Lue keskustelun säännöt.
Onko 11v poika normaali, vai tavallista lapsellisempi?
05.01.2020 |
Kun vertaan muihin saman ikäisiin poikiin, hänen käytöksessään häiritsee:
- suuttuu pelistä, jos ei voita
- jos voittaa, pitää tuulettaa ja hehkuttaa ylenpalttisesti
- itkee helposti
- kerää huomiota pelleilemällä
- haluaa joskus nukkua vanhempien vieressä
Ja en tiedä minkä verran tuon ikäisten pitäisi olla tietoisia että alastomuus ei ole hyväksyttyä, kun hän saattaa suihkun jälkeen hengailla kotona alasti pitkänkin ajan, ellei kehota pukeutumaan.
Muutenkin tuntuu ikäistään lapsellimsemmalta.
Pitääkö vaan odottaa, että kasvaa vai tutkia, johtuuko jostain vakavammasta?
Kommentit (22)
Kyllä sillä on aikaa vielä "miehistyäkin". Liiaksikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni hän on persoona, on ajan trendien sanelemaa, onko normaali vai ei. Trendit vaihtuvat kuin prinsessan pikkuhousut muotimaailmassa.
Kuulostaa ihan normilapselta. Omani ei alasti hengaile, mutta isoveljensä kyllä hengailisi, vaikka on jo pari vuotta vanhempi. Samoin mieheni hengailisi nakuna jos se vaan olis mahdollista. Ja hän on jo päälle 40v.
11v. on vielä lapsi.
Onko kiveshiki jo kitkerää/tunkkaista.
Tunnesäätelyn oppiminen on vielä kesken, siksi hänen on vaikeaa kestää pettymyksiä ja kontrolloida tunteitaan. Auta lastasi kestämään erilaisia tunteita paremmin ja kerro myös ääneen paitsi hänen tunnetilansa (esim. "Olet nyt pettynyt"), myös hänen toimintansa aiheuttamat vaikutukset muihin (esim. "Muita pelaajia harmittaa voitolla leuhkiminen"). Omien tunteiden sanoittaminen ja muiden tunteiden ymmärtäminen vaatii joskus enemmän työstöä. 11-v itkevä ja raivoava lapsi ei ehkä ole ihan tavallinen tapaus, mutta älä anna periksi.
Vieressä nukkuminen voi juontaa juurensa samaan asiaan, eli hän hakee turvaa tunnemyrskyyn. Toisaalta se voi olla myös opittu tapa. Oma 11-v poika nukkuu välillä vieressä. Joskus hän näkee pahaa unta, mutta useimmin kyseessä on vain halu nukkua lähellä, jonka sallin mielihyvin.
Mitä alasti kulkemiseen tulee, tuo piirre on varmasti ihan normaali ja hyvin yksilöllinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaali on.
Älä kelaa liikoja.
Moni yläkoululainen on samanlainen. Jos ei itkemistä ja vanhempien vieressä nukkumista lasketa, osa aikuisistakin käyttäytyy tuolla tavalla. Itkeminen tahtonsa läpi saamiseksi on naislasten keino toimia. Poikasi on normaali LAPSI.
Pitäisikö hänen tulla kotiin aamuyöstä poliisin tuomana, kaula purtuna, tupakalle ja viinalle löyhkäten. Katsoisitko nämä ikäkauteen kuuluvaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jääkiekkoilija-ainesta! Eikös nämä Patrik Laineetkin itkeneet pitkin pituutta hallin jäällä, kun peliväline ei mennyt reikäänsä ja sitten hillutaan kun se pallo osuu mailaan...?
Mitä teidän 11v tykkäävät tehdä kotona, entä kavereiden kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset aikuistuvat ja kypsyvät eri tahtia. Ei kannata huolestua.
