Lue keskustelun säännöt.
Joudutko miettimään sanojasi kumppanisi seurassa?
19.12.2019 |
Onko kumppanisi kenties "herkkähipiäinen", ettet halua loukata turhaan?
Vai tuleeko aina riita suorasukaisuuden seurauksena?
Onko miehesi kenties dominoiva osapuoli parisuhteessanne, minkä takia et voi sanoa aina ajatuksiasi ääneen?
Meillä on se tilanne, että riita tulee aina. "Riita" on yleensä enemmänkin vihamielinen väittely, jollaisen mies voittaa parempana puhujana jok'ikinen kerta. Tämä väsyttää minua, kun pitää varoa sanojaan aina ja joka kerta. Ei tasapainoinen suhde, ei.
Kellään muulla tällaisia ikäviä tuntemuksia?
Ja joo, ero on käynyt mielessä.
Kommentit (24)
En. Osataan jutella asiasta, jos jotenkin vahingossa loukataan toisiamme.
Aika vapaasti voi jutella mistä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan oltu 30 v yhdessä enkä ole koskaan joutunut varomaan sanomisiani eikä myöskään puolisoni.
Aika huono merkki tuo ja tekee elämästä raskaan, jos joutuu koko ajan olemaan varuillaan. Kertoisitko esimerkkejä tilanteista joista syntyy riita?
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu 30 v yhdessä enkä ole koskaan joutunut varomaan sanomisiani eikä myöskään puolisoni.
Aika huono merkki tuo ja tekee elämästä raskaan, jos joutuu koko ajan olemaan varuillaan. Kertoisitko esimerkkejä tilanteista joista syntyy riita?
Olen esimerkiksi "ottanut kantaa" miehen haluttomuuteen. Olen sanonut, että se tuntuu minusta pahalta ja haluaisin puhua asiasta ja selvittää sen syyt. Riitahan siitä on tullut joka kerta.Olen myös sanonut ääneen toivomuksiani, kuten että tarvitsen nyt lukurauhan. Silloin mies loukkaantuu ja saattaa mököttää, ettei puhu minulle koko iltana vaikken enää lukisikaan.
Aloitan aina keskustelun sanoilla "minusta tuntuu" ja silti mies pitää sitä syyttelynä.
Olen sanonut, että voin pahoin, ja mies tiuskaisee että "MISTÄ NYT TUULEE?" ja minä loukkaannun, kun en tule kuulluksi.
Jne.
Ap
En tarkoittamallasi tavalla.
Mutta mietin kyllä useinkin, kuinka sanoa sanottavani mahdollisimman yksinkertaisessa ja ytimekkäässä muodossa. Varsinkin, jos mulla on tarve vaikka ränttäillä politiikasta, joka miestä taas ei lähtökohtaisesti kiinnosta ollenkaan.
Minusta kaikki normaalit ja sivistyneet ihmiset miettivät sanojaan ja välttävät loukkaamasta muita. Ihan kaikissa, myös niissä läheisimmissä ihmissuhteissa. Kyllä fiksu ihminen osaa sanoa asiansa niin, ettei se loukkaa. Jollei ajatusta tosiaan voi sanoa loukkaamatta, on ehkä syytä miettiä, kannattaako sellaista ajatellakaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään, minä päästelen ihan kenen tahansa seurassa mitä sylki suuhun tuo.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kaikki normaalit ja sivistyneet ihmiset miettivät sanojaan ja välttävät loukkaamasta muita. Ihan kaikissa, myös niissä läheisimmissä ihmissuhteissa. Kyllä fiksu ihminen osaa sanoa asiansa niin, ettei se loukkaa. Jollei ajatusta tosiaan voi sanoa loukkaamatta, on ehkä syytä miettiä, kannattaako sellaista ajatellakaan!
Ai että minun pitäisi jättää sanomatta, että nyt on tämä-tai-tämä klassikko luettavana koulua varten ja deadline huomenna?
En saisi sanoa, että minulla on paha olla?
Enkä että haluttomuus minua kohtaan sattuu?
Mistä "normaali ja sivistynyt" sitten saa mielestäsi keskustella? Yksisarvisista ja sateenkaarista?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Osaamme keskustella avoimesti. Joskus tulee sanottua jotain, mistä toinen loukkaantuu. Jos niin käy tilanne käsitellään puhumalla. Näin toimitaan aikuisten kesken terveessä parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
En. Osaamme keskustella avoimesti. Joskus tulee sanottua jotain, mistä toinen loukkaantuu. Jos niin käy tilanne käsitellään puhumalla. Näin toimitaan aikuisten kesken terveessä parisuhteessa.
