Lue keskustelun säännöt.
Naisena kasvu
Mietinpä vaan
05.01.2020 |
On se vaan kummallista, että kaksikymppisenä oli kaunis ja hoikka, mutta ujo ja epävarma itsestään. Ja teki poikaystävän takia melkein mitä vaan. Seksi oli suorittamista, että toinen pysyisi tyytyväisenä.
Nyt nelikymppisenä (mukainen saannin ja perhe-elämän jälkeen) ei oo kovin ulkonäöltään kovin kummonen.. mut ei enää epävarma. Hyvinkin tietää, mitä haluaa. Mut mies ei oo valmis satsaamaan parisuhteeseen ja seksiin.. vaikka keskusteltu on. Et meneekö muillakin vastaavanlaisesta vai pistättekö vaan miehen kiertoon?
Kommentit (4)
Minä muistan seksin aina olleen suorittamista. Piti jaksaa pumpata menemään ja aina kun nainen halusi. Auta armias jos ei tehnyt mieltä niin alkoi sota siitä miten olen pettänyt. Nyt elän yksin ja rauha maassa.
Tälläistä on kasvaa pojasta mieheksi kun kaikki jopa se seksi minkä pitäisi olla rentoutumista onkin pelkkää suoritusta " Nyt hieman nopeammin!! Eikun hiljempaa!!! Kovemmin! Tottele!! hiljaa nyt... "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miestäsi kaivelee nuoruutesi kullikarusellit jännämiesten kanssa.
Puhumattakaan niistä kirjeistä vankilaan.
Olen ihan kaikilla mittareilla mitattuna hitosti parempi versio itsestäni kuin parikymppisenä. Olen kauniimpi, hoikempi, timmimpi, tyylikkäämpi, varakkaampi, itsevarmempi, fiksumpi ja onnellisempi.
Olen myös oppinut ottamaan vastuun omista orgasmeistani, eli jos seksi ei tunnu onnistuvan niin keskeytän sen siihen paikkaan. Miksi miehen tulisi saada jos en itsekään ole saamassa?
Otapa ap elämäsi ohjat omiin käsiin.
Siis nelikymppisenä muksujen saannin jälkeen..