Lue keskustelun säännöt.
Neuvoja parisuhdekriisiin
17.12.2019 |
Olen ollut mieheni kanssa jo 20 vuotta ja naimisissakin 15. Yhteiselo ei ole aina ollut helppoa, mutta nyt ongelmat tuntuvat kasaantuvan. Kyse on sinänsä mitättömistä asioista, mutta riitoja on silti jatkuvasti. Kaipaisin neuvoja ja mielipiteitä, miten dynamiikkaamme voisi parantaa.
Mieheni on toisaalta lämmin ja rakastava, toisaalta hyvin introvertti ja omissa oloissaan viihtyvä. Hän kohtelee minua yleensä kauniisti, mutta koen silti aika paljon yksinäisyyttä, koska hän ei juurikaan kaipaa yhteistä tekemistä tai edes vuorovaikutusta vaan on tyytyväisimmillään, kun saa uppoutua kirjaansa tms. Työtaakkamme jakautuu epätasaisesti: minä teen kahta työtä ja kannan samalla päävastuun (hektisestä) arjestamme - mies osallistuu rutiineihin, mutta ei mihinkään "metatyöhön".
Miehelleni on aina ollut hyvin vaikeaa tuoda esiin negatiivisia tunteitaan tai mielipiteitään, hän pitää ne mieluummin sisällään. Tämä on aiheuttanut matkan varrella ongelmia, kun olen joskus pitkän ajan päästä tajunnut, että miehelläni on jotain "hampaankolossa". Siksipä olen oppinut tulkitsemaan mieheni ilmeitä ja äänensävyjä aika tarkasti - jos huomaan niissä jotain outoa, kysyn suoraan mistä on kyse ja näin saadaan asioita käsiteltyä.
Nyt mieheni on kyllästynyt siihen, että tulkitsen hänen ilmeitään ja eleitään, ja syyttää minua siitä. Sinänsä ymmärrän, että häntä ahdistaa olla tarkkailun kohteena ja senkin tajuan, että tulkintani eivät läheskään aina osu oikeaan. Koen kuitenkin epäreiluksi, että hän on minulle vihainen tästä, koska en näe, että minulla olisi ollut vaihtoehtoja. Tietysti minulle olisi helpompaa, että mies ilmaisisi itseään suoraan, mutta näin ei ole. Sekin sopisi, jos hän pitäisi harmin aiheet sisällään ja pääsisi niistä omin avuin yli. Mutta näinkään ei ole, vaan hän kasaa näitä harmeja sisäänsä ja siellä ne pysyvät kunnes joskus (minun aloitteestani) saadaan asia käsiteltyä.
Tuntuu absurdilta kirjoittaa näistä ongelmista, kun tiedän, että monilla on paljon pahempia. Mutta tämä on käynyt aikamoiseksi rasitteeksi arjessamme ja mietin, olisiko jollain kokemusta vastaavasta tai neuvoja siihen, miten tällaista dynamiikkaa voisi muuttaa.
Kommentit (15)
Mitä siis tapahtuu, jos annat miehen kantaa ne harminsa sisällään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ap itse ekstrovertti? Viestistäsi tuli vähän sellainen kuva, koska alleviivasit miehesi introverttiyttä aika voimakkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Jospa pitäisitte säännöllisesti "parisuhdepalavereja" joiden aikana sitten kyselisitte että mitä toiselle kuuluu ja onko jotain mielen päällä. Silloin sinun ei tarvitsis niinä väliaikoina tehdä mitään omia tulkintoja miehesi ilmeistä tai eleistä.
Loistava idea, kumpikaan ei häviä/voita.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap itse ekstrovertti? Viestistäsi tuli vähän sellainen kuva, koska alleviivasit miehesi introverttiyttä aika voimakkaasti.
Hmm mielestäni kommunikaatiotaitojen puute miehen osalta ei ole introverttiyttä.
No siis miehesi pitäisi opetella sellainen asia kuin kommunikointi. Ei ole tärkeämpää taitoa parisuhteessa. Hän ei sitä nyt osaa, niin olisi varmaan hyvä, jos puhuisit hänelle siitä, mitä tuo kommunikoimattomuus aiheuttaa suhteellenne ja sen tulevaisuudelle. Miehen pitää sitten itse haluta oppia se taito, muuten ei tule muutosta parempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuupa ahdistavalta ilmapiiri teillä. Pariterapiaan tai ero. Sulla on vain yksi elämä elettävänä, eikä aikuista riippakiveä tarvitse kenenkään raahata perässä. Jos ei yhteinen tekeminen ja oman osuuden tekeminen parisuhteessa/arjessa kiinnosta, niin näyttäisin ovea tai lähtisin itse.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuupa ahdistavalta ilmapiiri teillä. Pariterapiaan tai ero. Sulla on vain yksi elämä elettävänä, eikä aikuista riippakiveä tarvitse kenenkään raahata perässä. Jos ei yhteinen tekeminen ja oman osuuden tekeminen parisuhteessa/arjessa kiinnosta, niin näyttäisin ovea tai lähtisin itse.
