Lue keskustelun säännöt.
En jaksa! (väsynyt äiti)
14.12.2019 |
Olen ihan hermoraunio tuon penskan kanssa... Ainut lapsi ja silti päivät menevät kipeinä ja pahimpina päivinä raivoa kuin raivohullu ja pompin tasajalkaa lattiaan. Olen alkanut miettimään ettei minusta ole hyväksi äidiksi, en osaa pitää hermojani kurissa. Lapsi vain nauraa minulle päin naamaa vaikka olen vihainen hänen käytökselleen. Se on varmaan hänen keinonsa vältellä tilannetta vaikka itseasiassa se vain pahentaa tilannetta.
Joskus tekee mieli antaa kunnolla piiskaa. En ole ikinä niin tehnyt mutta joskus on ollut tosi lähellä etten ole läiminyt häntä takapuoleen kunnolla. En tiedä mistä saan apua, pelkään että lapsi viedään minulta pois kun oikeasti rakastan häntä kaikesta huolimatta. Hän vain koettelee hermojani päivittäin (on iältään 7-vuotias) ja tekee kaikkea kiellettyä... auttakaa, sanokaa että kaikki menee vielä paremmaksi. Olen tosi stressaantunut.
Kommentit (5)
Hanki apua. Perheneuvola, tukiperhe tms. Tee lapsestasi lastensuojeluilmo, niin saat apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene vaikka toiseen huoneeseen hetkeksi ja hengittele rauhallisesti syvään, jotta rauhoitut itse, kun lapsi koettelee. Muista, että hän koettelee juuri sun hermoja niin paljon siksi, koska olet turvallinen ja tuttu. Rajojen koettelukin kuuluu kasvamiseen. Ne on just niitä hetkiä joissa myös vanhempana kuuluu kasvaa ja olla aikuinen, vaikka joskus tiukkaa tekee. Tsemppiä! (Been there)
MLL:n sivuilla on hyviä ohjeita kaikkiin ikäkausiin.
Tiedän tasan. Miten voi olla niin ärsyttävä lapsi.
En tiiä. Ota omaa aikaa ja yritä pitää itsesi kasassa. Voimia! Olen samassa veneessä...
Omalla 7-vuotiaalla oli nyt syksyllä (tosin oli myös viime syksynä eskarivuotena, mutta vähän lievempänä) ihan kauhea vaihe. Oikeasti luulin että lapsi on menettänyt järkensä ja että olen epäonnistunut kasvattajana täydellisesti yms. Mm. koulussa sattui ja tapahtui kaikenlaista, kotona soitti koko ajan suutaan ja väitti vastaan, kiukutteli, raivosi, uhkaili ja uhmaili. Oli myös pikkusiskoaan kohtaan tosi inhottava yhtäkkiä. Pari kertaa sai myös sellaisia raivareita että sain pidellä holding-otteella, tyyliin siksi että matikanläksyissä oli yksi kohta väärin ja kehtasin mainita asiasta että voisi laskea uudestaan. Kun koulusta hain niin oli kuin peffaan ammuttu karhu. Otin myös kuraattoriin yhteyttä kun olin niin huolissani.
Nyt tilanne on vähän rauhoittunut, kyllä vieläkin välillä on vaikeita hetkiä kotona, mutta pääosin rauha on palannut taloon. Nyt jälkeenpäin mietin että taisi vain olla niin rankka tuo koulunaloitus, kun siellä joutuu ponnistelemaan äärimmilleen ja hakemaan paikkaansa, ja etenkin pojilla tuntuu olevan kovin haussa oma paikka siinä poikaryhmässä; sieltä ne kaikki uhmailut, uhkailut ja kukkoilut sitten tulee. Nytkin usein haen sieltä koulusta sellaisen uhmakkaan ja kaikkivoipaisen pikkukuninkaan, ja sitten kun päästään kotiin niin se sama poika haluaakin tulla äidin syliin ja pyytää silittämään ja haluaa katsoa telkkarista Ryhmä Haun.
Just tuon ikäisenä on paha uhma ja kriisi-ikä, se menee ohi. Ota rennosti vaan.