Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rakastan miesystävääni vaikka suhteemme on ollut hyvin vaikea ja haasteita ollut yltiöpäisesti. Onko mahdottomasta tullut mahdollista?
27.12.2019 |
Koskaan en ole ollut tämänkaltaisessa tilanteessa. Suhteen alku on ollut hyvin erikoinen ja nyt vihdoin tuntuu, että suhteen tilanne on vakaa ja voin rauhoittua sekä keskittyä tulevaisuuteen luottavaisemmin yhdessä.
Jo heti alkuun olin skeptinen omien kokemuksieni vuoksi. Olen tullut loukatuksi ihmissuhteissa aikaisemmin melko ankaralla tavalla. Minulla on jäänyt haavoja joita en ole täysin pystynyt käsittelemään. Alkoholistiperheessä kasvaminen, hyväksikäyttö suhteissa, väkivalta ja selkäänpuukottaminen ystävyyssuhteissa on saanut minut aika kyyniseksi toisinaan ja myös olen menettänyt itsetuntoa ja olen ollut arka näyttämään heikkoutani suhteissa.
Totuin pärjäämään itsekseni ja olin löytänyt onnen ja rauhan oman tien kulkemisen kautta. En edes kaivannut parisuhdetta vielä puolivuotta sitten.
Kuitenkin heti ensikohtaamisesta saakka miehen ja minun suhde alkoi klisesesti sanottuna palavasti. Se oli hyvin erikoista ja vain takerruimme toisiimme suunnilleen siltä istuimalta.
Meillä on ikäeroa, asumme eri paikkakunnilla, mies oli vasta eronnut. Hänellä on lapsia ja minä olen itse vasta kyennyt pärjäämään elämässä täyspäisesti viime vuosina ja koonnut kestävän ja hyvän tavan elää itselleni uralla edeten ja terveemmän identiteetin rakentaen.
Suhdetta on sabotoitu ulkopuolelta, perättömiä huhuja kerrottu vielä sellaisten ihmisten taholta jota luulin ystävikseni. Ne saatiin todistettua täysin perättömiksi ja se oli kova kolaus suhteellemme, melkein erosimme kaiken sen liiottelun ja kertomuksien seurauksena.
Myöskin välimatka ja uupumus työkiireiden vuoksi on meitä molempia ahdistanut ja se on tuottanut kireää ilmapiiriä välillemme ja riitoja.
Mies on alusta alkaen ollut todella varma että tahtoo olla kanssani, ei ole epäröinyt hetkeäkään toisin kuin minä joka sai myös miehen varpailleen.
Olemme matkustelleet ja nähneet joka välissä aina kun olemme vain pystyneet. Myöskin muutto yhteen on melko todennäköinen. Nykyään kyllä lähestulkoon jo asun hänen luonaan, käyn kotona silloin tällöin.
Hän on kuitenkin tukenut ja yrittänyt ynmärtää minua kaiken draaman keskellä jota elämässä on tapahtunut. Tulen toimeen hänen lapsien kanssa ja koko kuvio ei enää edes tunnu oudolta ellen katso asiaa kuin olisin ulkopuolinen. Kaikki alkaa olemaan luontevaa ja tuntuu, että suhde on syventynyt kaiken sopeutumisen ja pelkojen jälkeen hyväksi ja turvalliseksi parisuhteeksi.
Ei ole ollu helppoa, lähinnä pelottavaa ja ahdistavaa kaiken epävarmuuden kanssa. Silti on ollut paljon ymmärrystä ja rakkautta sekä anteeksiantamista puolin ja toisin kun haasteita on tullut.
Kommentit (13)
Jos kyse on vain omista traumoista ja käsittelemättömistä tunteista, suosittelen että käyt puhumassa ammattilaiselle. Muutenhan ne seuraavat uuteen suhteeseen ja aiheuttavat jossain vaiheessa ongelmia. Tiedät itsekin, että miehen tehtävä ei ole vakuuttaa sinua siitä, että hän ei ole kuin muut miehet elämässäsi.
Harmi, että jotkut ystäväsikin ovat suhdetta vastaan. Oletko saanut tietää syytä tähän? Muuten kyllä kehotan sinua antautumaan rakkaudelle. Mies kuulostaa empaattiselta ja hyväksyy sinut kokonaisena. Jos hän vielä on osoittanut olevansa hyvä ja välittävä isä, niin uskalla heittäytyä vain!
