Lue keskustelun säännöt.
Vaihdoin firman sisällä uuteen yksikköön, ja minulla on järkyttävät alemmuuskompleksit
03.01.2020 |
Minulla kesti työssäni noin pari vuotta, että aloin tuntea osaavani edes vähän jotain. Minulla oli kivoja työkavereita, joista jokaisella oli omat vahvuutensa, ja minäkin tunsin täydentäväni tiimiä hyvin.
Nyt kuitenkin työpaikallani on tapahtunut isoja muutoksia, ja sen seurauksena minut siirrettiin toiseen yksikköön. Työkaverit ovat täälläkin mukavia, mutta mielettömän lahjakkaita, nuoria, karismaattisia ja tunnollisia. Teen edelleen samaa työtä, mutta nyt tunnen, etten osaa mitään ja minut syrjäytetään kohta. Ei ole mitään, missä olisin edes yhtä hyvä kuin paikan jo olemassa olevat työntekijät. Ei siis ole mitään perustetta pitää minua täällä töissä kovin pitkään. Enhän edes päässyt tähän paikkaan "omin avuin" haastattelun kautta.
Olen menettänyt yöuneni tämän takia. En haluaisi vaihtaa työpaikkaa vain alemmuuskompleksin takia, enkä aiokaan sitä tehdä. Mutta on todella vaikeaa motivoitua tekemään töitä, kun huomaa olevansa porukan heikoin.
Onko teillä hyviksi todettuja keinoja, miten riittämättömyyden tunteen kanssa voisi tulla toimeen?
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen esimies sulla on? Jos helposti lähestyttävä, niin menisin juttelemaan. Muotoilisin asian jotenkin niin, etten olisi päässyt vielä uudessa yksikössä parhaaseen mahdolliseen moodiisi, ja haluaisin siihen tukea. Esim. lisäkoulutusta, työpsykologin tukea vahvuuksien löytämiseksi tms.
Tämä on itse asiassa tosi hyvä ajatus, kiitos. Uusi pomo on onneksi kiva ja helposti lähestyttävä, eli voisin hyvin kuvitella meneväni puhumaan tästä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huijarisyndrooma
On tämä sitäkin, kieltämättä. Minun on aina ollut vaikea nähdä olevani hyvä missään. Mutta tästä tekee tuplasti pahempaa se, että minulla on myös ihan objektiivisia syitä uskoa olevani heikoin. Esimerkiksi hain vuosia sitten kesätyöntekijäksi tähän firmaan, enkä päässyt. Ne sosiaalisimmat, filmaattisimmat ja idearikkaimmat vuosikurssilaiset sen sijaan pääsivät.
Ap
Riittämättömyyden tunne on inhottavaa ja kamalaa, mutta se on sinulle hyväksi. Se tarkoittaa, että sulle ei oikeasti käykään huonosti. Been there, done that, and there’s a reason why I hope to do it again.
Tiedäthän ”Peterin periaatteen”.? Teorian siitä, että missä tahansa meriitteihin perustuvassa organisaatiossa ihmisiä palkitaan hyvästä suoriutumisesta työssään, kunnes he lopulta ylenevät työhön, johon eivät enää ole päteviä - ja siihen he sitten juuttuvat. teoria oli alunperinkin kieli poskessa väännetty satiiri, mutta tietyissä olosuhteissa se on realismia. Nimittäin silloin kun johtajiksi tai sun tapauksessa uuteen asemaan siirretään ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa täydellisiä, muita parempia, tai ainakin tarpeeksi hyviä - eivätkä ryhdy aktiivisesti opettelemaan uudessa asemassaan tarvitsemiaan taitoja.
Ihmisen oppimiskyky on oikeasti rajaton, mutta se pitää ottaa aktiivisesti käyttöön, sen eteen pitää nähdä vaivaa. Riittämättömyyden tunne, niin ilkeä ja ankea tunne kuin se onkin, tarkoittaa, että sinä ymmärrät lisäoppimisen tarpeen ja todennäköisesti tulet näkemään tarpeellisen vaivan.
