Lue keskustelun säännöt.
Otanko puheeksi, miksi anoppi ei käy meillä?
30.12.2019 |
Klassinen tilanne: miehellä on kaksi siskoa joilla molemmilla lapsia. Meillä on lapsia myös. Siskoilla on lasten molempien vanhempien puolelta isovanhemmat elämässä mukana, meillä ei.
Anoppi ja appi ovat miehen siskoilla yökylässä muutaman kerran vuodessa, ja anoppi yksinään myös välillä. Meillä eivät koskaan. Appi on käynyt auttamassa remonteissa ja tästä ollaan yritetty muistaa kiittää joka kerta, ja ollaan tarjottu ruokaa ja annettu esim viiniä mukaan tai muita muistamisia. Anoppi on harvoin ollut mukana. Mies on myös joskus pyytänyt isäänsä lastenhoitoavuksi kun minä olen ollut esim. työreissulla. Anoppi ei ole näinäkään kertoina tullut mukaan.
Minä en ole kauhuminiä, enkä arvostele, hauku, puutu turhaan yms. Meillä on ollut ihan ok välit, ei koskaan riitoja. Myönnän, että olen etäinen ja se johtuu omasta taustastani (vanhempani ovat alkoholisteja ja kasvoin käytännössä yksin). Olen kuitenkin yrittänyt olla normaali kaikin puolin.
Nyt lapset on alkaneet kysellä miksi meillä ei käy kukaan (miehen siskotkin hyvin harvoin). Olen ottanut miehen kanssa asian puheeksi, mutta hän ei halua puhua vanhemmilleen koska pelkää riitoja ja sitä, että meidän vähäkin lastenhoitoapu loppuu. Ymmärrän miestä, mutta minulla on asiasta vähän jo katkera olo. Mitä tekisit jos olisi minä?
Kommentit (27)
Meillä on ollut sama tilanne. Anoppi (muuttanut toiselle paikkakunnalle) käy meillä häthätää pari tuntia, mutta kiire on kova tyttärensä luokse useammaksi yöksi. Jossakin vaiheessa suretti lasten puolesta, kun tyttömme itki, että miksi mamma ei tule ikinä meille, vaan aina menee yökylään lasten serkuille. No, enää tytär ei itke mamman perään kun ovat jääneet aika etäisiksi.
Itsellenikään miniä-anoppi suhde ei tullut kovin läheiseksi, kun meille ei syntynyt mitään välitöntä suhdetta. Emme todellakaan soittele toisillemme, vaan anoppi hoitaa asiat mieheni eli poikansa kanssa. Tulemme kyllä toimeen ja osaamme keskustella, mutta syvempi yhteys puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen sellainen joka ei vaan tykkää käydä kylässä, en nauti muiden seurasta. Tuntuu väärältä ja jopa ilkeältä muita kohtaan jos esitän muuta (ikävä paljastus muille kun käy ilmi mitä oikeasti ajattelen kyläilyistä). Välttelen kyläilyjä
Jos lasten mielestä teillä ei käy kukaan, niin miksi se vaatiminen pitää aloittaa anopista, miksi et kutsu kavereitasi sinne? Vai liittyykö ajatusmaailmaasi jotenkin se, että kun teille tulee, niin täytyy olla hyödyksi eli remontoida tai hoitaa lapsia. Kavereiltasi ei moista halua vaatia.
Oma äitini käy aika vähän poikansa ja miniän luona ja se vaan johtuu siitä, että siellä ei voi olla niin rennosti kuin tyttären luona. Miniällä on myös ollut järjettömän tarkat ohjeet lastenhoidon suhteen esim. pikapuuroa ei saanut tehdä pakkauksen ohjeen mukaan mikrossa vaan piti käyttää kattilaa. Syynä joku huuhaauskomus ruokaan jäävästä säteilystä. Kaikessa oli myös minuuttiaikataulu ulkoilusta alkaen. Ei tuollaista jaksa kovin pitkään.
Nuo ruokajutut karkottaa kyllä läheiset sukulaiset ikiajoksi. Jos mikään tavallinen kotiruoka ei sovi lapsille onhan aika surullista. En minä ainakaan mummona jotain itse keksittyjä dieettejä jaksa vääntää. Joskus tuntuu että halutaa olla jotai erikoista, ja mummohan saa sen kaiken maksaa siitä mahtavasta 1000 e:n eläkkeestään. Miksi noin vieras miniä miettii niitä olemattomia yökyläilyjä. Eihän kukaan uskalla kertoa monia sairauksiaan ja vaivojaan aika vieraalle miniälle. Kun nykyään ne minätkin joillakin vaihtuu viiden vuoden välein. Miten vois tutustua ihmiseen joka kieltäytyy täysin puhumasra taustastaan. Ensin pitää osottautua luottamuken arvoiseksi kunnes voi odottaa läheistä ystävyyttä. Pitääkö miehesi salaa yhteyttä äitiinsä somen tai muun jutun kautta. Olen kuullut että sitä on nykyään paljonkin, äiti saa soittaa vain mihen työpaikalle. Miniälle kelpaa vain raha, ei muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta ovat nuo säteilypelkoset ja muut ufo-hullut. Kaikenlaisten kanssa ei ole pakko olla. Mitäs sanotte miniästä joka juoksee päivää sanomatta yläkertaan etsimään tiotokonetta ja panee oven kiinni. Ei tullut edes katettuun pöytään. Onneksi sitä avokkia kesti vain 2 vuotta , ei ollut työssä eikä koulussa ja kaliiksi tuli.
” Hän ei halua puhua , koska pelkää riitoja”. Kerroppas nyt ap, mistä ne riidat tuleen. Pitäsikö molempien osapuolien katsoa peiliin, koska kukaan ei yksin riitele.