Toivotan onnea tulevaan!
T. Itsekin vuosikausia vapaaehtoisena ja onnellisena sinkkuna, mutta avoimena positiivisille muutoksille 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muuttaisi yhteen palavan nopeasti syntyneen suhteen takia, jos omassa taustassa alkoholistikoti ja hyväksikäyttöä. On vaarana, että on kohdannut uuden hyväksikäyttäjän.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette?
Ikäero 15v. Minä lähempänä 30v.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En muuttaisi yhteen palavan nopeasti syntyneen suhteen takia, jos omassa taustassa alkoholistikoti ja hyväksikäyttöä. On vaarana, että on kohdannut uuden hyväksikäyttäjän.
Tätä juuri pelkäsin itsekin suhteen alussa. En voinut ymmärtää miksi mies tahtoo olla kanssani ja miksi kaikki etenee niin vauhdilla.
Mies on kuitenkin tyyppiä, joka ei arkaile vaan toimii. Hän myös ymmärsi kun halusin hidastaa vähän ja pitää etäisyyttä välillä hetken kun ahdistus ja pelko painoi päälle.
Hän on jotenkin muuttunut kanssani suhteen aikana. Ei ole enää niin voimakas luonteeltaan vaan antanut egollensa periksi, alkuun olin aika huolissani siitä näyttämisen halusta kun yritti tehdä vaikutusta. En ottanut aina selvää onko mies oikeasti tosissaan kaiken kertomansa kanssa mutta toisaalta jokainen asia on pitänyt paikkaansa jonka pystyi toetamaan ajan kanssa ja hän on pitänyt lupauksena, oli sitten kyse mistä suunnitelmasta vain.
Nykyään hän on rauhallinen ja jotenkin empaattisempi ja kertoo usein rakastavansa minua.
Olemme molemmat tavanneet toistemme perheet ja jokainen on tietoinen yhdessä olostamme lähipiirissä, kaikki eivät siitä ole alkuun pitäneet mutta nyt jo menee paljon paremmin. Myöskin miehen ex on hyvin sujut asian kanssa ja kuulemma lapset pitävät minusta eikä ole kuullut mitään negatiivista heidän suustaan.
Se lämmitti mieltä vaikka tilanne on hieman erikoinen ollut. Tunnen olevani kuitenkin pikkuhiljaa oikeasti osa perhettä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alle 6 kk suhde on tuore ja tuon ajan pystyy feikkaamaan. Jos on narsisti, niin kaltoinkohtelu alkaa vasta kun olet satimessa, asutte yhdessä, lapsi tulossa, tai muuten voi olla varma sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alle 6 kk suhde on tuore ja tuon ajan pystyy feikkaamaan. Jos on narsisti, niin kaltoinkohtelu alkaa vasta kun olet satimessa, asutte yhdessä, lapsi tulossa, tai muuten voi olla varma sinusta.
Tuossa tekstissä tulee heti ilmi kaksi varoitusmerkkiä. Se että heti ollaan suhteen alussa varmoja tulevasta. Alkuaika kuuluukin olla tutustumista ja varovaisuutta. Alkuaikana vasta tutustutaan ja otetaan vähän kerrallaan selvää toisesta ihmisestä. Narsistisessa suhteessa kiirehditään asioita ja ollaan heti varmoja kaikesta. Tosiasiassa ei edes tunneta toista.
Toinen on, että heti on ollut epävarmuutta mukana ja riitoja. Melkein erokin tullut. Mies on sittemmin tasoittunut. Tyyntä myrskyn edellä? Toimivassa suhteessa alussa kuuluisi olla helppoa. Toiselle on helppo avautua, toisen kanssa on hyvä olla. Veikkaanpa, että mies kerää tässä tietoja ap:n traumoista, jotta voi myöhemmin alkaa harjoittaa tosiasiallista alistamista. Veikkaan, että tämä alkaa kun on muutettu yhteen.
Jos ap haluaa testata miestä, niin sanopa hänelle joskus ei. Katso miten käyttäytyy. Narsisti ei siedä toiselta kieltäytymistä, vaan tuohtuu. Tasapainossa oleva ihminen osaa asettua myös toisen asemaan ja haluaa ymmärtää toisen ihmisen näkemystä.