Tai no, sehän on tietysti itsestäsi kiinni, että alatko kehittymistarpeen huomattuasi nähdä vaivaa kehittyäksesi, vai käperrytkö lattialle valittamaan, mutta ainakin sinulla on paremmat mahdollisuudet kuin sillä, joka ei tajua koko kehittymistarvetta
Kannattaa muistaa myös, että vaikka et päätynyt tehtävääsi ”haastattelun kautta” olet siinä silti omilla ansioillasi, koska esimiehesi ovat katsellleet sinun työntekoasi ja arvioineet sitä ja arvionsa perusteella siirtäneet sinut tuohon hommaan. Sinulla siis ON edellytyksiä. Todennäköisesti sinulla on myös jotain sellaisia ominaisuuksia, joita tuolla uudella alallasi tarvitaan. Koeta nähdä, mitä ne ovat. Älä ajattele, että sinun pitäisi olla samanlainen kuin muutkin uudessa tiimissä, vaan mieti, mitä siihen tarvitttaisiin ja mitä siitä sinä voisia tuottaa.
Vierailija kirjoitti:
Riittämättömyyden tunne on inhottavaa ja kamalaa, mutta se on sinulle hyväksi. Se tarkoittaa, että sulle ei oikeasti käykään huonosti. Been there, done that, and there’s a reason why I hope to do it again.
Tiedäthän ”Peterin periaatteen”.? Teorian siitä, että missä tahansa meriitteihin perustuvassa organisaatiossa ihmisiä palkitaan hyvästä suoriutumisesta työssään, kunnes he lopulta ylenevät työhön, johon eivät enää ole päteviä - ja siihen he sitten juuttuvat. teoria oli alunperinkin kieli poskessa väännetty satiiri, mutta tietyissä olosuhteissa se on realismia. Nimittäin silloin kun johtajiksi tai sun tapauksessa uuteen asemaan siirretään ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa täydellisiä, muita parempia, tai ainakin tarpeeksi hyviä - eivätkä ryhdy aktiivisesti opettelemaan uudessa asemassaan tarvitsemiaan taitoja.
Ihmisen oppimiskyky on oikeasti rajaton, mutta se pitää ottaa aktiivisesti käyttöön, sen eteen pitää nähdä vaivaa. Riittämättömyyden tunne, niin ilkeä ja ankea tunne kuin se onkin, tarkoittaa, että sinä ymmärrät lisäoppimisen tarpeen ja todennäköisesti tulet näkemään tarpeellisen vaivan.
Tai no, sehän on tietysti itsestäsi kiinni, että alatko kehittymistarpeen huomattuasi nähdä vaivaa kehittyäksesi, vai käperrytkö lattialle valittamaan, mutta ainakin sinulla on paremmat mahdollisuudet kuin sillä, joka ei tajua koko kehittymistarvetta
Kannattaa muistaa myös, että vaikka et päätynyt tehtävääsi ”haastattelun kautta” olet siinä silti omilla ansioillasi, koska esimiehesi ovat katsellleet sinun työntekoasi ja arvioineet sitä ja arvionsa perusteella siirtäneet sinut tuohon hommaan. Sinulla siis ON edellytyksiä. Todennäköisesti sinulla on myös jotain sellaisia ominaisuuksia, joita tuolla uudella alallasi tarvitaan. Koeta nähdä, mitä ne ovat. Älä ajattele, että sinun pitäisi olla samanlainen kuin muutkin uudessa tiimissä, vaan mieti, mitä siihen tarvitttaisiin ja mitä siitä sinä voisia tuottaa.
Kiitos tästä tärkeästä näkökulmasta! Olen itsekin tuota usein pohtinut toisinaan, että mieluummin pidän riittämättömyyden tunteeni kuin paistattelen jatkuvassa tyytyväisyydessä, koska tietty perfektionismi ajaa minut jatkuvasti kehittämään itseäni. Se on välillä lamaannuttavaa, mutta usein myös todella innostavaa. Pitää vain harjoitella löytämään hyvä tasapaino.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka uusi juttu tämä muutos on? Jos kerran kärsit samanlaisista oloista edellisessäkin työpaikassa, todennäköisesti nämäkin menevät ennen pitkää ohi.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka uusi juttu tämä muutos on? Jos kerran kärsit samanlaisista oloista edellisessäkin työpaikassa, todennäköisesti nämäkin menevät ennen pitkää ohi.
