Mitä sanoo tästä av-raati? Isä haluaa nyt alkaa tapaamaan 9-v lastaan, jota ei ole nähnyt 8 vuoteen.
Kommentit (16)
mutta etenisin tosiaan varovasti ja vannottaisin sitten pitämään kaikki lupauksensa lapselle.
Samaa mieltä olen edellisen vastaajan kanssa eli tutustuminen hiljalleen ja vasta kun aikaa on tarpeeksi kulunut niin pitempiä tapaamisia.
Mieti asiaa lapsesi kannalta, isäsuhde on äärimmäisen tärkeä.
Ei sekään ole lapsen parasta, että isä jättää toistamiseen, juuri kun lapsi on alkanut tottua siihe, että hänellä yhtäkkiä onkin isä. Itse tuossa tilanteessa visin pyytää isän kahville, ja saisi nähdä poikaansa,saisi tulla vierailulle ym. mutta en päästäisi pojan kanssa mihinkään. Olisi siis ihan kun muukin suku ja minun kaverini, eli tulee käymään ym. mutta ei mitään viikon patikkaretkiä pojan kanssa
Voittehan aloittaa ihan siitä, että menette kolmestaan hampurilaiselle ja vaikka sen jälkeen lapsi käy isänsä kanssa jossain.
Mitä lapsi itse on mieltä? Kuuntele myös lasta tässä
kotiin (sinun) ja jättäisin toki lapsen isänsä kanssa kahden johonkin huoneeseen välillä. Sitten pikkuhiljaa tapaamisia jossainn että ovat hetken kahdestaan.
Sitten joskus kuukausien kuluttua, jos isän ja lapsen välille olisi muodostunut side ja lapsi haluaisi päästäisin isän luo yöksi.
En antaisi ehkä tavata jos ei noin pitkään aikaan ole tavannut tai riippuu tietenkin mitä lapsi haluaa.
on oikeus tutustua isäänsä. Pikkuhiljaa edetkää ja suurena pelkonahan todellakin on että mies hylkää uudestaa ja pettää lapsensa taas.
Eli etävanhempi ja lapsi tapaavat niin, että paikalla on sosiaalialan ihminen. Tämä voisi olla myös yksi vaihtoehto?
Meillä on tuttavapiirissä tapaus jossa isä häipyi lapsen ollessa 2 vuotias. Nyt noin 10 vuotta myöhemmin haluaisin tulla takaisin lapsen elämään, mutta lapsipa ei halua olla missään tekemisissä isänsä kanssa.
Anna tavata ensin teillä tai muuten niin että olet itse mukana, ja sitten katso, että riittääkö miehen mielenkiinto ja/tai sujuuko heillä hyvin. Sitten päätätte lapsen kanssa yhdessä jatkosta. Tai paremminkin siis kysyt lapsen reaktioista ja sinä päätät.
mieheni tutustui isäänsä nyt, kun mieheni on aikuinen. vähän aikaan mieheni isä oli kiinnostunut pojastaan ja lapsen lapsistaan. mieheni tuli hylätyksi uudelleen.
noi tunneköyhät ihmiset on tollaisia, eivät muutu koskaan. riski on suuri ja lapselle traumaattinen, jos isä häipyy taas kuvioista. ei voi tietää etukäteen miten käy.
Siksipä lapselta pitää kysyä, haluaako isänsä tavata. Ei ole siis kyse vanhemman oikeudesta (isän/äidin), vaan lapsen oikeudesta. Jos lapsi ei halua tavata, sitä on kunnioitettava. Jos lapsi haluaa tavata, sitä on kunnioitettava.
Ja ap, lapsesi on jo tarpeeksi vanha päättääkseen itse. Sinun tehtäväsi on sitten korjata sirpaleet, kun isä taas jättää.
itse muodostaa mielipiteensä isästään. Jos ei synkkaa niin ei synkkaa ja sillä selvä.
Onnistuisikohan järjestää tapaaminen valvotusti jossain ensi- ja turvakodilla tms. paikassa.
Tosin olen kyllä sitä mieltä että aikuisten tulee nousta ristiriitojensa yläpuolelle ja kestää toisiaan sen aikaa että lapsi ja isä saavat tavata.
lapsen elämän kannalta olla tärkeää, että hänellä on omia muistikuvia isästä. Nythän niin ei ole? Vaikka isä olisi paskiainen, niin ainakin lapsi on itse todennut sen, eikä myöhemmin vain mieti ja mieti millainen isä oli.
Hieno juttu. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. En antaisi kuitenkaan mihinkään kerralla koko viikonlopun tapaamisiin, jos koko miehestä ei ole kuulunut mitään 8 vuoteen vaan ensin vaikka 2 tuntia ja sitten siitä aina aikaa lisää vähin erin vaikka tunti per kerta lisää.
Tietysti jos taustalla on jotain väkivaltaa tai huumeongelmia, niin sitten juttu voi olla vähän eri. Mutta lähivanhemman tehtävä on kannustaa lasta tutustumaan molempiin vanhempiinsa. Ei sillä, että se aina nyt niin herkkua lähille olisi, mutta eroperheessä asiat ei nyt keskimäärin ole aina ihan herkkuja. Omat tunteet syrjään vaan ja lapsen parasta ajattelemaan. Olen vierestä seurannut, kun poika sai tavata isänsä murkkuikäisenä ekaa kertaa ja oli sekin hieno hetki, toki ristiriitaiset oli tunteet.