Lue keskustelun säännöt.
Ahkeran ei kannata olla palkkatöissä suomessa
27.12.2019 |
Saman palkan saa vähemmälläkin. Ahkeruus ja hyvä jälki palkitaan vain lisähommilla ja vittuilulla. Poikkeus tästä ovat niinsanotut työhullut, yrittäjän unelmat.
Kommentit (22)
Pahoittelen jo etukäteen, mutta onpa kamala ja reppana näkökulma.
Yrittäjäperheessä kasvaneena olen aina työelämässä asennoitunut niin että minut on palkattu tekemään yritykselle voittoa mahdollisimman paljon. Riippumatta työtehtävästäni tai työnantajastani. (Huom: EN siis ole ollut perheen yrityksessä töissä, kouluttauduin aivan muulle alalle, eli en ole mitään perintöä tässä keräämässä)
Jos kerran joudun olemaan työpaikalla 8h, tottakai teen töitä 8h.
Palkka on yrityksen maksu sun vapaa-ajasta ja velvoittaa sitten myös sinua tekemään töitä sen ajan mahdollisimman tehokkaasti.
Miksi haluat vartavasten että yritys kärsii pitkällä juoksulla sinun palkkaamisesta, ja luultavasti karsii sun työt veks ekana kun tulos ei olekaan se mikä voisi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa tehdä töitä joissa palkka on sidottu tulokseen. Ahkera tekee hyvän tilin ja nauraa matkalla pankkiin.
Vain hölmö on ahkera. Ei siitä mitään kiitosta saa. Kun lähdet työpaikasta, sut unohdetaan hetkessä.
Totta. Yksi boomereiden lempimotoista oli "vain hullu liikaa töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä". He olivat siis laiskoja työnvälttelijöitä jotka totesivat että rahaa ansaitsee helpoiten sillä lailla kun pakottaa muut ihmiset tekemään työt heidän puolestaan. Joten boomerit kehittivät Suomen ja monen muunkin maan työmarkkinoista/yritysmaailmasta sellaisen että alaiset paiskivat minimipalkalla orjatöitä ja esimiehet/johtajat/sijoittajat vievät tuotot omaan taskuunsa.
Eli vauraaksi pääsee vain orjuuttamalla/kieroudella. Mutta työnteolla/ahkeruudella joutuu vain tekemään aina vain enemmän töitä. Palkinnoksi ei saa muuta kuin kyykytystä.
Boomerit orjuuttivat lapsensa eli X sukupolven. Tuo sukupolvi väsytettiin loppuun ja nyt he ovat ulkona työelämästä. Nyt boomerit ihmettelevät "miksi meidän lapset on niin laiskoja ja sairaita työnvieroksujia?"
Parhaillaan boomerit yrittävät orjuuttaa lapsenlapsensa eli Y sukupolven. Mutta tuo sukupolvi ei suostu orjiksi. Joten boomerit ihmettelevät "miksi meidän lapsenlapset on niin itsekkäitä ja itsepäisiä?"
--
Kun koko talousjärjestelmä rakennetaan ihmisten orjuuttamisen varaan niin kumma juttu että joidenkin vuosikymmenten kuluessa koko yhteiskunta alkaa rapistua.
Minä olen X sukupolvea joten nuorena olin naiivi ja hyväntahtoinen. En ollut kiero ja itsekäs kuten vanhempani, jotka olivat minua aina kyykyttäneet. Nuorena tahdoin olla ahkera ja tehdä töitä yhteisen hyvän eteen, koko yhteiskunnan hyväksi. Minulla kesti kauan ennen kuin tajusin että työpanokseni ei tuottanut hyötyä yhteiskunnalle vaan pelkästään tuottoa rikkaille.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tehdä töitä joissa palkka on sidottu tulokseen. Ahkera tekee hyvän tilin ja nauraa matkalla pankkiin.
Näitä urakka-/tulospalkattuja hommia on insinöörille aika vähän jos unohdetaan myyntihommat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan kevyemmistä ja helpommista töistä saa enemmän rahaa. Tienaan moninkertaisesti enemmän nykyään asiantuntijatyössä kuin älyttömän raskaassa fyysisessä aivot-narikkaan ulkotyössä ennen yliopisto-opintoja ja tuntuu ihan naurettavalta, miten paljon enemmän saan rahaa tekemällä vähemmän töitä.
"Sama työ, sama palkka" ohjaa tekemään minimaalisesti, ettei menetä työtään. Harvassa paikassa on oikeasti etenemismahdollisuuksia monellekaan, joten meille lopuille kuukausipalkka jää liki ainoaksi motivoivaksi tekijäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelen jo etukäteen, mutta onpa kamala ja reppana näkökulma.