Siitä on pari viikkoa. Eli on ihan akuutti juttu, en ole vielä sopeutunut. Täytyy toivoa, että aika auttaa!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Olen it-alalla isossa talossa. Omassa tiimissä tehnyt kohta pari vuosikymmentä hommia. Siellä muutkin työntekijät ikäisiäni vanhoja kääpiä, ja hommat pääasiassa vanhan ylläpitoa. Ja muutenkin samojen tuotteiden tekemist vuodesta toiseen, uusia ominaisuuksia kyllä tulee mutta tahti ihan rauhallinen, ja helppo tehdä kun tuttu tuote.
No, meiltä lopetti yksi iso tuote elinkaarensa ja osa tiimistä piti laittaa muihin yksiköihin. Minä olin yksi siirretyistä. Minut siirrettiin konsulttitiimiin, jossa minun (45 v) jälkeen vanhin on 32 v. Kaikki muut on miehiä paitsi minä. Kaikki on sellaisia huippuskarppeja, intoa pursuavia ja keskenään kilpailevia tyyppejä, ja tunnen itseni loputtoman vanhaksi, väsyneeksi ja osaamattomaksi. En oikein jaksaisi edes alkaa yrittää kun tuntuu etten voi mitenkään kilpailla niitä nuoria vastaan. Itse työtehtävät tuntuu myös täysin ylivoimaisilta. Olen tehnyt lähinnä java-koodausta kauan. Tiimissämme jopa tietokantakyselyt teki paljolti erillinen kanta-asiantuntija, käyttöliiittymiä varten oli omat ihmiset. Minä olin server side koodari. No nyt näissä uusissa hommissa jokaisen pitää tehdä ihan kaikkea, ja tahti on käsittämätön. Hommaan joka meidän tiimissä olisi ollut 3-4 viikon työ, saa muutaman päivän. Ei pysty, ei jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Olen it-alalla isossa talossa. Omassa tiimissä tehnyt kohta pari vuosikymmentä hommia. Siellä muutkin työntekijät ikäisiäni vanhoja kääpiä, ja hommat pääasiassa vanhan ylläpitoa. Ja muutenkin samojen tuotteiden tekemist vuodesta toiseen, uusia ominaisuuksia kyllä tulee mutta tahti ihan rauhallinen, ja helppo tehdä kun tuttu tuote.
No, meiltä lopetti yksi iso tuote elinkaarensa ja osa tiimistä piti laittaa muihin yksiköihin. Minä olin yksi siirretyistä. Minut siirrettiin konsulttitiimiin, jossa minun (45 v) jälkeen vanhin on 32 v. Kaikki muut on miehiä paitsi minä. Kaikki on sellaisia huippuskarppeja, intoa pursuavia ja keskenään kilpailevia tyyppejä, ja tunnen itseni loputtoman vanhaksi, väsyneeksi ja osaamattomaksi. En oikein jaksaisi edes alkaa yrittää kun tuntuu etten voi mitenkään kilpailla niitä nuoria vastaan. Itse työtehtävät tuntuu myös täysin ylivoimaisilta. Olen tehnyt lähinnä java-koodausta kauan. Tiimissämme jopa tietokantakyselyt teki paljolti erillinen kanta-asiantuntija, käyttöliiittymiä varten oli omat ihmiset. Minä olin server side koodari. No nyt näissä uusissa hommissa jokaisen pitää tehdä ihan kaikkea, ja tahti on käsittämätön. Hommaan joka meidän tiimissä olisi ollut 3-4 viikon työ, saa muutaman päivän. Ei pysty, ei jaksa.