Nimenomaan. Miksei mies voi käyttäytyä kuin aikuinen ja ikänsä mukaisesti, vaan pitää pudota lapsen tasolle? Tervettä ei tämä suhde ole nähnytkään, ja kysyn siksi täällä, kun en osaa tehdä ensimmäistä siirtoa (myönnetään: osittain, koska pelkään miehen reaktiota).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu 30 v yhdessä enkä ole koskaan joutunut varomaan sanomisiani eikä myöskään puolisoni.
Aika huono merkki tuo ja tekee elämästä raskaan, jos joutuu koko ajan olemaan varuillaan. Kertoisitko esimerkkejä tilanteista joista syntyy riita?
Olen esimerkiksi "ottanut kantaa" miehen haluttomuuteen. Olen sanonut, että se tuntuu minusta pahalta ja haluaisin puhua asiasta ja selvittää sen syyt. Riitahan siitä on tullut joka kerta.Olen myös sanonut ääneen toivomuksiani, kuten että tarvitsen nyt lukurauhan. Silloin mies loukkaantuu ja saattaa mököttää, ettei puhu minulle koko iltana vaikken enää lukisikaan.
Aloitan aina keskustelun sanoilla "minusta tuntuu" ja silti mies pitää sitä syyttelynä.
Olen sanonut, että voin pahoin, ja mies tiuskaisee että "MISTÄ NYT TUULEE?" ja minä loukkaannun, kun en tule kuulluksi.
Jne.
Ap
Onko teillä pitkä suhde takana? Mä kyllä luultavasti uhkaisin erolla. Ja toteuttaisin sen, jos muutosta ei tule. En jaksaisi olla suhteessa, jossa toinen ei kuuntele tai kunnioita tunteitani.
Mykkäkoulun muuten sanotaan usein viittaavan lapsellisuuteen ja vallankäyttöön, mutta mä kyllä ajattelen monesti takana olevan ihan vaan sen, että ei osaa puhua tunteistaan. Ei ole koskaan oppinut. Sitä voi kyllä oppia aikuisenakin, mutta vaatisi paljon sisäsyntyistä motivaatiota, kärsivällisyyttä ja luultavasti terapiaakin. Ei aina ole vaivan arvoista yrittää saada toista sille muutoksen tielle.
Haluttomuuteen voi liittyä myös kokemus siitä, että on seksuaalisesti jotenkin viallinen. Se voi olla vaikea hyväksyä, ehkä varsinkin miehenä.
Eihän miehellä muuten mitään masennusta ole?
En tiennyt, että jok'ikisen voi kirjoittaa noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kuulostaa siltä, että olette (vähintään) henkisesti eronneet jo. Joten jäljellä on enää käytännön toimenpiteet tilanteen saattamiseksi oikealle tolalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kaikki normaalit ja sivistyneet ihmiset miettivät sanojaan ja välttävät loukkaamasta muita. Ihan kaikissa, myös niissä läheisimmissä ihmissuhteissa. Kyllä fiksu ihminen osaa sanoa asiansa niin, ettei se loukkaa. Jollei ajatusta tosiaan voi sanoa loukkaamatta, on ehkä syytä miettiä, kannattaako sellaista ajatellakaan!
Ai että minun pitäisi jättää sanomatta, että nyt on tämä-tai-tämä klassikko luettavana koulua varten ja deadline huomenna?
En saisi sanoa, että minulla on paha olla?
Enkä että haluttomuus minua kohtaan sattuu?
Mistä "normaali ja sivistynyt" sitten saa mielestäsi keskustella? Yksisarvisista ja sateenkaarista?
Ap
Miksi et voisi sanoa, että sinun pitää lukea kirja kouluun? Aikuisten maailmassa sellaisessa ei ole mitään ihmeellistä eikä pitäisi lastenkaan maailmassa olla.
Tietenkin saa sanoa, että on paha olla. Se on normaalia. Kaikilla on joskus paha olla.
Myös sen saa kertoa, että haluttomuus sattuu. Sitä kutsutaan avoimmuudeksi, mikä on yksi tärkeä elementti toimivassa parisuhteessa
Normaali ja sivistynyt ihminen voi keskustella oikeastaan mistä vain. Yksisarviset ja sateenkaaretkin voivat kuulua keskusteluihin, jos niihin tuntee mielenkiintoa. Olennaisinta ei ole keskustelun aihe, vaan se, miten keskustelu hoidetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu 30 v yhdessä enkä ole koskaan joutunut varomaan sanomisiani eikä myöskään puolisoni.