Yrittäjäperheessä kasvaneena olen aina työelämässä asennoitunut niin että minut on palkattu tekemään yritykselle voittoa mahdollisimman paljon. Riippumatta työtehtävästäni tai työnantajastani. (Huom: EN siis ole ollut perheen yrityksessä töissä, kouluttauduin aivan muulle alalle, eli en ole mitään perintöä tässä keräämässä)
Jos kerran joudun olemaan työpaikalla 8h, tottakai teen töitä 8h.
Palkka on yrityksen maksu sun vapaa-ajasta ja velvoittaa sitten myös sinua tekemään töitä sen ajan mahdollisimman tehokkaasti.
Miksi haluat vartavasten että yritys kärsii pitkällä juoksulla sinun palkkaamisesta, ja luultavasti karsii sun työt veks ekana kun tulos ei olekaan se mikä voisi olla?
Missasit pointin...
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan kevyemmistä ja helpommista töistä saa enemmän rahaa. Tienaan moninkertaisesti enemmän nykyään asiantuntijatyössä kuin älyttömän raskaassa fyysisessä aivot-narikkaan ulkotyössä ennen yliopisto-opintoja ja tuntuu ihan naurettavalta, miten paljon enemmän saan rahaa tekemällä vähemmän töitä.
En allekirjoita tuota. Itse teen vaativaa asiantuntijatyötä teknillisessä tutkimuskeskuksessa ja saan siitä säännöllistä kuukausipalkkaa, jonka päälle en ole ikinä saanut muuta kuin lomarahat. Puoliso ajaa trukkia varastolla ja saa jokaisesta ylityöminuutista korvauksen. Vaikka bruttokuukausipalkkani on noin 1,6-kertainen puolison palkkaan verrattuna, pääsee hän paremmille nettotuloille jos tekee yhden viikonlopun ylitöitä kuukaudessa. Ja normipäivänä työt ja niiden ajatteleminen loppuu siihen paikkaan kun hanskat putoavat tiskiiin päivän päätteeksi. Minulla taas hommat usein jatkuvat illalla kotona vähintään työpuheluiden ja sähköpostien parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tekisit töitä jollekin toiselle jos ei ole pakko?
Minusta kyllä kannattaa. Olen kiitollinen ja onnellinen hyvin palkatusta mukavasta työstäni, josta saatu raha mahdollistaa kaikenlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan kevyemmistä ja helpommista töistä saa enemmän rahaa. Tienaan moninkertaisesti enemmän nykyään asiantuntijatyössä kuin älyttömän raskaassa fyysisessä aivot-narikkaan ulkotyössä ennen yliopisto-opintoja ja tuntuu ihan naurettavalta, miten paljon enemmän saan rahaa tekemällä vähemmän töitä.
En allekirjoita tuota. Itse teen vaativaa asiantuntijatyötä teknillisessä tutkimuskeskuksessa ja saan siitä säännöllistä kuukausipalkkaa, jonka päälle en ole ikinä saanut muuta kuin lomarahat. Puoliso ajaa trukkia varastolla ja saa jokaisesta ylityöminuutista korvauksen. Vaikka bruttokuukausipalkkani on noin 1,6-kertainen puolison palkkaan verrattuna, pääsee hän paremmille nettotuloille jos tekee yhden viikonlopun ylitöitä kuukaudessa. Ja normipäivänä työt ja niiden ajatteleminen loppuu siihen paikkaan kun hanskat putoavat tiskiiin päivän päätteeksi. Minulla taas hommat usein jatkuvat illalla kotona vähintään työpuheluiden ja sähköpostien parissa.
Minä teen myös "vaativaa ja stressaavaa" työtä (ilmeisesti tosin paremmin palkattuna), mutta ei se ole silti mitään sen rinnalla, että töiden jälkeen nukahteli usein ratin taakse ja kotona ei jaksanut tai edes pystynyt nousemaan sohvalta kun oli niin kertakaikkisen loppu ja väsynyt. Viikonlopuista lauantai meni aina toipumiseen ja sunnuntaina ehkä pystyi hieman elämäänkin, muut päivät menivät työn ohella vain nukkumiseen ja selviämiseen. Palkka oli onneton, mutta eipä ollut kulujakaan kun ei jaksanut mitään. Ylityöt jonkun uuden strategian määrittelyn parissa, vaikka ilman lisäkorvaustakin, tuntuvat aivan juhlalta tuon rinnalla. Sattuneesta syystä en ole kovin moksiskaan kovasta vastuustakaan, lapsen leikkiä kestää sitä tuon aiemman työhelvetin rinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tehdä töitä joissa palkka on sidottu tulokseen. Ahkera tekee hyvän tilin ja nauraa matkalla pankkiin.