Ette oo kasvattanut kunnolla ja nyt jo ootte kusessa. Ei hyvää päivää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnesäätelyn oppiminen on vielä kesken, siksi hänen on vaikeaa kestää pettymyksiä ja kontrolloida tunteitaan. Auta lastasi kestämään erilaisia tunteita paremmin ja kerro myös ääneen paitsi hänen tunnetilansa (esim. "Olet nyt pettynyt"), myös hänen toimintansa aiheuttamat vaikutukset muihin (esim. "Muita pelaajia harmittaa voitolla leuhkiminen"). Omien tunteiden sanoittaminen ja muiden tunteiden ymmärtäminen vaatii joskus enemmän työstöä. 11-v itkevä ja raivoava lapsi ei ehkä ole ihan tavallinen tapaus, mutta älä anna periksi.
Vieressä nukkuminen voi juontaa juurensa samaan asiaan, eli hän hakee turvaa tunnemyrskyyn. Toisaalta se voi olla myös opittu tapa. Oma 11-v poika nukkuu välillä vieressä. Joskus hän näkee pahaa unta, mutta useimmin kyseessä on vain halu nukkua lähellä, jonka sallin mielihyvin.
Mitä alasti kulkemiseen tulee, tuo piirre on varmasti ihan normaali ja hyvin yksilöllinen.
Kiitos ihanasta ja hyvästä kirjoituksestasi. Otan neuvoistasi opiksi. Ihanaa, että tältä palstalta löytyy fiksuja kirjoittajia!
Ap
Kyllä meillä 15v. Kulkee suihkun jälkeen alasti, eikä haittaa ketään. Myös me vanhemmat viuhahdellaan suihkun jälkeen, joten meillä kuuluu perhekulttuuriin alastomuus.
Kaikki tunteet saa näyttää, joten ovia paksultaan, itkemään ja nauretaan.
Katsotaan telkkaria "läjässä" ja halitaan. Vielä 14v. nukkui joskus vieressä, kun elämä toi eteen haasteita.
Reipas, aktiivinen ja sosiaalinen nuori näyttää silti olevan👌👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnesäätelyn oppiminen on vielä kesken, siksi hänen on vaikeaa kestää pettymyksiä ja kontrolloida tunteitaan. Auta lastasi kestämään erilaisia tunteita paremmin ja kerro myös ääneen paitsi hänen tunnetilansa (esim. "Olet nyt pettynyt"), myös hänen toimintansa aiheuttamat vaikutukset muihin (esim. "Muita pelaajia harmittaa voitolla leuhkiminen"). Omien tunteiden sanoittaminen ja muiden tunteiden ymmärtäminen vaatii joskus enemmän työstöä. 11-v itkevä ja raivoava lapsi ei ehkä ole ihan tavallinen tapaus, mutta älä anna periksi.
Vieressä nukkuminen voi juontaa juurensa samaan asiaan, eli hän hakee turvaa tunnemyrskyyn. Toisaalta se voi olla myös opittu tapa. Oma 11-v poika nukkuu välillä vieressä. Joskus hän näkee pahaa unta, mutta useimmin kyseessä on vain halu nukkua lähellä, jonka sallin mielihyvin.
Mitä alasti kulkemiseen tulee, tuo piirre on varmasti ihan normaali ja hyvin yksilöllinen.
Kiitos ihanasta ja hyvästä kirjoituksestasi. Otan neuvoistasi opiksi. Ihanaa, että tältä palstalta löytyy fiksuja kirjoittajia!
Ap
Miksi kysyt täältä mielipidettä kun haluat vain kuulla positiivisen arvion ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnesäätelyn oppiminen on vielä kesken, siksi hänen on vaikeaa kestää pettymyksiä ja kontrolloida tunteitaan. Auta lastasi kestämään erilaisia tunteita paremmin ja kerro myös ääneen paitsi hänen tunnetilansa (esim. "Olet nyt pettynyt"), myös hänen toimintansa aiheuttamat vaikutukset muihin (esim. "Muita pelaajia harmittaa voitolla leuhkiminen"). Omien tunteiden sanoittaminen ja muiden tunteiden ymmärtäminen vaatii joskus enemmän työstöä. 11-v itkevä ja raivoava lapsi ei ehkä ole ihan tavallinen tapaus, mutta älä anna periksi.
Vieressä nukkuminen voi juontaa juurensa samaan asiaan, eli hän hakee turvaa tunnemyrskyyn. Toisaalta se voi olla myös opittu tapa. Oma 11-v poika nukkuu välillä vieressä. Joskus hän näkee pahaa unta, mutta useimmin kyseessä on vain halu nukkua lähellä, jonka sallin mielihyvin.