"Koko kuvio ei tunnu edes enää oudolta ellen katso asiaa kuin olisin ulkopuolinen"
Kun arvioit suhdettasi objektiivisesti, siinä vaikuttaa olevan jotakin vialla? Ei kuulosta hyvältä...
"miehen ex on hyvin sujut asian kanssa"
Jos mies on hankala tai omaa narsistisia taipumuksia, edellinen kumppani voi olla helpottunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan itseni apn teksteistä. Analyyttistä, romantiikkaan taipuvaista, usko siihen että tosirakkaus on nyt vihdoin löytynyt... Valitettavasti tuollainen "elämää suurempi" dramaattisuus on todella suuri varoitusmerkki. Ap voi luulla olevansa selvillä vesillä menneisyytensä kanssa, mutta silti edelleen etsii itselleen jotain, mitä ei oikeasti ole olemassa. Oikea rakkaus alkaa rauhassa, ilman mitään suuria ja dramaattisia tunnekuohuja suuntaan tai toiseen. Oikeassa rakkaussuhteessa ei ole vastoinkäymisiä heti alussa, siinä ei synny tunnetta, että tässä nyt ollaan me ja meidän rakkaustarinamme vastaan koko muu maailma.
Valitettavasti uskon, että ap on jälleen saamassa siipeensä ja on kohdannut vain uuden hyväksikäyttäjän tai luonnehäiriöisen. Ja tämä ihan vain siksi, että ap edelleen tuntee vetoa näihin miehiin, jotka aiheuttavat näitä "elämää suurempia" tunteita. On ehkä ajatus siitä, että tämä on nyt kohtaloa tai ennaltamäärätty. Että tässä on nyt se sielunkumppani, tämän kanssa ollaan ikuisesti jne. Suuria sanoja, ehdottomuuksia, kohtalon uskoa, dramatiikkaa. Näitä kaikkia kokee tietyntyyppisten miesten kanssa, juuri niiden, jotka rikkovat, satuttavat, repivät ja tuhoavat.
Meillä on myös 14 v ikäeroa ja todella myrskyinen suhteen alku. Valitettavasti myös myrskyinen suhteen jatko. Nyt ollaan oltu 3,5 v yhdessä, eikä riidoille näy loppua. Välillä on todella ihanaa ja seesteistä. Molemmat ollaan silti älyttömän kiintyneitä ja rakastuneita toisiimme. Mies oli suhteen alussa eronnut 5 päivää aikaisemmin. Näen sen isona syynä suhteemme kehittymiselle: hän ei aluksi saanut tehtyä eroa minuun ja eksäänsä ja jatkoi tavallaan entisiä riitojaan minun kanssani.
En ole onnellinen. En silti haluaisi eroon tästä pääosin ihanasta ihmisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apn tarinassa on pelkkiä varoitusmerkkejä!
Vasta eronnut, pienten lasten isä joka haluaa edetä nopeasti. Ollut varma alusta saakka että haluaa olla apn kanssa. Alusta lähtien on "takerruttu" toisiinsa, läheiset ei ole hyväksyneet suhdetta, ap on itsekin epäillyt miehen motiiveja ja sitä, puhuuko kaikesta totta. Draamaa, riitoja, melkein ero. Ja nyt yhtäkkiä kaikki on selvää ja muutetaan yhteen.
Nyt oikeasti ap, järki käteen! Vastuullinen pienten lasten vanhempi EI todellakaan kiirehdi uuden suhteen kanssa. Jos yhtään omien lasten hyvinvointi kiinnostaa, aikuinen ottaa rauhassa ja tutustuu rauhassa, ennenkuin edes esittelee lapsensa uudelle kumppanille. Kukaan ei voi oikeasti tietää heti toisen tavatessaan, tuleeko siitä edes suhdetta, saati sitten että haluaa viettää loppuelämänsä tämän kanssa. Ei kuulosta tasapainoiselta saati järkevältä tuollainen kiirehtiminen heti eron jälkeen uuteen suhteeseen vieraan kanssa.
Lisäksi suuret sanat ikuisesta rakkaudesta ja lupaukset loppuelämän parisuhteesta muutaman viikon/kuukauden tuntemisen jälkeen on sellainen varoitusmerkki, että tuossa kohtaa viimeistään pitäisi juosta ja lujaa.
Alue: Aihe vapaa
Oliko tässä joku kysymys?