Näitä urakka-/tulospalkattuja hommia on insinöörille aika vähän jos unohdetaan myyntihommat.
Meidän insinööritoimistossa kaikki paria assaria ja it-tukea lukuun ottamatta saavat urakkapalkkaa. Saamme tietyn prosenttiosuuden laskuttamastamme työstä, jos se ylittää peruspalkan. Motivoi tekemään paljon töitä, vaikka verottaja viekin puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun on ainakin kannattanut olla ahkera. Ahkeruus ja hyvin tehty työ ei ole jäänyt huomaamatta, ja minulle on tarjoutunut tilaisuuksia edetä uralla ja saada hyvin palkattu, kiinnostava työ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan kevyemmistä ja helpommista töistä saa enemmän rahaa. Tienaan moninkertaisesti enemmän nykyään asiantuntijatyössä kuin älyttömän raskaassa fyysisessä aivot-narikkaan ulkotyössä ennen yliopisto-opintoja ja tuntuu ihan naurettavalta, miten paljon enemmän saan rahaa tekemällä vähemmän töitä.
En allekirjoita tuota. Itse teen vaativaa asiantuntijatyötä teknillisessä tutkimuskeskuksessa ja saan siitä säännöllistä kuukausipalkkaa, jonka päälle en ole ikinä saanut muuta kuin lomarahat. Puoliso ajaa trukkia varastolla ja saa jokaisesta ylityöminuutista korvauksen. Vaikka bruttokuukausipalkkani on noin 1,6-kertainen puolison palkkaan verrattuna, pääsee hän paremmille nettotuloille jos tekee yhden viikonlopun ylitöitä kuukaudessa. Ja normipäivänä työt ja niiden ajatteleminen loppuu siihen paikkaan kun hanskat putoavat tiskiiin päivän päätteeksi. Minulla taas hommat usein jatkuvat illalla kotona vähintään työpuheluiden ja sähköpostien parissa.
Minä teen myös "vaativaa ja stressaavaa" työtä (ilmeisesti tosin paremmin palkattuna), mutta ei se ole silti mitään sen rinnalla, että töiden jälkeen nukahteli usein ratin taakse ja kotona ei jaksanut tai edes pystynyt nousemaan sohvalta kun oli niin kertakaikkisen loppu ja väsynyt. Viikonlopuista lauantai meni aina toipumiseen ja sunnuntaina ehkä pystyi hieman elämäänkin, muut päivät menivät työn ohella vain nukkumiseen ja selviämiseen. Palkka oli onneton, mutta eipä ollut kulujakaan kun ei jaksanut mitään. Ylityöt jonkun uuden strategian määrittelyn parissa, vaikka ilman lisäkorvaustakin, tuntuvat aivan juhlalta tuon rinnalla. Sattuneesta syystä en ole kovin moksiskaan kovasta vastuustakaan, lapsen leikkiä kestää sitä tuon aiemman työhelvetin rinnalla.
Jaa, väitätkö, että tuollainen olotila koskee vain perinteisen fyysisiä töitä... Ettei "aivotyössä" voi olla työpäivän jälkeen aivan loppuun kulutettu? Hahahah.
Voi päteä omassa elämässäsi, ei kannata yleistää. T. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan kevyemmistä ja helpommista töistä saa enemmän rahaa. Tienaan moninkertaisesti enemmän nykyään asiantuntijatyössä kuin älyttömän raskaassa fyysisessä aivot-narikkaan ulkotyössä ennen yliopisto-opintoja ja tuntuu ihan naurettavalta, miten paljon enemmän saan rahaa tekemällä vähemmän töitä.
En allekirjoita tuota. Itse teen vaativaa asiantuntijatyötä teknillisessä tutkimuskeskuksessa ja saan siitä säännöllistä kuukausipalkkaa, jonka päälle en ole ikinä saanut muuta kuin lomarahat. Puoliso ajaa trukkia varastolla ja saa jokaisesta ylityöminuutista korvauksen. Vaikka bruttokuukausipalkkani on noin 1,6-kertainen puolison palkkaan verrattuna, pääsee hän paremmille nettotuloille jos tekee yhden viikonlopun ylitöitä kuukaudessa. Ja normipäivänä työt ja niiden ajatteleminen loppuu siihen paikkaan kun hanskat putoavat tiskiiin päivän päätteeksi. Minulla taas hommat usein jatkuvat illalla kotona vähintään työpuheluiden ja sähköpostien parissa.
