Mistä tällaisessa voi olla kyse?
Usein, sen jälkeen, kun olen ollut erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, käyn mielessäni läpi käymiäni keskusteluja, erityisesti omia sanomisiani siinä. Erityisesti, jos olen keskustellut hieman itselleni tuntemattomien kanssa. Sitten tulee sellainen häpeän tunne ja mietin kovasti, millaisen kuvan olen itsestäni antanut, ja että olisi pitänyt siinäkin tilanteessa sanoa jotenkin toisin. Tai miksi nostin senkin asian esiin? Ihan kuin kamala morkkis omista sanomisista.
En usko, että todellisuudessa olen mitään kamalia mokia tehnyt, mutta osaako joku sanoa, mistä tällainen omien sanomisten jälkeenpäin kelailu ja tästä seuraava ahdistus johtuu?
Kommentit (8)
Kuulostaa lievälle sosiaaliselle ahdistukselle/sosiaalisten tilanteiden pelolle. Itselläkin ollut tuota. Tsemppiä paljon, jotain rentoutus harjoituksia tai vastaavia voisi ehkä kokeilla, että voisi rauhoittua ja ymmärtää että turha murehtia noita asioita. 🙂
Mulla sama vaiva. Kelaan mielessä keskustelua, joka on toiselle osapuolelle ollut varmasti ihan mitätön kohtaaminen, eikä taatusti muista vaikka sanoissa sekoiluani enää seuraavalla viikolla, jos ajattelee mua ollenkaan koko keskustelun jälkeen. Mulla se taas pyörii filmikelan lailla mielessä pitkään ja joskus kuukausia myöhemminkin saattaa tulla jossain tilanteessa mieleen ja iskee häpeä- ja ahdistuskohtaus, miten olinkaan niin nolo ja tyhmä, miksi en sanonut niin tai näin, miksi en voi olla sujuvasanainen tai ainakin normaali. Joskus ihan läpsin itseäni kun yritän saada ajatusketjun poikki.
Uskon että mulla se johtuu siitä, että mulla on niin vähän merkityksellisiä sosiaalisia kontakteja, ja puhun niin vähän muiden ihmisten kanssa. Jos mun päivät ja illat täyttyisi mielenkiintoisesta tekemisestä ja kivoista ihmisistä, ei aivoissa olisi tilaa kelata jotain änkytystä, väärää neuvoa tai virheellisesti lausuttua englantia kuten nyt. -3
Sama! Tosi ärsyttävää. Eikä tilanteeseen auta se että minua kutsutaan ujoksi vaikka kuinka yritän käyttäytyä mahdollisimman normaalisti argh. Tuntuu ettei mikään kelpaa eikä riitä.
Käy mielummin läpi mitä muut ovat sanoneet. Ovatko he aina niin fiksuja ja sulavasanaisia? Eivät ole. Päästävätkö he ikinä sammakoita tai muuta tyhmää suustaan? Kyllä päästävät. Ala havainnoimaan asiaa niin huomaat kyllä! Minua helpotti kun tein tätä ja pääsin sillä liiasta itseni tarkkailusta. Sen myötä tulin rennommaksi ja rohkeammaksi, mikä vaikutti positiivisesti sosiaaliseen elämään.
Jonkinlaisesta sosiaalisesta ahdistuksesta varmaan tosiaan on kyse. Lohduttavaa kuulla, että muillakin on samantyylistä. Ap.
Kärsin samasta vaivasta. Syyksi luulen sosiaalista ahdistusta sekä huonoa itsetuntoa.
Mulla on ihan sama juttu, mutta kärsin sosiaalisesta fobiasta. Se ainakin osaksi vaikuttaa tuohon.