkelissa, jota en enää löydä, nostettiin ruokavalion eduiksi esimerkiksi pitkät välit ruokailuissa (pätkäpaasto), kohtuulliset annoskoot ja yhdessä syömisen. Punaviini kuuluu arkeen ja juhlaan, mutta sitä nautitaan hyvin pieniä määriä, usein vain yksi lasi alkuruoan kanssa. Ruokaa myös arvostetaan eli syödään vähemmän mutta laadukkaampaa.
Voisiko tällaisella ajatus- ja elintapojen muokkauksella saada terveemmän suhteen ruokaan ja jopa laihtua? Mielipiteitä tai kokemuksia?
Kommentit (3)
Monet kuvittelevat että italialaiset syövät isoja annoksia pastaa rasvaisella kastikkeella, mikä ei pidä paikkansa. Pasta on usein alku- tai väliruoka, annokset pieniä, eikä rasvaisia kastikkeita syödä kovinkaan usein. Yleensä kastiketta on vain mauksi, pasta on pääosassa, eivätkä esimerkiksi kermakastikkeet ole mitenkään yleisiä. Italialaisnonnat saavat jopa pelkältä pastalta näyttävän annoksen maistumaan taivaalliselta vähillä oikein valituilla mausteilla ja ainesosilla.
Hiilihydraattiherkälle ei sovi pastat ja pitsat.
Uskon että muutos voisi olla huomattava sellaiselle ihmiselle, jolla on taipumus syödä suuria annoksia roskaruokaa. Miten ajatusmaailma sitten muutetaan, onkin eri juttu. Ehkä pidemmällä matka italian maaseudulle?