Minä teen myös "vaativaa ja stressaavaa" työtä (ilmeisesti tosin paremmin palkattuna), mutta ei se ole silti mitään sen rinnalla, että töiden jälkeen nukahteli usein ratin taakse ja kotona ei jaksanut tai edes pystynyt nousemaan sohvalta kun oli niin kertakaikkisen loppu ja väsynyt. Viikonlopuista lauantai meni aina toipumiseen ja sunnuntaina ehkä pystyi hieman elämäänkin, muut päivät menivät työn ohella vain nukkumiseen ja selviämiseen. Palkka oli onneton, mutta eipä ollut kulujakaan kun ei jaksanut mitään. Ylityöt jonkun uuden strategian määrittelyn parissa, vaikka ilman lisäkorvaustakin, tuntuvat aivan juhlalta tuon rinnalla. Sattuneesta syystä en ole kovin moksiskaan kovasta vastuustakaan, lapsen leikkiä kestää sitä tuon aiemman työhelvetin rinnalla.
Jaa, väitätkö, että tuollainen olotila koskee vain perinteisen fyysisiä töitä... Ettei "aivotyössä" voi olla työpäivän jälkeen aivan loppuun kulutettu? Hahahah.
Voi päteä omassa elämässäsi, ei kannata yleistää. T. Eri
Kyllä väitän. Kokemusta kummastakin, koska uudelleenkouluttauduin juurikin siksi, koska jouduin todella pitkälle sairauslomalle pahojen rasitusvammojen takia. Uudelleenkouluttautuessani suoritin hyvillä arvosanoilla ja todella kovalla tahdilla yliopistotutkinnon ja tein täyspäiväisesti töitä samaan aikaan. Viikossani ei ollut useaan vuoteen yhtään vapaapäivää ja viikottainen työaika oli vähintään 70h.
Silti, niin lohduttomalta ja toivottomalta, aivan kaikkeni antaneelta kuin tuntuikin, se ei ollut mitään sen rinnalla, että kroppa ei vain jaksa. Se täydellinen tyhjyys, paine ja surina päässä ja aamuöisin heräileminen saivat tuntemaan olon zombiksi. Usein istuin illalla, en pystynyt ymmärtämään mitä telkkarista tuli ja itkin tietämättä syytä. Silti kroppa toimi kuitenkin, vaikkei mitään saanutkaan aikaiseksi. Se on ihan eri tilanne kuin se, että kroppa ei enää jaksa, silloin ei toimi pääkään enää senkään vertaa ja alkaa sattua ihan eri tason vahinkoja kuin aivosumussa.
Tule B2B-myyntiin provisiopalkalla. Ei tarvitse valittaa ja autokin on Audi. Siis jos olet oikeasti ahkera ja osaat hommasi.
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelen jo etukäteen, mutta onpa kamala ja reppana näkökulma.
Yrittäjäperheessä kasvaneena olen aina työelämässä asennoitunut niin että minut on palkattu tekemään yritykselle voittoa mahdollisimman paljon. Riippumatta työtehtävästäni tai työnantajastani. (Huom: EN siis ole ollut perheen yrityksessä töissä, kouluttauduin aivan muulle alalle, eli en ole mitään perintöä tässä keräämässä)
Jos kerran joudun olemaan työpaikalla 8h, tottakai teen töitä 8h.
Palkka on yrityksen maksu sun vapaa-ajasta ja velvoittaa sitten myös sinua tekemään töitä sen ajan mahdollisimman tehokkaasti.
Miksi haluat vartavasten että yritys kärsii pitkällä juoksulla sinun palkkaamisesta, ja luultavasti karsii sun työt veks ekana kun tulos ei olekaan se mikä voisi olla?
näinhän tämä menisikin hienosti. Jos ollaan työpaikalla tehdään töitä kahdeksan tuntia. Mutta usein on niin että työpaikalla oloon ei riitä se kahdeksan tuntia ja ahkerana sitä sitten lupaa tehdä ylitöitä ( joissa esim. meillä sosiaalialalla ei saa ylityökorvausta, vaan tunnin tunnista, on lakimieheltä varmistettu , että näin voi tehdä jos siihen suostuu ja uskallapas olla suostumatta). Sitten, kun olet ahkera niin tottakai teet heidänkin työt, jotka eivät ole ihan niin ahkeria. Omaa kiltteyttä ja tyhmää tiedän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan kevyemmistä ja helpommista töistä saa enemmän rahaa. Tienaan moninkertaisesti enemmän nykyään asiantuntijatyössä kuin älyttömän raskaassa fyysisessä aivot-narikkaan ulkotyössä ennen yliopisto-opintoja ja tuntuu ihan naurettavalta, miten paljon enemmän saan rahaa tekemällä vähemmän töitä.