Pariterapiasta ei ole mitään apua ellei ihminen osaa tai halua puhua. Ja jos mies (tässä tapauksessa) osaisi, niin hän tekisi sen jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No siis miehesi pitäisi opetella sellainen asia kuin kommunikointi. Ei ole tärkeämpää taitoa parisuhteessa. Hän ei sitä nyt osaa, niin olisi varmaan hyvä, jos puhuisit hänelle siitä, mitä tuo kommunikoimattomuus aiheuttaa suhteellenne ja sen tulevaisuudelle. Miehen pitää sitten itse haluta oppia se taito, muuten ei tule muutosta parempaan.
Mutta myös Ap:llä itsellään on harjoiteltavaa kommunikoinnissa. Vika ei ole pelkästään miehen vaan heidän kummankin tarvii opetella uusia kommunikointitaitoja.
Vierailija kirjoitti:
Mitä siis tapahtuu, jos annat miehen kantaa ne harminsa sisällään?
No teen tietämättäni koko ajan jotain sellaista, mikä ottaa häntä päähän ja mikä on itselleni yhdentekevää.
Tuore esimerkki tästä on se, että olen syksyn mittaan tietämättäni ostanut monta kertaa leipää, josta mieheni ei yhtään pidä. Hän on ensin varmaankin ärsyyntynyt asiasta lievästi, sitten voimakkaammin ja lopulta niin, että kauppaostoksia tehdessäni (teen ostokset netissä) huomasin miehen ilmeestä, että jokin mättää. Kysyttäessä totesi sitten, että osta nyt kerrankin jotain muuta leipää. Lisähuomiona tähän, että netistä pystyn tarkistamaan vanhat ostokseni ja joo, olin ostanut useamman paketin tätä pahaa leipää, mutta vielä useamman paketin miehen lempileipää. Plus parikymmentä muutakin leipälajia, joten ihan koko ajan en tätä pahaa leipää ostele, vaikka miehestäni siltä tuntuikin.
Kun vihdoin tämä asia tuli puheeksi, pystyin vihdoin sekä korjaamaan väärinkäsityksen, että en about koskaan ostaisi muuta leipää, että myös lopettamaan tämän pahan leivän ostamisen. Ja tätä mies on siis harmitellut mielessään monta viikkoa aina kun kauppaostokset tulevat. Vastaavia mielipahan aiheita on tosi paljon, ja yhteensä lopputulos on se, että mieheni on melko ärtynyt. Isompiakin harmin aiheita hänellä on, niistä sitten seuraukset ovat luonnollisesti suuremmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siis tapahtuu, jos annat miehen kantaa ne harminsa sisällään?
No teen tietämättäni koko ajan jotain sellaista, mikä ottaa häntä päähän ja mikä on itselleni yhdentekevää.
Tuore esimerkki tästä on se, että olen syksyn mittaan tietämättäni ostanut monta kertaa leipää, josta mieheni ei yhtään pidä. Hän on ensin varmaankin ärsyyntynyt asiasta lievästi, sitten voimakkaammin ja lopulta niin, että kauppaostoksia tehdessäni (teen ostokset netissä) huomasin miehen ilmeestä, että jokin mättää. Kysyttäessä totesi sitten, että osta nyt kerrankin jotain muuta leipää. Lisähuomiona tähän, että netistä pystyn tarkistamaan vanhat ostokseni ja joo, olin ostanut useamman paketin tätä pahaa leipää, mutta vielä useamman paketin miehen lempileipää. Plus parikymmentä muutakin leipälajia, joten ihan koko ajan en tätä pahaa leipää ostele, vaikka miehestäni siltä tuntuikin.
Kun vihdoin tämä asia tuli puheeksi, pystyin vihdoin sekä korjaamaan väärinkäsityksen, että en about koskaan ostaisi muuta leipää, että myös lopettamaan tämän pahan leivän ostamisen. Ja tätä mies on siis harmitellut mielessään monta viikkoa aina kun kauppaostokset tulevat. Vastaavia mielipahan aiheita on tosi paljon, ja yhteensä lopputulos on se, että mieheni on melko ärtynyt. Isompiakin harmin aiheita hänellä on, niistä sitten seuraukset ovat luonnollisesti suuremmat.
Minusta kuulostaa, että sinä tässä olet nyt se, jonka pitäisi pysähtyä. Käytöksesi vaikuttaa vahvasti läheisriippuvaiselta. Jos aikuinen mies ei osaa sanoa tuollaista asiaa, niin sittenhän harmittelee. Ei sen pitäisi mitenkään sinun syyllisyydentuntojasi kolkutella.