Mitä alasti kulkemiseen tulee, tuo piirre on varmasti ihan normaali ja hyvin yksilöllinen.
Kiitos ihanasta ja hyvästä kirjoituksestasi. Otan neuvoistasi opiksi. Ihanaa, että tältä palstalta löytyy fiksuja kirjoittajia!
Ap
Miksi kysyt täältä mielipidettä kun haluat vain kuulla positiivisen arvion ?
Ehkä ei pitäisi kommentoida mitään, koska hävinneet selittää, vaikeneminen on kultaa, jne. Kiitin kirjoittajaa neuvosta tunnesäätelyn opettamisessa, en positiivisesta arviosta.
Sinun kommenttisi puolestaan tuntuu siltä, että haluat rakentavan keskustelun sijaan hakea konfliktia keskusteluun.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnesäätelyn oppiminen on vielä kesken, siksi hänen on vaikeaa kestää pettymyksiä ja kontrolloida tunteitaan. Auta lastasi kestämään erilaisia tunteita paremmin ja kerro myös ääneen paitsi hänen tunnetilansa (esim. "Olet nyt pettynyt"), myös hänen toimintansa aiheuttamat vaikutukset muihin (esim. "Muita pelaajia harmittaa voitolla leuhkiminen"). Omien tunteiden sanoittaminen ja muiden tunteiden ymmärtäminen vaatii joskus enemmän työstöä. 11-v itkevä ja raivoava lapsi ei ehkä ole ihan tavallinen tapaus, mutta älä anna periksi.
Vieressä nukkuminen voi juontaa juurensa samaan asiaan, eli hän hakee turvaa tunnemyrskyyn. Toisaalta se voi olla myös opittu tapa. Oma 11-v poika nukkuu välillä vieressä. Joskus hän näkee pahaa unta, mutta useimmin kyseessä on vain halu nukkua lähellä, jonka sallin mielihyvin.
Mitä alasti kulkemiseen tulee, tuo piirre on varmasti ihan normaali ja hyvin yksilöllinen.
Kiitos ihanasta ja hyvästä kirjoituksestasi. Otan neuvoistasi opiksi. Ihanaa, että tältä palstalta löytyy fiksuja kirjoittajia!
Ap
Miksi kysyt täältä mielipidettä kun haluat vain kuulla positiivisen arvion ?
Ehkä ei pitäisi kommentoida mitään, koska hävinneet selittää, vaikeneminen on kultaa, jne. Kiitin kirjoittajaa neuvosta tunnesäätelyn opettamisessa, en positiivisesta arviosta.
Sinun kommenttisi puolestaan tuntuu siltä, että haluat rakentavan keskustelun sijaan hakea konfliktia keskusteluun.
Ap
. Pitääkö muiden ikäkavereiden vain kiltisti ymmärtää ja hyväksyä raivoamiset ja itkut kunnes se tunnesäätely sieltä tulee ?
Oletko vain katsonut vierestä etkä ole tajunnut aiemmin oikaista lapsesi huonoa käytöstä. Ei edes välttämättä liity lapsellisuuteen vaan voi olla keino saada tahto läpi. Sinusta varmaan tuntuu konfliktin hakemiselta mutta nuo neuvot ovat ihania ja rohkaisevia 5-vuotiaan vanhemmalle, vähän lässytykseltä kuulostavat 11-vuotiaalle. Asiaan olisi kannattanut puuttua paljon aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnesäätelyn oppiminen on vielä kesken, siksi hänen on vaikeaa kestää pettymyksiä ja kontrolloida tunteitaan. Auta lastasi kestämään erilaisia tunteita paremmin ja kerro myös ääneen paitsi hänen tunnetilansa (esim. "Olet nyt pettynyt"), myös hänen toimintansa aiheuttamat vaikutukset muihin (esim. "Muita pelaajia harmittaa voitolla leuhkiminen"). Omien tunteiden sanoittaminen ja muiden tunteiden ymmärtäminen vaatii joskus enemmän työstöä. 11-v itkevä ja raivoava lapsi ei ehkä ole ihan tavallinen tapaus, mutta älä anna periksi.
