Vaimosta on sammunut kipinä
Mulla on tapana naljailla omasta mielestäni hyvässä hengessä. Vaimo ei tästä pitänyt, tämä oli tyyliin et tee ruokaa, lämmität vaan, kun esim. uunimakkaraa teki. Sitten tämä pyykinpesu on napinpainamista jne. Kunhan aikani kuluksi näitä haastelin. Vaimo on tai ainakin oli kaunis, hänen saamansa huomio harmitti. Vaimo meni terapiaan kun ei kuulemma kestä. Nyt ei enää jaksa tai viitsi laittaa itseään, hymyilee kyllä, mutta kipinä on kadonnut. Ei käy enää oikein missään. On vaan ja elää aamusta iltaan. Voiko tollasesta nyt oikeasti suuttua noin ? Ihan lähinnä läpällä noita puhuin. Mitä mä nyt sitten teen? Vaimo kertoo haluavansa erota, mä en näe siihen mitään syytä.
Kommentit (27)
No yhyy, vaimo siis teki kaiken ja sinä vielä v*ttulit? Kuule; sitä saa mitä tilaa, ei mikään ihme, että vaimo haluaa eron. Kipinä roihahtaa liekkiin, kunhan pääsee sinusta eroon.
Ei mitään syytä eroon, pahanhajuinen ja ruma minipenisteline. Ei minkäänlaista.
Kyllä sillä vaimolla taitaa olla syynä jotain muutakin kuin pelkästään sinun "pikkukettuilut". Kantsis ehkä jutella ja kysyä että mikä mättää, ilman veetuilua.
Vierailija kirjoitti:
Provo
Mistä niin päättelet? Kuule kyllä tällaisia oikeassa elämässä on.
Oma kipinäni sammui hetkeksi väsymyksen ja työstressin takia. Tein hullun pitkää päivää, nukuin huonosti. En ehtinyt ollenkaan levätä. Pois jäi meikkaaminen, kauniit vaatteet, ruoanlaitto, siivous. Suutuin miehen vitseistä ja äyskin.
Asiat paranivat vasta kun työn määrä väheni.
Voitko auttaa vaimoasi jotenkin? Lämmitä sinä ne makkarat ja paina sinä sitä pesukoneen nappia. Kehu vaimoasi äläkä vaan vittuile. Ei voi olla niin että ämmät raataa niska limassa samalla kun miehet vaan hirnuu vieressä. Anna naisellesi aikaa, lepoa ja tilaa olla nainen.
Ai mitäkö teet? Et voi olla noin tyhmä. Tietenkin lämmität itsellesi makkaraa, jos syödä haluat ja painat pesukoneen nappia, jos haluat puhtaita vaatteita. Vaimosi löytää taastusti sinua paremman ja helposti.
No miltä itsestäs tuntuis, jos olisit just kovalla vaivalla vaikka rakentanut pihalle vajan ja vaimo tulis sulle sanomaan: ”no eihän tossa ny mitään kummosempaa, pari lautaa naulasit. Tuonhan nyt pystyy tekemään kuka vaan!”
Ei varmaan tuntuis kovin arvostavalta, etenkin jos tuollaista saa kuulla jatkuvasti eikä toinen missään vaiheessa sano ”vastapainoksi”, että ei oikeasti tarkoita niitä asioita ja että kylläpä olen sinusta ylpeä kun jaksat ja viitsit.
Vierailija kirjoitti:
No miltä itsestäs tuntuis, jos olisit just kovalla vaivalla vaikka rakentanut pihalle vajan ja vaimo tulis sulle sanomaan: ”no eihän tossa ny mitään kummosempaa, pari lautaa naulasit. Tuonhan nyt pystyy tekemään kuka vaan!”
Ei varmaan tuntuis kovin arvostavalta, etenkin jos tuollaista saa kuulla jatkuvasti eikä toinen missään vaiheessa sano ”vastapainoksi”, että ei oikeasti tarkoita niitä asioita ja että kylläpä olen sinusta ylpeä kun jaksat ja viitsit.
Ei näitä voi verrata keskenään. Musta vaimo vaan tekee liian vähän, siksi koitin vähän vitsillä saada sen tekemään enemmän. Onhan sillä aikaa kun ei harrasta mitään. Ja en ymmärrä miksi läpästä pitää suuttua. Mä olen sanonut, että mä vaan olen tällainen.