Tutustupa läheisriippuvuuteen. Suosittelen myös tunnelukkosi.fi testiä.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap itse ekstrovertti? Viestistäsi tuli vähän sellainen kuva, koska alleviivasit miehesi introverttiyttä aika voimakkaasti.
Olen itse enemmän ekstrovertti kuin introvertti. Sinänsä en pidä kumpaakaan syynä kommunikaatio-ongelmiin (niihin lienee muita syitä), mutta tämä ero välillämme vaikuttaa kyllä siihen, että koen parisuhteessa yksinäisyyttä ja toisaalta mieheni varmasti kokee, että ei saa olla riittävästi rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis miehesi pitäisi opetella sellainen asia kuin kommunikointi. Ei ole tärkeämpää taitoa parisuhteessa. Hän ei sitä nyt osaa, niin olisi varmaan hyvä, jos puhuisit hänelle siitä, mitä tuo kommunikoimattomuus aiheuttaa suhteellenne ja sen tulevaisuudelle. Miehen pitää sitten itse haluta oppia se taito, muuten ei tule muutosta parempaan.
Mutta myös Ap:llä itsellään on harjoiteltavaa kommunikoinnissa. Vika ei ole pelkästään miehen vaan heidän kummankin tarvii opetella uusia kommunikointitaitoja.
Olet varmaan oikeassa. Sain vain sellaisen kuvan aloituksesta, että ongelman ydin oli miehen sulkeutuneisuus. Ap syyllistyy mielestäni ehkä enemmän siihen, että passiivisena on tyytynyt noinkin monen vuoden ajalta tuollaiseen. Toki jokainen itse elää oman elämänsä kuten haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siis tapahtuu, jos annat miehen kantaa ne harminsa sisällään?
No teen tietämättäni koko ajan jotain sellaista, mikä ottaa häntä päähän ja mikä on itselleni yhdentekevää.
Tuore esimerkki tästä on se, että olen syksyn mittaan tietämättäni ostanut monta kertaa leipää, josta mieheni ei yhtään pidä. Hän on ensin varmaankin ärsyyntynyt asiasta lievästi, sitten voimakkaammin ja lopulta niin, että kauppaostoksia tehdessäni (teen ostokset netissä) huomasin miehen ilmeestä, että jokin mättää. Kysyttäessä totesi sitten, että osta nyt kerrankin jotain muuta leipää. Lisähuomiona tähän, että netistä pystyn tarkistamaan vanhat ostokseni ja joo, olin ostanut useamman paketin tätä pahaa leipää, mutta vielä useamman paketin miehen lempileipää. Plus parikymmentä muutakin leipälajia, joten ihan koko ajan en tätä pahaa leipää ostele, vaikka miehestäni siltä tuntuikin.
Kun vihdoin tämä asia tuli puheeksi, pystyin vihdoin sekä korjaamaan väärinkäsityksen, että en about koskaan ostaisi muuta leipää, että myös lopettamaan tämän pahan leivän ostamisen. Ja tätä mies on siis harmitellut mielessään monta viikkoa aina kun kauppaostokset tulevat. Vastaavia mielipahan aiheita on tosi paljon, ja yhteensä lopputulos on se, että mieheni on melko ärtynyt. Isompiakin harmin aiheita hänellä on, niistä sitten seuraukset ovat luonnollisesti suuremmat.
Minusta kuulostaa, että sinä tässä olet nyt se, jonka pitäisi pysähtyä. Käytöksesi vaikuttaa vahvasti läheisriippuvaiselta. Jos aikuinen mies ei osaa sanoa tuollaista asiaa, niin sittenhän harmittelee. Ei sen pitäisi mitenkään sinun syyllisyydentuntojasi kolkutella.
Tutustupa läheisriippuvuuteen. Suosittelen myös tunnelukkosi.fi testiä.
Hei älä nyt jaksa :D ap ei ole tehnyt tuossa tilanteessa mitään ihmeellistä. Miehellä on selvästi ne ongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa pitäisitte säännöllisesti "parisuhdepalavereja" joiden aikana sitten kyselisitte että mitä toiselle kuuluu ja onko jotain mielen päällä. Silloin sinun ei tarvitsis niinä väliaikoina tehdä mitään omia tulkintoja miehesi ilmeistä tai eleistä.
Tämä on käytännönläheinen neuvo, kiitos! Kokeillaan.
Jospa pitäisitte säännöllisesti "parisuhdepalavereja" joiden aikana sitten kyselisitte että mitä toiselle kuuluu ja onko jotain mielen päällä. Silloin sinun ei tarvitsis niinä väliaikoina tehdä mitään omia tulkintoja miehesi ilmeistä tai eleistä.