Otanko puheeksi, miksi anoppi ei käy meillä?

Käyttekö appivanhemmilla kylässä koskaan? Laittakaa lapset leikkimään ja istukaa aikuisten kesken kahvipöytään, ja kysy suoraan.

Jos lukee tätä palstaa niin ymmärtää pysyä poissa. Niin minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Käyttekö appivanhemmilla kylässä koskaan? Laittakaa lapset leikkimään ja istukaa aikuisten kesken kahvipöytään, ja kysy suoraan.

Käydään, ja mies useammin lasten kanssa. Harvoin he pyytää kylään, yleensä mies soittaa ja kysyy, ovatko kotona. Ap

En ehkä kysyisi, että MIKSI EI käy, vaan kertoisin, että olisi mukavaa, jos kävisi useammin. Olisi vähemmän hyökkäävä aloitus. 

Pyydättekö aktiivisesti heitä kaikkia kylään?

Vierailija kirjoitti:

Pyydättekö aktiivisesti heitä kaikkia kylään?

Emme enää 😔 Aikaisemmin kyllä. Ap

Vierailija kirjoitti:

En ehkä kysyisi, että MIKSI EI käy, vaan kertoisin, että olisi mukavaa, jos kävisi useammin. Olisi vähemmän hyökkäävä aloitus. 

Hyvä pointti, kiitos. Ap

Vika on varmaan sinussa. Olet ehkä sanonut jo jotakin, josta anoppisi on päätellyt, että et halua, että teille tullaan.  Tai sitten olet vaan ihmisenä sellainen, ettei anoppisi osaa olla seurassasi luontevasti.

Ei voida täällä yhtään tietää. En minäkään menisi edes unissani poikani perheeseen kylään jos siellä olisi naama nyrpällään oleva miniä vastassa.

Jos ette pyydä kahveelle tai muuten kylään ja sinä vähän nihkeesti lähdet miehesi kanssa anoppilaan, niin voi syntyä ajatus että et niin kaipaa heidän seuraansa.

Monesti se on vaan niin, että sille äidille on ne tyttäret ja heidän jälkikasvunsa tärkeämpiä, kuin poikansa. Onko miehesi muutenkaan äitinsä kanssa mikään kovin läheinen?

Jos tiedostat olevasi etäinen, niin mitä ihmeellistä siinä sitten on, että anoppi antaa teidän olla rauhassa? En minäkään halua väkisin tuppautua sellaisten ihmisten seuraan, jotka ovat olemukseltaan sellaisia, että haluavat olla itsekseen. Mielestäni anoppisi on siis todella fiksu, että osaa olla tuppautumatta.

Oma äitini on sellainen, että kaikenlainen vieraanvaraisuus ja kohteliaisuus ja "hössöttäminen" (eli ihan normaali kohteliaisuus) saa hänet karttamaan. Yksi siskoistani ei varmaan erityisemmin koskaan kiitä häntä, heille voi kotiin kävellä sisään kun eivät ole siellä, äitini saa olla "itsenäisesti" heidän elämässään mukana, koti on siellä kuin kaatopaikka niin ei tule epämukavaa oloa jne.

Me muut sisarukset ollaan kuulemma vähän niuhoja ja kun aina on joku lahja jouluksi, ihan kamalaa, liian siistiäkin on kun ei mihinkään uskalla koskea, kaikki on aina niin tarkkaa... No ei ole.

Omapa on äitini mutta tässä tällaisia erikoisia asioita jotka voi saada ihmisen karttamaan toisia ja nauttimaan toisten seurasta.

Kannattanee vaan hyväksyä tilanne ja ajatella että se on hänen luonteensa. Vanhat ihmiset harvemmin kykenevät muuttamaan käytöstään. Älä tunne syyllisyyttä asiasta, koska olen varma että olet mukava ihminen etkä itse olet tehnyt mitään väärää.

Vierailija kirjoitti:

Jos tiedostat olevasi etäinen, niin mitä ihmeellistä siinä sitten on, että anoppi antaa teidän olla rauhassa? En minäkään halua väkisin tuppautua sellaisten ihmisten seuraan, jotka ovat olemukseltaan sellaisia, että haluavat olla itsekseen. Mielestäni anoppisi on siis todella fiksu, että osaa olla tuppautumatta.

Eihän hän tule silloinkaan, kun mies on ainoa joka on kotona? Ap

Mikä estää sinua kutsumasta? Tai miestäsi.

He eivät tule kun et pyydä. Lukevat vauvapalstaa ja arvelevat, että on parempi odottaa sinun kutsuasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tiedostat olevasi etäinen, niin mitä ihmeellistä siinä sitten on, että anoppi antaa teidän olla rauhassa? En minäkään halua väkisin tuppautua sellaisten ihmisten seuraan, jotka ovat olemukseltaan sellaisia, että haluavat olla itsekseen. Mielestäni anoppisi on siis todella fiksu, että osaa olla tuppautumatta.

Eihän hän tule silloinkaan, kun mies on ainoa joka on kotona? Ap

Niin no kai miehesi sitten osaa kertoa syyn miksi äitinsä ei tule. Eli miehesi ei ole erityisen läheinen äitinsä kanssa?

Mitä tekisin, jos olisin sinä? Olisin iloinen siitä, että ei ole jatkuvasti sukulaisia riesana. :) Mutta tämä ei kaikesta päätellen sinua juurikaan lohduta.

Eli siis vakavampana vastauksena kysymykseesi, ottaisin asian suoraan esille appivanhempiesi kanssa, jos kerran miehesi on sen verran pullamössö ettei uskalla. Eihän siitä tarvitse riitaa tehdä, kai nyt aikuiset ihmiset voivat keskustella ihan asiallisestikin. Voihan tälle kaikelle olla aivan viaton, luonnollinen selityskin, ei siellä takana tarvitse välttämättä mitään sen ihmeellisempää olla.

Kuvittelen jo tilanteen

" olen tässä miettinyt, että miksette tule meille useammin? käytte vain Millalla mutta ette meillä." Miniä reippaasti aloittaa keskustelun erään kerran kahvipöydässä.

Apella menee pullan pala väärän kurkkuun ja alkaa rykiä ankarasti anopin taputellessa miestään selkään.

Apen päästyä taas tasapainoon anoppi mulkaisee miniää murhaavasti ja poika ryhtyy oitin puhumaan isänsä kanssa katon korjaamisesta.

Tilanne on ohi ja haavat ovat entistäkin syvemmät.

Ehdotan miniälle, että kutsu selkeäsanaisesti heitä useammin teille, älkä lisää siihen mitään lastenhoitovelvoitetta.

Kuulustaa että havahduit asiaan lasten kysyttyä, miksei teillä koskaan käy ketään. Ja se on kieltämättä outoa, jos ei ole ollenkaan ystäviä tai sukulaisia, jotka kävisivät kylässä. Mutta siihen on varmaan jokin syy, eikä nyt voi yhtäkkiä olettaa että teille vain jostain löytyy tulijoita koska lapset sitä toivovat.

Etkö itse kaipaa ihmisiä ympärillesi, tapaa ketään, kutsu teille, käy kylässä?

Oletko kysynyt mieheltäsi? Hän varmasti osaa vastata siihen. Jos vastailee hälläväliä-tyylillä olkiaan kohottelemalla, että "en minä vaan tiedä, mitä sitten", niin kertoo siitä, että hänelle on ihan ok olla etäinen äitinsä kanssa ja that's it. Sen pitäisi myös sinulle olla sitten ihan ok.