Miten sopeutua parisuhteeseen?
Olen ollut kymmenen vuotta lasten kanssa, ei kumppania. Olen tottunut hoitamaan asiat omaan tyyliini. Lisäksi olen ihminen joka viihtyy yksin. Tapaan tosi harvoin ketään. Mies on ihana ja haluan olla hänen kanssaan, mutta harvoin. Kerran kuukaudessa yksi viikonloppu on hyvä. Hermostun ja olen ärtyisä jos mies on täällä useammin. Lapset reagoivat riehumalla, he kiipeilevät miehen päällä, juoksevat ja tulevat yöllä viereen. Sitten pitäisi siinä laittaa sapuskaa, olla sievänä ja harrastaa seksiä. Koen että en jaksa täyttää jokaisen odotuksia. Mies siis haluaisi nähdä useammin.
Itselleni lapset ovat tärkeimmät enkä haluaisi hermostua heille sen takia että ovat vilkkaita ja innostuvat vieraasta. Joulun pyhien viettäminen yhdessä olisi ollut painajaista, joten keksin tekosyyn ettei meille voi tulla. Ihan oikeasti haluan kehittää tätä juttua miehen kanssa, mutta erakkoluonteeni ei kestä liikaa yhdessäoloa :(
Kommentit (46)
Ei tuohon ole ratkaisua. Mies haluaa asua yhdessä (käytännössä, vaikkei vielä ole sitä sanonut, sitä miehet haluaa), ja sinä haluat tavata kerran kuussa. Ei perusluonnettaan pysty muuttamaan noin paljon. Ero.
Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Kerro miehelle yliherkkyydestä/ introverttiysdestäsi. Tai oikeammin näytä vaikka tämän ketjun aloitusviestisi hänelle. Ei se suhdetta kaada mutta antaisi ymmärrystä ja lisäisi avoimuutta
Ilmeisestikään parisuhde ei sovi sinulle. On muunkinlaisia suhteita. Et voi odottaa kenenkään sitoutuvan sinuun, jos annat noin vähän.
Ei noin erilaisilla asenteilla ja elämäntavoilla parisuhteesta mitään tule. Tai no, lihava riita tai laiha kompromissi ehkä.
Lopeta parisuhteen esittäminen ja ota fuckbuddy jota voit nähdä harvoin ja jota ei tarvitse esitellä lapsille.
Olen puhunut miehelle tästä yksinolon tarpeestani, ja hän sanoo ymmärtävänsä. En voi sille mitään että oma mukavuudenhaluni menee kainalossa istumisen yli. En itse asiassa edes pahemmin välitä läheisyydestä ja silittelystä tms. Toisen vieressä nukkuminen on epämukavaa. Eli eipä tässä kai muuta voi kun todeta että olen tämmöinen enkä kai muuksi enää muutu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Kerro miehelle yliherkkyydestä/ introverttiysdestäsi. Tai oikeammin näytä vaikka tämän ketjun aloitusviestisi hänelle. Ei se suhdetta kaada mutta antaisi ymmärrystä ja lisäisi avoimuutta
Lapset villejä 8- ja 10-vuotiaita poikia. Eivät ole tottuneet miesvieraisiin. Isä on hyvin harvoin poikien elämässä.
Ap
Omia lapsia kyllä jaksan silitellä ja sylitellä, että kyllä mulla tunteita on, mutta ne rajoittuu enimmäkseen vain omiin lapsiin.
Ap
Kuulostaa siltä ettet tarvitse etkä halua miestä elämääsi nyt. Reiluinta olisi kertoa se hänelle ja päästää täten menemään hänet.
