Onko täällä ketään joka olisi työllistynyt yli viisikymppisenä työttömyyden jälkeen?
Taas oli soiteltu työkkäristä. Ikää minulla jo 56 ja kokemusta pelkästään toimistotyöstä. Fyysisiä rajoitteita sen verran, ettei fyysisesti rasittava työ enää onnistu. Otta päähän taas kuunnella sitä liibalaabaa, kun molemmissa päissä tiedetään, että töitä ei ole mulle enää tarjolla.
Kommentit (38)
kukaan yli 40 v ei saa vakipaikaa. se on varma juttu. 40 v ja siitä yli ovat jo ikäloppuja. näin se vaan on.
Minä olen 53. Mitään fyysisiä (eikä psyykkisiäkään) rajoitteita minulla ole. Siitä huolimatta en työllisty eli kokemusta yli viisikymppisenä pitkäaikaistyöttömänä työllistymisestä minulla ei valitettavasti ole eikä todennäköisesti myöskään tule olemaan.
Joo on. Uudelleen kouluttautuminen ja ennen kaikkea oman osaamisen todistus.
Mutta todella vaikeaa oli päästä näyttämään tuo jälkimmäinen.
Enpä tunne ketään yli viisikymppistä, joka olis saanut muuta kun ns. tuettuja, tilapäisiä töitä. Ihan turhaa ja kallista roikottaa varsinkaan yli 55 vuotiaita mukana te-toimiston kirjoilla.
Itse 57-vee, vaki töissä asiakaspalvelussa, mutta kuitenkin haen vielä jotain uutta. Olen päässyt moneen haastatteluun, mutta en siitä pidemmälle, koska työpaikat eivät sittenkään ole olleet sen arvoisia, että sanoisin itteni nykyisestä irti.
Meille juuri palkattiin n. 55-vuotias asiantuntijahommiin. Muutaman kuukauden oli ollut työttömänä. Hänellä oli sopiva ja monipuolinen työkokemus tehtävään, joten valinta oli selvä.
Antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Täytyy sitä jotain sietää tienatakseen sen työttömyyskorvauksensakkin.
Viisautta on verrattain vähän ja sitä alkaa esiintymään vasta keski-iässä (tutkimukset: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/24873/Keski-ika_elamanvai…)
"Keski-ikäisillä psyykkinen hyvinvointi on yleensä parempaa kuin aikaisemmissa ikävaiheissa, ja heillä on enemmän itseen liittyvää viisautta."
"On myös osoitettu, että keski-ikäiset voivat psyykkisesti paremmin (ks. Korkalainen & Kokko, 2008) ja että heillä on enemmän itseen liittyvää viisautta kuin aikuisuuden muissa vaiheissa olevilla ihmisillä"
Yritykset eivät siis halua viisaita, vaan idiootteja, jotka tekevät sitä mitä narsistiset psykopaatit haluavat.
Pääsin määräaikaiseen kokoaikatyöhön 54-vuotiaana ja eilen vakinaistettiin, olen nyt 55-vuotias nainen.
Vierailija kirjoitti:
Pääsin määräaikaiseen kokoaikatyöhön 54-vuotiaana ja eilen vakinaistettiin, olen nyt 55-vuotias nainen.
Hienoa, onnittelut sinulle! Miltä alalta?
Uudelleen koulutus, vakituinen työ. Ikää 56.
Tiedän yhden, mutta määräaikainen sopimus. Katsotaan, miten käy.
No minä olen työllistynyt. Olin lähes kuudenkymmenen, eikä työkokemusta edes toimistotöistä: olin ollut yrittäjänä 10 vuotta aikaisemmin, mutta sairauden ja yrityksen kannattamattomuuden takia lopettanut yrityksen ja ollut sitten kotirouvana. Jäin leskeksi ja oli pakko alkaa etsiä töitä. Ehdin kyllä olla aika kauan työttömänä, mutta kun sain ekan palkkatuen, löysin heti töitä ja sen jälkeen oonkin sit ollut lähes koko ajan töissä. Määräaikaisissa, joo, mutta niitä on kummikin kerta toisensa jälkeen löytynyt.
No täällä lähempänä kuuttakymmentä oleva ilmottautuu! Sain työpaikan, vielä mukavan ja kiinostavan, ja aloitan duunit ensi vuoden puolella. Joten kyllä voi onnistaa yli viiskymppistäkin.
Ikää 60 ja sain just uuden vakipaikan.
Toki olen asiantuntijatehtävässä pankin palveluksessa. Pankissa ei ikä ole rasite vaan toisaalta etu, koska tähän hommaan tarvitaan todellista pitkäaikaista asiantuntemusta.
Kiinnostaisi tietää ala jolle olette työllistyneet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsin määräaikaiseen kokoaikatyöhön 54-vuotiaana ja eilen vakinaistettiin, olen nyt 55-vuotias nainen.
Hienoa, onnittelut sinulle! Miltä alalta?
Teknologiateollisuudesta, ihan duunaripuolelta. Palkka ei päätä huimaa mutta toki voittaa työttömyyskorvauksen ja tulee varmasti joka toinen perjantai tilille :)
Taloushallintotöitä tein ja työttömäksi päädyin, kun firma vaihtoi omistajaa. Tilitoimistolle kippasivat mun hommat tietenkin.
Pätkiä tein toiselle alalle ja sain kerrytettyä työssäoloehdonkin uudelleen. Mutta nyt opiskelen edelleen omaa alaani. Kaikilla se ei ole mahdollista enkä usko saavani enää töitä, kun asun pikkukylässä. Siis vakituista työtä, korkeintaan pätkiä. Täytän 60v parin vuoden päästä.
Mä työllistyin omaishoitajajakson jälkeen viisikymppisenä ja sain vakipaikan. Kroppa ei kuitenkaan kestänyt melko kaavamaista fyysistä työtä ja vaihdoin, pääsin osa-aikatyöhön 53 vuotiaana. Fyysistä on tämäkin työ mutta monipuolisempaa. Käyn välillä myös edellisessä paikassa tuuraamassa silloin tällöin koska viihdyin siellä ja saan vähän lisätuloa.
Nämä on ihan duunarihommia kumpikin, saan n 12.50 e/h palkkaa kummastakin. Tulen toimeen.
No ei se ole paljoa vaadittu. Odota vaan, kun pääsemme juoksemaan jossain tilaisuuksissa ja istumaan kokouksissa monena päivänä viikossa. Nuo puhelinsoitot ovat vielä pientä.