Vieressä nukkuminen voi juontaa juurensa samaan asiaan, eli hän hakee turvaa tunnemyrskyyn. Toisaalta se voi olla myös opittu tapa. Oma 11-v poika nukkuu välillä vieressä. Joskus hän näkee pahaa unta, mutta useimmin kyseessä on vain halu nukkua lähellä, jonka sallin mielihyvin.
Mitä alasti kulkemiseen tulee, tuo piirre on varmasti ihan normaali ja hyvin yksilöllinen.
Kiitos ihanasta ja hyvästä kirjoituksestasi. Otan neuvoistasi opiksi. Ihanaa, että tältä palstalta löytyy fiksuja kirjoittajia!
Ap
Miksi kysyt täältä mielipidettä kun haluat vain kuulla positiivisen arvion ?
Ehkä ei pitäisi kommentoida mitään, koska hävinneet selittää, vaikeneminen on kultaa, jne. Kiitin kirjoittajaa neuvosta tunnesäätelyn opettamisessa, en positiivisesta arviosta.
Sinun kommenttisi puolestaan tuntuu siltä, että haluat rakentavan keskustelun sijaan hakea konfliktia keskusteluun.
Ap
. Pitääkö muiden ikäkavereiden vain kiltisti ymmärtää ja hyväksyä raivoamiset ja itkut kunnes se tunnesäätely sieltä tulee ?
Oletko vain katsonut vierestä etkä ole tajunnut aiemmin oikaista lapsesi huonoa käytöstä. Ei edes välttämättä liity lapsellisuuteen vaan voi olla keino saada tahto läpi. Sinusta varmaan tuntuu konfliktin hakemiselta mutta nuo neuvot ovat ihania ja rohkaisevia 5-vuotiaan vanhemmalle, vähän lässytykseltä kuulostavat 11-vuotiaalle. Asiaan olisi kannattanut puuttua paljon aikaisemmin.
Henkilö, joka pitää 11-vuotiasta menetettynä tapauksena, on trolli.
-ei ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnesäätelyn oppiminen on vielä kesken, siksi hänen on vaikeaa kestää pettymyksiä ja kontrolloida tunteitaan. Auta lastasi kestämään erilaisia tunteita paremmin ja kerro myös ääneen paitsi hänen tunnetilansa (esim. "Olet nyt pettynyt"), myös hänen toimintansa aiheuttamat vaikutukset muihin (esim. "Muita pelaajia harmittaa voitolla leuhkiminen"). Omien tunteiden sanoittaminen ja muiden tunteiden ymmärtäminen vaatii joskus enemmän työstöä. 11-v itkevä ja raivoava lapsi ei ehkä ole ihan tavallinen tapaus, mutta älä anna periksi.
Vieressä nukkuminen voi juontaa juurensa samaan asiaan, eli hän hakee turvaa tunnemyrskyyn. Toisaalta se voi olla myös opittu tapa. Oma 11-v poika nukkuu välillä vieressä. Joskus hän näkee pahaa unta, mutta useimmin kyseessä on vain halu nukkua lähellä, jonka sallin mielihyvin.
Mitä alasti kulkemiseen tulee, tuo piirre on varmasti ihan normaali ja hyvin yksilöllinen.
Kiitos ihanasta ja hyvästä kirjoituksestasi. Otan neuvoistasi opiksi. Ihanaa, että tältä palstalta löytyy fiksuja kirjoittajia!
Ap
Miksi kysyt täältä mielipidettä kun haluat vain kuulla positiivisen arvion ?
Ehkä ei pitäisi kommentoida mitään, koska hävinneet selittää, vaikeneminen on kultaa, jne. Kiitin kirjoittajaa neuvosta tunnesäätelyn opettamisessa, en positiivisesta arviosta.
Sinun kommenttisi puolestaan tuntuu siltä, että haluat rakentavan keskustelun sijaan hakea konfliktia keskusteluun.
Ap
. Pitääkö muiden ikäkavereiden vain kiltisti ymmärtää ja hyväksyä raivoamiset ja itkut kunnes se tunnesäätely sieltä tulee ?