Aika huono merkki tuo ja tekee elämästä raskaan, jos joutuu koko ajan olemaan varuillaan. Kertoisitko esimerkkejä tilanteista joista syntyy riita?
Olen esimerkiksi "ottanut kantaa" miehen haluttomuuteen. Olen sanonut, että se tuntuu minusta pahalta ja haluaisin puhua asiasta ja selvittää sen syyt. Riitahan siitä on tullut joka kerta.Olen myös sanonut ääneen toivomuksiani, kuten että tarvitsen nyt lukurauhan. Silloin mies loukkaantuu ja saattaa mököttää, ettei puhu minulle koko iltana vaikken enää lukisikaan.
Aloitan aina keskustelun sanoilla "minusta tuntuu" ja silti mies pitää sitä syyttelynä.
Olen sanonut, että voin pahoin, ja mies tiuskaisee että "MISTÄ NYT TUULEE?" ja minä loukkaannun, kun en tule kuulluksi.
Jne.
Ap
Onko teillä pitkä suhde takana? Mä kyllä luultavasti uhkaisin erolla. Ja toteuttaisin sen, jos muutosta ei tule. En jaksaisi olla suhteessa, jossa toinen ei kuuntele tai kunnioita tunteitani.
Mykkäkoulun muuten sanotaan usein viittaavan lapsellisuuteen ja vallankäyttöön, mutta mä kyllä ajattelen monesti takana olevan ihan vaan sen, että ei osaa puhua tunteistaan. Ei ole koskaan oppinut. Sitä voi kyllä oppia aikuisenakin, mutta vaatisi paljon sisäsyntyistä motivaatiota, kärsivällisyyttä ja luultavasti terapiaakin. Ei aina ole vaivan arvoista yrittää saada toista sille muutoksen tielle.
Haluttomuuteen voi liittyä myös kokemus siitä, että on seksuaalisesti jotenkin viallinen. Se voi olla vaikea hyväksyä, ehkä varsinkin miehenä.
Eihän miehellä muuten mitään masennusta ole?
En usko, että on masennusta taustalla. Jaksaa paiskia töitä ja se saattaa toki stressata, mutta masentuneeksi en häntä ihan sanoisi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Osaamme keskustella avoimesti. Joskus tulee sanottua jotain, mistä toinen loukkaantuu. Jos niin käy tilanne käsitellään puhumalla. Näin toimitaan aikuisten kesken terveessä parisuhteessa.
Nimenomaan. Miksei mies voi käyttäytyä kuin aikuinen ja ikänsä mukaisesti, vaan pitää pudota lapsen tasolle? Tervettä ei tämä suhde ole nähnytkään, ja kysyn siksi täällä, kun en osaa tehdä ensimmäistä siirtoa (myönnetään: osittain, koska pelkään miehen reaktiota).
Ap
Miksi olet suhteessa joka ei mielestäsi ole terve? Itse lähtisin hyvin äkkiä, jos mies heittäytyisi lapsen tasolle eikä osasisi normaaleita aikuisten kommunikointitapoja. Sinullakin tuntuu niissä olevan parantamisen varaa, mutta onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä opetella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu 30 v yhdessä enkä ole koskaan joutunut varomaan sanomisiani eikä myöskään puolisoni.
Aika huono merkki tuo ja tekee elämästä raskaan, jos joutuu koko ajan olemaan varuillaan. Kertoisitko esimerkkejä tilanteista joista syntyy riita?
Olen esimerkiksi "ottanut kantaa" miehen haluttomuuteen. Olen sanonut, että se tuntuu minusta pahalta ja haluaisin puhua asiasta ja selvittää sen syyt. Riitahan siitä on tullut joka kerta.Olen myös sanonut ääneen toivomuksiani, kuten että tarvitsen nyt lukurauhan. Silloin mies loukkaantuu ja saattaa mököttää, ettei puhu minulle koko iltana vaikken enää lukisikaan.
Aloitan aina keskustelun sanoilla "minusta tuntuu" ja silti mies pitää sitä syyttelynä.
Olen sanonut, että voin pahoin, ja mies tiuskaisee että "MISTÄ NYT TUULEE?" ja minä loukkaannun, kun en tule kuulluksi.
Jne.