Vierailija kirjoitti:
Oma kipinäni sammui hetkeksi väsymyksen ja työstressin takia. Tein hullun pitkää päivää, nukuin huonosti. En ehtinyt ollenkaan levätä. Pois jäi meikkaaminen, kauniit vaatteet, ruoanlaitto, siivous. Suutuin miehen vitseistä ja äyskin.
Asiat paranivat vasta kun työn määrä väheni.
Voitko auttaa vaimoasi jotenkin? Lämmitä sinä ne makkarat ja paina sinä sitä pesukoneen nappia. Kehu vaimoasi äläkä vaan vittuile. Ei voi olla niin että ämmät raataa niska limassa samalla kun miehet vaan hirnuu vieressä. Anna naisellesi aikaa, lepoa ja tilaa olla nainen.
Mä vähän luulen, ettei miehen korjaavat toimenpiteet enää auta. Ilmeisesti tuota aliarvioimista, nälvintää ja alistamista on jatkunut jo pidemmän aikaa ja nyt vaimolla vaan on mitta täynnä. Luulen, että peli on miehen taholta nyt menetetty. Ihmettelen vaan, mihin tuolla toisen halveksimisella on oikein pyritty? Että ihan läpällä vaan pilattu toisen ainutkertainen elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miltä itsestäs tuntuis, jos olisit just kovalla vaivalla vaikka rakentanut pihalle vajan ja vaimo tulis sulle sanomaan: ”no eihän tossa ny mitään kummosempaa, pari lautaa naulasit. Tuonhan nyt pystyy tekemään kuka vaan!”
Ei varmaan tuntuis kovin arvostavalta, etenkin jos tuollaista saa kuulla jatkuvasti eikä toinen missään vaiheessa sano ”vastapainoksi”, että ei oikeasti tarkoita niitä asioita ja että kylläpä olen sinusta ylpeä kun jaksat ja viitsit.
Ei näitä voi verrata keskenään. Musta vaimo vaan tekee liian vähän, siksi koitin vähän vitsillä saada sen tekemään enemmän. Onhan sillä aikaa kun ei harrasta mitään. Ja en ymmärrä miksi läpästä pitää suuttua. Mä olen sanonut, että mä vaan olen tällainen.
Mitä sen pitäis mielestäsi tehdä? Siasta makkara ja paistaa nuotiolla? Pyykit hinkata pyykkilaudalla avannossa? Miksi et itse tee niin, jos muilta odotat?
Ei helkkari. Juuri tuollaisen käytöksen takia toinen nujertuu kokonaan ja lähtee menemään. En tiedä voiko vaimosi enää antaa anteeksi vaikka olisit lopun elämääsi erilainen, mä en antais.
Enkä antanut, vaan pistin omat paperit vetämään. Tiedoksi vaan että sen makkaran lämmittäminen ja pyykkikoneen napin painaminen on paljon mukavampaa kun sitä tekee vain itselleen (ja lapsilleen) kuin tuollaiselle kiittämättömälle p*skiaiselle.
Vierailija kirjoitti:
Ei helkkari. Juuri tuollaisen käytöksen takia toinen nujertuu kokonaan ja lähtee menemään. En tiedä voiko vaimosi enää antaa anteeksi vaikka olisit lopun elämääsi erilainen, mä en antais.
Enkä antanut, vaan pistin omat paperit vetämään. Tiedoksi vaan että sen makkaran lämmittäminen ja pyykkikoneen napin painaminen on paljon mukavampaa kun sitä tekee vain itselleen (ja lapsilleen) kuin tuollaiselle kiittämättömälle p*skiaiselle.
Miten niin nujertuu, tämä oli silkkaa leikkiä. Vanhempani ihan samoilla tavoilla kuittailivat toisilleen ja olivat aina täysin onnellisia. Mistä mä olisin tiennyt, että vaimo suuttuu kun ei äitikään suuttunut. Yritti vaaan entistä enemmän olla mieliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miltä itsestäs tuntuis, jos olisit just kovalla vaivalla vaikka rakentanut pihalle vajan ja vaimo tulis sulle sanomaan: ”no eihän tossa ny mitään kummosempaa, pari lautaa naulasit. Tuonhan nyt pystyy tekemään kuka vaan!”
Ei varmaan tuntuis kovin arvostavalta, etenkin jos tuollaista saa kuulla jatkuvasti eikä toinen missään vaiheessa sano ”vastapainoksi”, että ei oikeasti tarkoita niitä asioita ja että kylläpä olen sinusta ylpeä kun jaksat ja viitsit.
