Jatkuvaa yksinäisyyttä en kestä enää.

Päällepäin kukaan ei arvaisi miten suurta yksinäisyyttä olen aina tuntenut. Olen sosiaalinen ja seurallinen, ja ns. tuttuja on. Varsinaisia läheisiä ystäviä ei kuitenkaan ole. Olen olosuhteiden vanki. Opiskeluaikojen porukat ovat hajonneet ja muutkin ystävät etääntyneet löydettyään vakavan parisuhteen. Tuntuu, että juhlapyhät vietetään aina ydinjoukoissa, PARHAIDEN ystävien kanssa, ei sinne ole sijaa tavallisille kavereille. Minulla tätä ydinjoukkoa ei ole, joten joka juhlapyhän alla mietin kuumeisesti, minne itseni järkkäisin. Tänä uutena vuotena aion säästää itseni pettymyksiltä ja jumalattomalta soittokierrokselta, ja jäädä suosiolla kotiin. Nukun sitten vaikka koko aaton läpi. Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia, eli hyvän päivän tuttuja on, muttei todellisia ystäviä?