Ap
Onko teillä pitkä suhde takana? Mä kyllä luultavasti uhkaisin erolla. Ja toteuttaisin sen, jos muutosta ei tule. En jaksaisi olla suhteessa, jossa toinen ei kuuntele tai kunnioita tunteitani.
Mykkäkoulun muuten sanotaan usein viittaavan lapsellisuuteen ja vallankäyttöön, mutta mä kyllä ajattelen monesti takana olevan ihan vaan sen, että ei osaa puhua tunteistaan. Ei ole koskaan oppinut. Sitä voi kyllä oppia aikuisenakin, mutta vaatisi paljon sisäsyntyistä motivaatiota, kärsivällisyyttä ja luultavasti terapiaakin. Ei aina ole vaivan arvoista yrittää saada toista sille muutoksen tielle.
Haluttomuuteen voi liittyä myös kokemus siitä, että on seksuaalisesti jotenkin viallinen. Se voi olla vaikea hyväksyä, ehkä varsinkin miehenä.
Eihän miehellä muuten mitään masennusta ole?
Ja vastaus ensimmäiseen kysymykseesi: takana on parin vuoden suhde. Nyt avoliitossa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kaikki normaalit ja sivistyneet ihmiset miettivät sanojaan ja välttävät loukkaamasta muita. Ihan kaikissa, myös niissä läheisimmissä ihmissuhteissa. Kyllä fiksu ihminen osaa sanoa asiansa niin, ettei se loukkaa. Jollei ajatusta tosiaan voi sanoa loukkaamatta, on ehkä syytä miettiä, kannattaako sellaista ajatellakaan!
Ai että minun pitäisi jättää sanomatta, että nyt on tämä-tai-tämä klassikko luettavana koulua varten ja deadline huomenna?
En saisi sanoa, että minulla on paha olla?
Enkä että haluttomuus minua kohtaan sattuu?
Mistä "normaali ja sivistynyt" sitten saa mielestäsi keskustella? Yksisarvisista ja sateenkaarista?
Ap
Miksi et voisi sanoa, että sinun pitää lukea kirja kouluun? Aikuisten maailmassa sellaisessa ei ole mitään ihmeellistä eikä pitäisi lastenkaan maailmassa olla.
Tietenkin saa sanoa, että on paha olla. Se on normaalia. Kaikilla on joskus paha olla.
Myös sen saa kertoa, että haluttomuus sattuu. Sitä kutsutaan avoimmuudeksi, mikä on yksi tärkeä elementti toimivassa parisuhteessa
Normaali ja sivistynyt ihminen voi keskustella oikeastaan mistä vain. Yksisarviset ja sateenkaaretkin voivat kuulua keskusteluihin, jos niihin tuntee mielenkiintoa. Olennaisinta ei ole keskustelun aihe, vaan se, miten keskustelu hoidetaan.
Juuri noin minä sen sanonkin.
Ap
Pariterapiaan opettelemaan kommunikointitaitoja. Toinen vaihtoehto on ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu 30 v yhdessä enkä ole koskaan joutunut varomaan sanomisiani eikä myöskään puolisoni.
Aika huono merkki tuo ja tekee elämästä raskaan, jos joutuu koko ajan olemaan varuillaan. Kertoisitko esimerkkejä tilanteista joista syntyy riita?
Olen esimerkiksi "ottanut kantaa" miehen haluttomuuteen. Olen sanonut, että se tuntuu minusta pahalta ja haluaisin puhua asiasta ja selvittää sen syyt. Riitahan siitä on tullut joka kerta.Olen myös sanonut ääneen toivomuksiani, kuten että tarvitsen nyt lukurauhan. Silloin mies loukkaantuu ja saattaa mököttää, ettei puhu minulle koko iltana vaikken enää lukisikaan.
Aloitan aina keskustelun sanoilla "minusta tuntuu" ja silti mies pitää sitä syyttelynä.
Olen sanonut, että voin pahoin, ja mies tiuskaisee että "MISTÄ NYT TUULEE?" ja minä loukkaannun, kun en tule kuulluksi.
Jne.
Ap
Oi ei, onkohan meillä sama mies!
Meillä on ollut viimeaikoina juuri tuollaista, niin alkaa käymään aika raskaaksi tämä elämä tällä tavoin.
Minulla on melko musta huumorintaju, mutta se ei oikein annosteltuna haittaa elämäämme.
Sanojen varominen ja pakonomainen vastaan jankutus/alistaminen on totta vie epätervettä.