Pitääkö ihastuksesta kertoa puolisolle?
Mitä mieltä olet?
Olen itse sitä mieltä ettei tarvitse, jos ei ole tehnyt mitään ihastumisen kohteen kanssa. Pelkät ajatukset ja tunteet voi pitää ominaan. Nyt olen vain siinä tilanteessa, että mietin koko ajan tätä toista ihmistä ja en oikeastaan halua oman puolison kanssa seksiäkään. Olen jatkuvasti hajamielinen.
En halua kertoa asiasta, koska mitään ei ole tapahtunut. Toisaalta puoliso epäilee että minulla on joku toinen ja on huolissaan. Sekin tuntuu epäreilulta.
Kommentit (22)
Jos ihastuminen vaikuttaa parisuhteeseen, niin on ihan reilua kertoa siitä.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihastuminen vaikuttaa parisuhteeseen, niin on ihan reilua kertoa siitä.
Niin minäkin ajattelen, mutta tavallaan tällainen ”vain oman pään sisäinen” juttu tuntuu naurettavalta kerrottavaksi.
Luultavasti ei kannata.
Jos kuitenkin puolisosi on hyvin ymmärtäväinen ja luotatte toisiinne täydellisesti, tunnustaminen ja selittäminen voi helpottaa ja voitte päästä asiasta yli yhdessä. Jo puhuminen voi auttaa pääsemään epätoivotusta ihastumisesta yli. Tunnustaminen saattaa kuitenkin tilapäisesti heikentää puolison luottamusta ja uskoa suhteeseenne ja hän alkaa kyseenalaistaa aikeitasi, sitoutumistasi ja tunteitasi. Voit joutua "todistelemaan" kaikenlaista, pitkäänkin.
Tunnustin aikoinaan kuvitellen rehelisyyden ja avoimuuden olevan aina oikein, ja siitä seurasi helvetti. Puoliso sai vettä myllyynsä, kun oli pitkään epäillyt pettämistä, alkoi epäillä yhä enemmän, stalkata, syytellä, ja vaikka mitä. Hän menetti viimeisetkin luottamuksen rippeet siinä ja teki asioita, jotka saivat minunkin luottamukseni häneen murenemaan. Siitä tuli ero.
Älä kerro, vaan yritä olla enempi läsnä nykyisessä. Jos ihastus ei mene ohi tai jos homma alkaa muuttumaan suhteeksi niin sitten kerrot.
Hoh hoijaa, aina näitä samoja aiheita ja lässytyksiä tällä palstalla. On se outoa kun aikuiset ihmiset eivät osaa tai tiedä mitä tehdä ihmissuhteissa. Jos ei nykyinen puoliso enää inspaa ja toinen on mielessä, pitää osata lähteä liitään ja erota ensin ja sitten naida naksutella niin paljon kuin lystää ihastuksensa kanssa !
En ikinä kertoisi! Tosi loukkaavaa omaa puolisoa kohtaan. Skarppaa vähän siellä kotona ja pidä suu säpissä.
Voi kertoa, mutta mikään ei velvoita, koska ei ihastuminen vaikuta mihinkään jos et toimi sen pohjalta. Teoista täällä vastataan.
Riippuu motiivistasi. Minulle ex kertoi vain lievittääkseen syyllisyyttään ja tehdäkseen siitä minun ongelmani.
Vierailija kirjoitti:
Hoh hoijaa, aina näitä samoja aiheita ja lässytyksiä tällä palstalla. On se outoa kun aikuiset ihmiset eivät osaa tai tiedä mitä tehdä ihmissuhteissa. Jos ei nykyinen puoliso enää inspaa ja toinen on mielessä, pitää osata lähteä liitään ja erota ensin ja sitten naida naksutella niin paljon kuin lystää ihastuksensa kanssa !
Ei se ole ihan noin suoraviivaista, ettei 15 yhteisen vuoden jälkeen olisi muuta kuin ”ei inspaa” -fiilis. Ja vaikka ihastuminen olisi molemminpuolista, se ei tarkoita että esimerkiksi tuo naiminen tapahtuisi.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu motiivistasi. Minulle ex kertoi vain lievittääkseen syyllisyyttään ja tehdäkseen siitä minun ongelmani.
En tiedä mitä vastaan kun toinen kysyy?
Vierailija kirjoitti:
Riippuu motiivistasi. Minulle ex kertoi vain lievittääkseen syyllisyyttään ja tehdäkseen siitä minun ongelmani.
Minulle ex kertoi vain loukatakseen ja murentaakseen itsetuntoni.
En kertonut mutta puoliso arvasi. Vuoden kuluttua kysyi, että onko se jo ohi. Olihan se, koska en halunnut/halua rikkoa liittoamme mistään syystä.
Jos puoliso tuntee ihastuksen, säästäkää kaikkien aikaa ja hermoja ja yrittäkää pitää salassa. Etenkin jos mitään ei ole tapahtunut. Minä en saanut seksiä enkä paljon mitään muutakaan, mutta senkin edestä mustasukkaisen, raivopäisen rouvan viestejä ja puheluita kaikkiin mahdollisiin vuorokaudenaikoihin. Pettäkää niin paljon kuin sielu sietää, mutta vain niin paljon kuin sielu sietää. Näistä ei itketä ja avauduta kotona puolisoille, jos tarkoitus on vain nauttia hetki elämästä.
T. Ihastus
Tapauskohtaista. Jos juttu ei ole millään lailla vakava, miksi turhaan kertoa. Sekin on määrittelykysymys, mikä yleensä on ihastusta ja mikä on vain toisesta ihmisestä pitämistä. Toisaalta se voi etäännyttää kumppanista, jos jokin asia pyörii koko ajan mielessä eikä sitä voi kertoa.
Eipä siinä varmaan sen suurempaa syytä ole kertoa jos ei ole mitään tapahtunut sen ihastuksen kanssa, tai ei edes aio tehdä ihastuksen suhteen mitään. Aiheuttanee vain turhaa mustasukkaisuutta pahimmillaan jos kertoo.
Terveisin Naispelko26
En kertoisi enkä haluaisi itsekään tietää, jos puolisollani olisi ihastus. Pitkässä suhteessa voi tulla ihastumisia. Niin kauan kun mitään rajoja ei ylitetä, ei ole tarpeen kertoa.
Koin kerran jotain tuollaista. Vahva ihastus mieheen, joka silloin tuntui sielunkumppanilta ja magneetilta.. mitään fyysistä ei tapahtunut. Houkutus oli todellinen, mutta minua auttoi kun mietin vähän pidemmälle, mihin eri vaihtoehdot johtaa vuoden tai kymmenen vuoden säteellä. Näin ajatellen oli helppoa päättää, että oma mies ja lasten ehjä perhe menee ihastuksen tunteen edelle. En kertonut puolisolle ja tietoisesti välttelin ihastuksen kohdetta. Pari kuukautta meni ihastusta miettiessä, sitten haalistui. Mielestäni tein oikein. Nykyään ihastus on kaukainen ja kauniskin muisto johon joskus palaan, ei muuta.
Kyllä ainakin itselle tulee näitä ihastuksia pitkässä liitossa. Ikinä en ole edes suudellut vieraan kanssa, rajat pysyy mutta pikkuflirtti piristää elämää.
Kuulemma tämä on jotain mikropettämistä, mutta se mikä tapahtuu vaan mun pään sisällä ei voi satuttaa miestäni.
Teeppä kuule ihan niinkuin sinusta itsestäsi tuntuu.