Ei näitä voi verrata keskenään. Musta vaimo vaan tekee liian vähän, siksi koitin vähän vitsillä saada sen tekemään enemmän. Onhan sillä aikaa kun ei harrasta mitään. Ja en ymmärrä miksi läpästä pitää suuttua. Mä olen sanonut, että mä vaan olen tällainen.
Mitä sen pitäis mielestäsi tehdä? Siasta makkara ja paistaa nuotiolla? Pyykit hinkata pyykkilaudalla avannossa? Miksi et itse tee niin, jos muilta odotat?
Siivota enemmän ja leipoa esimerkiksi. Äiti kysyi eikö vaimo osaa leipoa johon vaimo vastasi ettei leipominen mitään erityistaitoa vaadi, senkun seuraa ohjeita. Musta vaimo oli liian laiska, jotenkin se suututti kun itse puuhailen mielelläni kaikenlaista. Vaikkei vaimo sitä arvostanut, väitti turhaksi puuhasteluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei helkkari. Juuri tuollaisen käytöksen takia toinen nujertuu kokonaan ja lähtee menemään. En tiedä voiko vaimosi enää antaa anteeksi vaikka olisit lopun elämääsi erilainen, mä en antais.
Enkä antanut, vaan pistin omat paperit vetämään. Tiedoksi vaan että sen makkaran lämmittäminen ja pyykkikoneen napin painaminen on paljon mukavampaa kun sitä tekee vain itselleen (ja lapsilleen) kuin tuollaiselle kiittämättömälle p*skiaiselle.
Miten niin nujertuu, tämä oli silkkaa leikkiä. Vanhempani ihan samoilla tavoilla kuittailivat toisilleen ja olivat aina täysin onnellisia. Mistä mä olisin tiennyt, että vaimo suuttuu kun ei äitikään suuttunut. Yritti vaaan entistä enemmän olla mieliksi.
Mies on perheen pää.
V*ttuilet ja nälvit vuosia ja sitten ihmettelet kun toisesta on "sammunut kipinä"? Jännä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei helkkari. Juuri tuollaisen käytöksen takia toinen nujertuu kokonaan ja lähtee menemään. En tiedä voiko vaimosi enää antaa anteeksi vaikka olisit lopun elämääsi erilainen, mä en antais.
Enkä antanut, vaan pistin omat paperit vetämään. Tiedoksi vaan että sen makkaran lämmittäminen ja pyykkikoneen napin painaminen on paljon mukavampaa kun sitä tekee vain itselleen (ja lapsilleen) kuin tuollaiselle kiittämättömälle p*skiaiselle.
Miten niin nujertuu, tämä oli silkkaa leikkiä. Vanhempani ihan samoilla tavoilla kuittailivat toisilleen ja olivat aina täysin onnellisia. Mistä mä olisin tiennyt, että vaimo suuttuu kun ei äitikään suuttunut. Yritti vaaan entistä enemmän olla mieliksi.
Äitiparka. Kysypä häneltä joskus, miksi olet kestänyt ja yrittänyt miellyttää. Vai onko ollut kyse rahasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei helkkari. Juuri tuollaisen käytöksen takia toinen nujertuu kokonaan ja lähtee menemään. En tiedä voiko vaimosi enää antaa anteeksi vaikka olisit lopun elämääsi erilainen, mä en antais.
Enkä antanut, vaan pistin omat paperit vetämään. Tiedoksi vaan että sen makkaran lämmittäminen ja pyykkikoneen napin painaminen on paljon mukavampaa kun sitä tekee vain itselleen (ja lapsilleen) kuin tuollaiselle kiittämättömälle p*skiaiselle.
Miten niin nujertuu, tämä oli silkkaa leikkiä. Vanhempani ihan samoilla tavoilla kuittailivat toisilleen ja olivat aina täysin onnellisia. Mistä mä olisin tiennyt, että vaimo suuttuu kun ei äitikään suuttunut. Yritti vaaan entistä enemmän olla mieliksi.
Mies on perheen pää.
Ja vaimo on kaula, joka kääntää sen pään.
Sinussa itsessäs ei oo varmaan kipinää ikinä ollutkaan. Ja vaimo on ehkä löytämässä juuri omansa.
Ihanaa, että vaimosi pääsee sinusta.