Lue keskustelun säännöt.
me sosiaalisten tilanteiden pelkoiset
27.12.2019 |
Olen kärsinyt kyseisestä ahdistushäiriöstä nyt vuosia ja mitta alkaa tulla täyteen. Mitään lääkkeitä en ole suostunut ottamaan vaikka lääkäri niitä joskus ehdotti, haluan yrittää pärjätä ns omillani.. Kysynkin nyt siis teiltä, samassa veneessä olijoilta, miten pärjäätte? Missä tilanteissa pelko ilmenee? Enemmän vieraiden ihmisten seurassa vai tuntuuko vaikealta tuttujenkin ympäröimänä?
ja ennen kaikkea, jos teillä on ihan mitään vinkkejä miten päästä tästä *askasta yli tai edes lieventää sitä, niin kertokaa! On varmasti muitakin kuin vain minä jotka kernaasti haluaisi kuulla..
Kommentit (9)
Miksi et suostu käyttämään lääkkeitä? Suostutko edes terapiaan tai keskusteluapuun? Esim. beetasalpaajat on mietoja lääkkeitä eivätkä edes ole psyykenlääkkeitä.
Jos et halua ottaa mitään apua vastaan, niin sitten on vain pärjättävä yksin ja mentävä näihin tilanteisiin ja yritettävä hallita ahdistustaan ajatuksen voimalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani kun joudun kertomaan mutta mulla ei ainakaan ole tilanne helpottanut ja olen jo reilusti viisikymppinen. En koskaan tule pääsemään siitä eroon ja siksi välttelen sos tilanteita parhaani mukaan. 'Siedätyshoito' ei ole mulla auttanut.
Nyt mietin kehtaanko lähteä kiinnostavalle ryhmämatkalle ihan yksikseni, joudun tekemisiin vieraiden ihmisten kanssa ja haluaisin normaalia kanssakäymistä mutta se on niin vaikeaa. Tykkäisin jutella ihmisten kanssa ja matka olisi muuten tosi mielenkiintoinen.
En ole hakenut lääkitystä, olen ajatellut että menköön nyt tämä elämä näin.
Nykyään pystyn matkustamaan junalla ja bussilla ilman ahdistusta, vaikka se olisi ihan täynnä muita matkustajia. Toki on sellanen hölmö fiilis, kun ei ahdista/pelota. Johtuu kai tottumattomuudesta? Voin käydä myös kahvilassa ilman pelkoa. Toista se oli joskus viisi vuotta sitten, kun pelkkä ulkona käyminen oli suorite. Ainoa mikä mua vielä ahdistaa paljon on puhelut, etenkin viralliset puhelut. Tämä puhelinpelko on sellainen mistä haluaisin vielä eroon.
Alkoholi on minulla paras apu. Sitä otan mpienen annoksen aina kun pitää selvitä jostain jännittävästä tilanteesta.
Beetasalpaajista ei ollut minulle mitään apua. Bentsoista eli rauhoittavista oli, mutta niitä nykyään saa huonosti lääkäreiltä. JOten viinan voimalla mennään.
Ei ole olemassa sosiaalisten tilanteiden pelkoisia. On olemassa vain narsisteja joiden mielestä on normaalia ja jopa hyvä juttu tehdä sosiaalista väkivaltaa muille. Mitä enemmän sinua kohtaan on tehty sosiaalista väkivaltaa sitä enemmän sinulla on ihan oikeaa realistista syytä pysyä poissa sosiaalisista tilanteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua on kiusattu kaikissa yhteisöissä (lapsuudenperhe, koulut, työpaikat)joten tosi varovainen olen puhumaan enää kenellekään(vaan muutamalle ystävälle onnistuu, heitäkin näen todella harvoin). Yritän olla mahdollsimman näkymätön ja huomaamaton kaikess aarjessani, ja etenkin ryhmissä(esim. ryhmätyöt kouluissa)ja kuuntelen vaan muitten hölinöitä. Olen introvertti joten sekin vaikuttaa, mutta joskus mieton olisinko edes näin intovertti, jos ei olisi aina hiljennetty, väheksytty, puhuttu päälle, sivuutettu kokonaan jne.No mene tiedä
Vierailija kirjoitti:
Nykyään pystyn matkustamaan junalla ja bussilla ilman ahdistusta, vaikka se olisi ihan täynnä muita matkustajia. Toki on sellanen hölmö fiilis, kun ei ahdista/pelota. Johtuu kai tottumattomuudesta? Voin käydä myös kahvilassa ilman pelkoa. Toista se oli joskus viisi vuotta sitten, kun pelkkä ulkona käyminen oli suorite. Ainoa mikä mua vielä ahdistaa paljon on puhelut, etenkin viralliset puhelut. Tämä puhelinpelko on sellainen mistä haluaisin vielä eroon.
Unohdin mainita, että itselläni on auttanut ennenkaikkea aika. Käytin myös useita kuukausia Ashwagandhaa jonka aikana huomasin juuri tuon, ettei bussi- ja junamatkailu ahdista vaikka olisi kanssamatkustajia. En tiedä oliko se placeboa? No ainakin koen, ettei raha mennyt hukkaan.
Puhelinpelko on lieventynyt, mutta edelleen sen verran paha, että tulee oireita jos pitää soittaa. Mulla on rankka koulukiusaamistausta ja kotiolot oli lapsena väkivaltaiset, siitä nämä ongelmat juontanee juurensa.
Yksi mikä mulla on myös auttanut tähän on se, etten ole enää kiinnostunut muista ihmisistä. Ennen pelotti ja oli paineita siitä mitä mieltä muut on minusta, pitääkö ne mua ihan tyhmänä ja outona. Nauroiko tuo ohikulkija minulle vai kaverinsa jutulle? Monilla sosiaalisesta pelosta kärsivällä on se häpeän tunne ja juuri se taustalla mitä muut ajattelee. Kun muut ihmiset ei kiinnosta, niin on ihan sama vaikka ne nauraisi/ivaisi. Toki nyt jää ihmissuhteet solmimatta, mutta eipä ihmisistä ole mulle ollut koskaan mitään iloa. Haittaa vain 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännää, että tuo vaiva ei tavallaan lopu koskaan, muuttaa muotoaan mutta ei enää invalidisoi tai rajoita
Alkoholisoiduin kun lääkitsin vaivaa viinalla ja söin vaivaan bentsoja 26 vuotta. Lopetin seinään viinan ja lääkkeet kärsin vieroitusoireet.
Nyt minulla ollut jo 8 vuotta uusi elämä tropiikissa.
N. 56
Bangkok
No hyvällä polulla olet jos alkaa riittämään. Siitä vaan pelkoa kohden, niin vapaus koittaa! Muista, että kukaan ei oikeasti ole kiinnostunut kuin itsestään (sinäkin), turhaa siis jännität.