Ymmärrän hyvin tuntemuksesi. Lohdutan kuitenkin, että en usko, että muut näkisivät sinut jotenkin vanhana ja väsyneenä. Jos joku toinen on sen tyyppinen, että levittää energiaansa paljon ulospäin, se toki voi tuntua elinvoimaisuudelta ja virkeydeltä, mutta ei kaikkien tarvitse olla sellaisia. Hiljaisempia introvertteja ja harkitsijoita tarvitaan myös, eikä sillä ole iän kanssa mitään tekemistä. Ja toisaalta on lohduttavaa, vaikka samalla surullista, että ei nuori ikäkään pelasta näiltä peloilta. Itse olen vasta 28-vuotias ja tuntuu, että osa kollegoistani on jo ajanut kauas ohitseni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otat vaan rennosti..lähdet ajoissa töistä. Ei tarvii lähteä suorittajien kelkkaan. Sinä riität :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riittämättömyyden tunne on inhottavaa ja kamalaa, mutta se on sinulle hyväksi. Se tarkoittaa, että sulle ei oikeasti käykään huonosti. Been there, done that, and there’s a reason why I hope to do it again.
Tiedäthän ”Peterin periaatteen”.? Teorian siitä, että missä tahansa meriitteihin perustuvassa organisaatiossa ihmisiä palkitaan hyvästä suoriutumisesta työssään, kunnes he lopulta ylenevät työhön, johon eivät enää ole päteviä - ja siihen he sitten juuttuvat. teoria oli alunperinkin kieli poskessa väännetty satiiri, mutta tietyissä olosuhteissa se on realismia. Nimittäin silloin kun johtajiksi tai sun tapauksessa uuteen asemaan siirretään ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa täydellisiä, muita parempia, tai ainakin tarpeeksi hyviä - eivätkä ryhdy aktiivisesti opettelemaan uudessa asemassaan tarvitsemiaan taitoja.
Ihmisen oppimiskyky on oikeasti rajaton, mutta se pitää ottaa aktiivisesti käyttöön, sen eteen pitää nähdä vaivaa. Riittämättömyyden tunne, niin ilkeä ja ankea tunne kuin se onkin, tarkoittaa, että sinä ymmärrät lisäoppimisen tarpeen ja todennäköisesti tulet näkemään tarpeellisen vaivan.
Tai no, sehän on tietysti itsestäsi kiinni, että alatko kehittymistarpeen huomattuasi nähdä vaivaa kehittyäksesi, vai käperrytkö lattialle valittamaan, mutta ainakin sinulla on paremmat mahdollisuudet kuin sillä, joka ei tajua koko kehittymistarvetta
Kannattaa muistaa myös, että vaikka et päätynyt tehtävääsi ”haastattelun kautta” olet siinä silti omilla ansioillasi, koska esimiehesi ovat katsellleet sinun työntekoasi ja arvioineet sitä ja arvionsa perusteella siirtäneet sinut tuohon hommaan. Sinulla siis ON edellytyksiä. Todennäköisesti sinulla on myös jotain sellaisia ominaisuuksia, joita tuolla uudella alallasi tarvitaan. Koeta nähdä, mitä ne ovat. Älä ajattele, että sinun pitäisi olla samanlainen kuin muutkin uudessa tiimissä, vaan mieti, mitä siihen tarvitttaisiin ja mitä siitä sinä voisia tuottaa.
Olen osittain samassa tilanteessa kuin ap ja ylläoleva teksti valoi uskoa myös minuun, että saatan jopa pärjätä uudessa työssäni.
On todella haastavaa luottaa itseensä ja kykyihinsä, kun työkaverit ovat työssään erittäin osaavia ja itse yrittää löytää paikkaansa uudessa työyhteisössä.
Herää kysymys: kiinnostaako se työ sinua? Eikö siitä ole kysymys? Jos ei, vaihda alaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Herää kysymys: kiinnostaako se työ sinua? Eikö siitä ole kysymys? Jos ei, vaihda alaa.
Kyllä ehdottomasti kiinnostaa. Eli ei ole siitä kyse. Ap
Minkälainen esimies sulla on? Jos helposti lähestyttävä, niin menisin juttelemaan. Muotoilisin asian jotenkin niin, etten olisi päässyt vielä uudessa yksikössä parhaaseen mahdolliseen moodiisi, ja haluaisin siihen tukea. Esim. lisäkoulutusta, työpsykologin tukea vahvuuksien löytämiseksi tms.