Jätättekö romaanin kesken jos tarina ei vetäise mukaan

En lue sanakaan enempää kuin kiinnostaa.

Jätän, en jaksa kahlata läpi tylsää kirjaa.

Tietenkin jätän. Viihdelukemisen ei pidä tuntua joltain läksyjen luvulta tai puolipakolliselta kotityöltä.

Jos on yhtään paksumpi kirja ja sikatylsä, jätän suosiolla kesken.

Raina = elokuva ainakin meilläpäin.

Luen aina loppuun, jos jonkun kirjan aloitan. Joskus ne ovat loppuun asti tylsiä, mutta eivät läheskään aina.

Jätän. Tähän asti ei ole jäänyt kesken kuin yksi kirja: Anna Karenina. Odotin tuon kirjan lukemista todella paljon, koska tarina itsessään on todella hyvä, mutta mielenkiinto ei riittänyt, kun kymmeniä sivuja oli pelkkää peltojen kuvausta...

Jos se on jonkun tuntemattoman kirjoittajan käsialaa eikä nappaa, pois mokoma. Ei kenelläkään ole mitään velvollisuutta lukea jotain mikä ei hänestä ole hyvä. Jos se on jonkun tutun, kokeilen joskus uudelleen myöhemmin. Yleensä on hyvä ottaa ilmainen näyte, e-kirjoistahan saa.

Jätän yleensä. Nyt osallistuin tänä vuonna Helmet-kirjahaasteeseen ja pari kirjaa luin väkisin loppuun. Ja kummankaan kohdalla en sitten katunut.

Jenni Rotonen kertoi juuri myös Podcastissaan kahdesta hyvin maailmalla menestyneestä kirjasta, joissa ekat noin sata sivua olivat olleet pakkopullaa, mutta sitten parhaita kirjojaan oikeastaan koskaan ( toinen taisi olla Kaikki isäni hotellit), joten ajattelin, että ehkä minäkin voisin petrata tässä.

Olen aloittanut Humisevan harjun noin 10 kertaa. Ehkä ensi vuonna luen sen viimein kokonaan.

Jos max 50 sivun jälkeen ei iske, jätän kesken. 

Pakotan itseni lukemaan ensimmäiset 100 sivua. Jos ei siltikään lähde, niin saa jäädä kesken.

Lapsena luin kolmesta viiteen kirjaa per päivä. Kokonaan.

Nyt on useita "työn alla" 🤔

Niin sitä muuttuu.

Min luin myös useitakin päivässä nuorena, mutta nyt tänä vuonnakaan en ole saanut edes yhtä päivässä. Jäänyt alt kolmen sadan. Olen ollut sairas ja onneton, se näkyy.

Vierailija kirjoitti:

Olen aloittanut Humisevan harjun noin 10 kertaa. Ehkä ensi vuonna luen sen viimein kokonaan.

Tuo on minullakin yksi harvoista kesken jääneistä kirjoista.

Jatkan lukemista. Joskus se palkitsee. Useimmiten vikana on myöskin minä itse ja keskittymiskyvyn haasteiden aiheuttamat käynnistysvaikeudet uuden kirjan ja hahmojen kanssa eli tämä on hyvin tavallinen ongelma minulla. Luenkin siksi mielelläni vanhoja tuttuja lempparisarjoja uudestaan, koska silloin pääsen heti mukaan. Ja sarjoja muutenkin, koska silloin ei tarvitse jokaisen kirjan kohdalla taistella tuon alkukankeuden läpi. Krooninen masennus on minulla tehnyt tämän ongelman.

Pyrin kuitenkin valitsemaan sellaisia kirjoja, joiden kirjoitustyyli ei ole oletusarvoisesti liian raskas minulle. En esim. pysty keskittymään tajunnanvirtaan tai tekstiin, jossa ei ole juuri lainkaan dialogia. Luen myös muiden arviota tekstin tyylistä esim. Goodreads-sivustolta tai blogeista ja silmäilen kirjaa ensin. Tällä tekniikalla saan karsittua täysin epäsopivat pois.

Olen myös sitä mieltä, että tekee ihan hyvää välillä sinnitellä vähän huonompikin teos läpi, koska se saa arvostamaan hyvää ja keskinkertaistakin kirjallisuutta taas eri tavalla!

Nuorempana minulla oli outo pakkomielle, että kirja täytyy lukea loppuun, jos on aloittanut. Onneksi olen iän myötä parantunut tuosta. Jätän huoletta kesken tai sitten selaan loppuun siten, että luen pari lausetta per sivu.

Ilman tunnontuskia jätän kesken. Johanna Sinisalon "ennen päivänlaskua ei voi"...jäi ekoilta riveiltä. Sofi Oksasen kirja myös.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena luin kolmesta viiteen kirjaa per päivä. Kokonaan.

Nyt on useita "työn alla" 🤔

Niin sitä muuttuu.

Minäkin otin aina viikonloppureissulle ainakin 3 kirjaa mukaan, yleensä ne oli ensimmäisenä iltana luettu. Toisaalta lastenkirjat ovat lyhyempiä ja isompaa tekstiä.

Olen alkanut nykyään lukemaan kirjan kerrallaan, päätän että tämä pitää lukea ennen kuin aloitan seuraavan. Paljon helpompi keskittyä ja uppoutua kirjaan ja tulee luettua nopeammin.

Jätän kesken. Jos on kuuluisa kirjailija, niin jätän hyllyyn odottamaan. Tosin ei onnistu aina parin vuoden päästäkään, esim. Taru Sormusten herrasta on odottanut jo vuosia.