En allekirjoita tuota. Itse teen vaativaa asiantuntijatyötä teknillisessä tutkimuskeskuksessa ja saan siitä säännöllistä kuukausipalkkaa, jonka päälle en ole ikinä saanut muuta kuin lomarahat. Puoliso ajaa trukkia varastolla ja saa jokaisesta ylityöminuutista korvauksen. Vaikka bruttokuukausipalkkani on noin 1,6-kertainen puolison palkkaan verrattuna, pääsee hän paremmille nettotuloille jos tekee yhden viikonlopun ylitöitä kuukaudessa. Ja normipäivänä työt ja niiden ajatteleminen loppuu siihen paikkaan kun hanskat putoavat tiskiiin päivän päätteeksi. Minulla taas hommat usein jatkuvat illalla kotona vähintään työpuheluiden ja sähköpostien parissa.
Minä teen myös "vaativaa ja stressaavaa" työtä (ilmeisesti tosin paremmin palkattuna), mutta ei se ole silti mitään sen rinnalla, että töiden jälkeen nukahteli usein ratin taakse ja kotona ei jaksanut tai edes pystynyt nousemaan sohvalta kun oli niin kertakaikkisen loppu ja väsynyt. Viikonlopuista lauantai meni aina toipumiseen ja sunnuntaina ehkä pystyi hieman elämäänkin, muut päivät menivät työn ohella vain nukkumiseen ja selviämiseen. Palkka oli onneton, mutta eipä ollut kulujakaan kun ei jaksanut mitään. Ylityöt jonkun uuden strategian määrittelyn parissa, vaikka ilman lisäkorvaustakin, tuntuvat aivan juhlalta tuon rinnalla. Sattuneesta syystä en ole kovin moksiskaan kovasta vastuustakaan, lapsen leikkiä kestää sitä tuon aiemman työhelvetin rinnalla.
Jaa, väitätkö, että tuollainen olotila koskee vain perinteisen fyysisiä töitä... Ettei "aivotyössä" voi olla työpäivän jälkeen aivan loppuun kulutettu? Hahahah.
Voi päteä omassa elämässäsi, ei kannata yleistää. T. Eri
Kyllä väitän. Kokemusta kummastakin, koska uudelleenkouluttauduin juurikin siksi, koska jouduin todella pitkälle sairauslomalle pahojen rasitusvammojen takia. Uudelleenkouluttautuessani suoritin hyvillä arvosanoilla ja todella kovalla tahdilla yliopistotutkinnon ja tein täyspäiväisesti töitä samaan aikaan. Viikossani ei ollut useaan vuoteen yhtään vapaapäivää ja viikottainen työaika oli vähintään 70h.
Silti, niin lohduttomalta ja toivottomalta, aivan kaikkeni antaneelta kuin tuntuikin, se ei ollut mitään sen rinnalla, että kroppa ei vain jaksa. Se täydellinen tyhjyys, paine ja surina päässä ja aamuöisin heräileminen saivat tuntemaan olon zombiksi. Usein istuin illalla, en pystynyt ymmärtämään mitä telkkarista tuli ja itkin tietämättä syytä. Silti kroppa toimi kuitenkin, vaikkei mitään saanutkaan aikaiseksi. Se on ihan eri tilanne kuin se, että kroppa ei enää jaksa, silloin ei toimi pääkään enää senkään vertaa ja alkaa sattua ihan eri tason vahinkoja kuin aivosumussa.
Mulla on myös kokemusta molemmista ja kyllä niin henkinen ja henkinen ja fyysinen työ ovat molemmat uuvuttaneet. Henkisesesti se, että tietää, ettei voi hoitaa työolosuhteiden asioita niin hyvin kuin voisi jos olosuhteet olisivat paremmat. Myös tulosvastuu on hyvinkin kuormittavaa. Ja fyysisessä työssä olen hankkinut mm. välilevynpullistuman jonka seurauksia nyt olen kolme vuotta kantanut.
Olet oikeassa. Verotus ottaa kaiken ja ei kannusta tekemään enempää, koska saatu lisäkorvaus ei kulje käsi kädessä nähdyn vaivan/työn kanssa. Kannattaisi vain tehdä sen verran että pärjää kun silloin maksaa suhteessa vähemmän veroja ja panos-tuotos suhde on optimaalisin.
Itse olen konsultti mutta olen miettinyt downshiftaamista. Saatu korvaus ei missään nimessä vastaa haastetta joka työssä on.