Kumpi kaduttaa enemmän: lasten tekeminen vai lasten tekemättä jättäminen?

Tehdyistä lapsista pääsee eroon eli ne voi antaa sijaisperheeseen, mutta tekemättömiä lapsia ei saa ikinä olevaiseen.

Mistä sen voi kukaan tietää, kun voi päätyä vain toiseen?

Keneltä sä nyt kysyt? Vai ootakko että tänne vastaa joku lapseton että juu, kaduttaa kun ei tullu hommattua mukuloita ja joku toinen lapsia hommannut myöntää että katuu kun tuli tuota jälkikasvua pykättyä maailmaan. Luulen että suurin osa vastauksista tulee olemaan äitee ihmisiltä jotka hehkuttaa kuinka ihanaa on elämä lapsellisena, olisi ihan merkityksetöntä ja kamalaa jos ei tenavia olisi.

Tekemättä jättämistä itse katuisin katkerasti, jos olisin ollut niin hönö etten olisi lapsia hankkinut. Joo, HANKKINUT JA TEHNYT.

tähän voi oikeastaan vastata vain perheelliset sillä heillä on kokemusta lapsettomana elämisen ajasta ja lapsiperheen ajasta. Vela taas tietää vain lapsettomuudesta.

Olin itse pitkään vela, surkean lapsuuteni takia, pelkäsin että sama uusintuisi kuin mitä omassa kauheassa lpsuudenkodissa oli. Vasta pitkästi yli kolmekymppisenä tein ekan lapsen, ja se olikin niin ihana että tein vielä pari lisää! Ainoa mikä harmittaa on se etten tehnyt aikaisemmin lasta!

Eiköhän tekemättä jättäminen kaduta enemmän.

Näin nelikymppisenä ei ole ehtinyt vielä kaduttaa sekuntiakaan, että lapset jätettiin hankkimatta.

Vierailija kirjoitti:

Mistä sen voi kukaan tietää, kun voi päätyä vain toiseen?

Näinpä 😉

Katuisin jos olisin jättänyt tekemättä! Sen oikean ensirakkauden kanssa kenenkanssa teinistä asti ollut yhdessä ja saa lapset niin se on parasta <3

Riippuu ihan ihmisestä: toiset katuvat lähes kaikkea mahdollista, toiset eivät mitään.

Teet tai et, niin kadut.

Mä en kyllä tunne ketään,joka olisi katunut lapsiaan.

Elämässä nyt ei ylipäänsä kannata kauheasti keskittyä katumaan asioita. Voi varmasti elää onnellista elämää niin perheellisenä kuin lapsettomanakin. Ei kannata liikaa miettiä jos katuu jotain, turha se on mitään katua!

Miks kumpaakaan päätöstä tarvis katua?! Niimpä.

Sori mutta tyhmä kysymys. Mulla on lapsia enkä niitä kadu. Mutta jos olisin jättänyt ne hankkimatta niin mistä ihmeestä mä tiedän katuisinko vai en. Mun elämä olisi silloin ihan toisin voisin olla ja tehdä jotain aivan muuta mitä nyt, joka olisi sekin merkityksellistä ja antoisaa.

Vähän sama kun kysyisi että kadutko kun jätit lottoamatta. Joo, jos tietäisin että olisin voittanut pääpotin, mutta kun en tiedä.

En kadu tehtyjä lapsia. Tekemättömistä en tiedä.

Hankala sanoa, kun vain toisen voi kokea. Itse en ole lapsiani katunut. Joku toinen taas ehkä ei ole katunut sitä, että jätti ne tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

tähän voi oikeastaan vastata vain perheelliset sillä heillä on kokemusta lapsettomana elämisen ajasta ja lapsiperheen ajasta. Vela taas tietää vain lapsettomuudesta.

Olin itse pitkään vela, surkean lapsuuteni takia, pelkäsin että sama uusintuisi kuin mitä omassa kauheassa lpsuudenkodissa oli. Vasta pitkästi yli kolmekymppisenä tein ekan lapsen, ja se olikin niin ihana että tein vielä pari lisää! Ainoa mikä harmittaa on se etten tehnyt aikaisemmin lasta!

Mun mielestä perheellisetkään eivät voi vastata tähän. Ap:n kysymykseen ei voi vastata kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tekemättä jättäminen kaduta enemmän.

En usko. Yleensä he jotka jättävät lapset tekemättä ovat niin varmoja siitä asiasta, etteivät sitä kadu.

Eihän sitä voi tietää. Sanoisin kuitenkin, että on parempi vaihtoehto katua lapsettomuutta kuin lasten tekemistä. Jälkimmäinen olisi hirveä tragedia.