Oletko vain katsonut vierestä etkä ole tajunnut aiemmin oikaista lapsesi huonoa käytöstä. Ei edes välttämättä liity lapsellisuuteen vaan voi olla keino saada tahto läpi. Sinusta varmaan tuntuu konfliktin hakemiselta mutta nuo neuvot ovat ihania ja rohkaisevia 5-vuotiaan vanhemmalle, vähän lässytykseltä kuulostavat 11-vuotiaalle. Asiaan olisi kannattanut puuttua paljon aikaisemmin.Henkilö, joka pitää 11-vuotiasta menetettynä tapauksena, on trolli.
-ei ap.
En löytänyt yhtään kirjoitusta jossa pidetään menetettynä tapauksena.
Voi olla normi tai sitten ei. Mun 10v poika samanlainen, mutta hänet on todettu erityiseksi. Eskarissa jo sanottiin, että on nuoremman oloinen kun muut. Joissain asioissa on kyllä kuin aikuinen esimerkiksi keskusteluissa välillä unohtuu, että on lapsi ja moni muukin sanonut samaa. Menee omaa kehityspolkuaa. Koulussa tehostettu tuki. Yritän juuri kotona tehostetummin opettaa tunteista. Että ei alkaisi itkemään ja raivoamaan, jos ruutupeliä pelatessa minä joskus olisin autopelissä johdossa, vaikka se ei häntä oikeastaan pitäisi haitata (meidän lisäksi monia pelaajia pelissä, olisi onnellinen puolestani). Kokee voimakkaasti huonommuutta tällaisissa tilanteissa. Pulmia kavereiden kanssa. Puhuu minullekin usein ärtyisästi ihan neutraaleista asioista esim. jos sanon "aha" niin ärtyisästi sitä ihmettelee ja sanoo, että mun olisi pitänytkin sanoa "jaahas". Tämän tyyppistä jumittamista. Hukkailee paljon tavaroita, unohtelee, vaikea noudattaa ohjeita. Mutta on todella rakas tietenkin ja monissa asioissa tosi hyvä. En ole super huolissani kuitenkaan, vaan epäilen, että menee vaan omaa kypsymisvauhtia joka on joissain asioissa hieman eri kuin muilla. Koulussakaan ei tunnuta olevan kovin huolestuneita, että on sikäli lievä kuitenkin ja koko ajan menee parempaan suuntaan. Osaa pikkusen paremmin ottaa muita huomioon ja ylipäätään huomata muut, pikkusen paremmin odottaa ja olla hiljaakin (on siis kova puhumaan ja haluaa osallistua kaikkeen vähän häiritsevästikin). Syömisen kanssakin ongelmia, että syö tosi yksipuolisesti, ei halua kokeilla uutta, pelkotiloja. Pelkotiloja liittyen ruokaan, tiettyihin huoneisiin, pimeään, ääniin ym. Mutta nekin vähenemässä. Arki on toki aika rankkaa tällaisen lapsen kanssa, mutta saahan siinä paljon käytyä asioita läpi joista hänelle varmasti apua myöhemmin. Tulee usein keskusteltua aika syvällisiä, ehkä muuten olis vähemmän. Ja meille on kehittynyt toimivat riitojenratkaisukeinot, kun niitä yhteentörmäyksiäkin aika usein on. Ollaan opeteltu kuuntelemaan keskeyttämättä ja puhumaan. Niin ja hänellä on siis tosi vaikeaa irrottautua toiminnasta ja siirtyä seuraavaan. Kuitenkaan neuvola, päiväkoti tai koulu ei ole reagoinut sen vahvemmin kun olen tiedustellut tutkimuksia tai adhd:n mahdollisuutta. Uskon, että pikkuhiljaa hyvä tulee. Toki kaverisuhteiden puute on tosi iso riski, mutta nyt niitäkin on alkanut muodostua. Itsetuntoa pitää kohottaa ja siinä saa tehdä töitä. Hänen pitää myös oppia olemaan jankuttamatta, inttämättä, olematta koko ajan oikeassa.
On kyllä t i s s iposki niinkuin arveletkin.