Mulla on täysin samanlainen fiilis. Olen varmaan sinua kymmenisen vuotta vielä vanhempi. Olen ollut lapseni kanssa kahden reilut 10 vuotta ja olen aiemmin deittaillut ainoastaan lapsen ollessa isällään. Nyt lapsi jo niin iso, että minulla mahdollisuus nähdä useamminkin ja olen tavannut miehen, joka on minulle muuten täydellinen, mutta minä olen alkanut ahdistumaan, kun joudun viikottain torjumaan ehdotuksiaan sen vuoksi, että haluan omaa aikaa ja rauhaa työn vastapainoksi. Tapaaminen tuntuu välillä velvollisuudelta. Mutten kuitenkaan halua ketään muutakaan tai olla koko aikaa yksin. Hän myös vihjaa jatkuvasti sitoutuneemmasta suhteesta. Tätä on vaikea selittää suurimmalle osalle ihmisistä, mutta minä tarvitsen todella paljon yksinoloa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on täysin samanlainen fiilis. Olen varmaan sinua kymmenisen vuotta vielä vanhempi. Olen ollut lapseni kanssa kahden reilut 10 vuotta ja olen aiemmin deittaillut ainoastaan lapsen ollessa isällään. Nyt lapsi jo niin iso, että minulla mahdollisuus nähdä useamminkin ja olen tavannut miehen, joka on minulle muuten täydellinen, mutta minä olen alkanut ahdistumaan, kun joudun viikottain torjumaan ehdotuksiaan sen vuoksi, että haluan omaa aikaa ja rauhaa työn vastapainoksi. Tapaaminen tuntuu välillä velvollisuudelta. Mutten kuitenkaan halua ketään muutakaan tai olla koko aikaa yksin. Hän myös vihjaa jatkuvasti sitoutuneemmasta suhteesta. Tätä on vaikea selittää suurimmalle osalle ihmisistä, mutta minä tarvitsen todella paljon yksinoloa.
Tuttua tekstiä. Olen nyt 39-vuotias. Pidän miehestä, rakastankin, mutta en vain jaksa nähdä useammin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet miehen kanssa?
Koska rakastan häntä. Rakkauteni on sin erilaista kuin hänen. Sehän se ongelma tässä on.
Ap
Ehkä et tykkää miehestä tarpeeksi.
Lapset eivät totu mieheen, kun se on siellä niin harvoin. Parasta olisi, jos lapset olisi pois kotoa välillä, niin saisit omaa ja parisuhdeaikaa. Mutta tätä et tietenkään rupea jostain syystä järjestämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Kerro miehelle yliherkkyydestä/ introverttiysdestäsi. Tai oikeammin näytä vaikka tämän ketjun aloitusviestisi hänelle. Ei se suhdetta kaada mutta antaisi ymmärrystä ja lisäisi avoimuutta
Lapset villejä 8- ja 10-vuotiaita poikia. Eivät ole tottuneet miesvieraisiin. Isä on hyvin harvoin poikien elämässä.
Ap
Oletpas itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä et tykkää miehestä tarpeeksi.
Lapset eivät totu mieheen, kun se on siellä niin harvoin. Parasta olisi, jos lapset olisi pois kotoa välillä, niin saisit omaa ja parisuhdeaikaa. Mutta tätä et tietenkään rupea jostain syystä järjestämään.
Kyllä tykkään. Ja järjestäisin ihan omaa aikaa, jos vain olisi paikka minne lapset voisivat mennä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Kerro miehelle yliherkkyydestä/ introverttiysdestäsi. Tai oikeammin näytä vaikka tämän ketjun aloitusviestisi hänelle. Ei se suhdetta kaada mutta antaisi ymmärrystä ja lisäisi avoimuutta
Lapset villejä 8- ja 10-vuotiaita poikia. Eivät ole tottuneet miesvieraisiin. Isä on hyvin harvoin poikien elämässä.
Ap
Oletpas itsekäs.
Siis miten niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Kerro miehelle yliherkkyydestä/ introverttiysdestäsi. Tai oikeammin näytä vaikka tämän ketjun aloitusviestisi hänelle. Ei se suhdetta kaada mutta antaisi ymmärrystä ja lisäisi avoimuutta
Lapset villejä 8- ja 10-vuotiaita poikia. Eivät ole tottuneet miesvieraisiin. Isä on hyvin harvoin poikien elämässä.
Ap
Olet asunut 10v lasten kanssa kolmestaan, vaikka toinen on vasta 8v? Haikarako sen toi? Provosi vähän vuotaa.
Millaisia aiemmat suhteesi ovat olleet? Mitä ahdistuksen taustalla on?