Lue keskustelun säännöt.
jos sulla lapsi(a), eroaisit ja tapaisit uuden - tajuaisitko odottaa LASTEN takia tarpeeksi kauan ennen kuin hankkiudut raskaaksi uuden miehen kanssa?
08.03.2008 |
Valitettavasti liian moni ei ymmärrä tätä. Meillä oli vihdoinkin tästä aiheesta luento työpaikallani (olen tätä odottanut kauan) ja siinä oli MLLiitosta ja joku psykologi juttelemassa. Liian moni lapsi voi huonosti sen takia että he ovat kohdanneet eron (siis äidin ja iskän) eikä edes tottunut siihen tilanteeseen puhumattakaan että olisivat hyväksyneet tilannetta ja sit astuu uusi mies heidän elämäänsä. Naiset puhuivat siitä että sen he vielä voi jotenkin sulattaa ja monesti lapsi hyväksyy asioita vaikka eivät olisi valmiitä koska huomaavat että äiti voi paremmin silloin. Tämä on aivan väärä lähtökohta. Kun sitten tulee vielä uusi vauva jolla eri isä kun lapsella itsellä hän menee sisäpuolella lukkoon ja on vaikeaa sanoin selittää miltä tuntuu. Voi tykätä uudesta miesystävästä mutta koko tilannetta ahdistaa. Lapsi on aina lapsi, ja hänen ehdoilla pitäisi edetä. Puhuivat vuosista. Esim jos lapsi on 4v kun vanhemmat eroaa kestäisi 2vuotta lapselle ennen kuin olisi sopivaa antaa uusi mies astua kuvioon arjessa ja sit vielä 1-2v ennen kuin olisi sopivaa hankkia lapsia. Huh. Kuinka moni aidosti myöntää että laittaisi lapset etusijalle erotilanteessa? uskon että on hälyttävän paljon jotka eivät näin tee.....
Kommentit (12)
Mutta jos nyt tulisi ero, en todennäköisesti hankkisi toista perhetta, joten toivottavasti uudella kumppanilla olisi lapset jo tehtynä tai ei kaipaisi niitä ollenkaan. Mä oon tän elämänvaiheen mielestäni jo elänyt ja seuraavasta parisuhteesta hakisin jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
a tekemään ennen kuin on pidemmän aikaa seurattu sitä yhteistä arkea ja sen sujumista. Miten asiat lutviutuvat pidemmällä aikavälillä, miten vaikeista paikoista selvitään. Ei tulisi mieleenkään alkaa lasta tehdä rakastumisen ensihuumassa kenenkään kanssa! Ja rakastumisen ensihuumalla tarkoitan VÄHINTÄÄN ekaa vuotta tai paria.
Itse erosin v. 2000 (lapseni oli silloin vasta vauva, mutta lapsen isä petti ja jätti). Olin henkisesti valmis kunnolliseen parisuhteeseen vasta muutama vuosi myöhemmin. Nyt olen vuodesta 2003 seurustellut ja vuodesta 2004 asunut nykyisen mieheni kanssa. NYT alamme miettiä yhteistä lasta. Tärkeää minulle on ollut se, miten mieheni on hitsautunut lapsen isähahmoksi tässä vuosien varrella ja miten heidän suhteensa on kehittynyt. Eihän uutta lasta voi tehdä kuvioon, ellei perhe toimi jo olemassaolevien jäsenten kesken...
Että kyllä minulle ainakin on ollut itsestään selvää, että eron jälkeen edetään rauhassa. Ja jos biologinen aika loppuu kesken, sitten loppuu. Kaikkea ei aina elämältä saa. Onko se nyt mikään syy tehdä vauvoja huonoihin tai epävakaisiin parisuhteisiin, että aika loppuu kesken? Että tehdään nyt lapsi vaan heti heti ekan miehen kanssa, johon eron jälkeen satutaan törmäämään ja aletaan olla perhettä sen kanssa, kun tuota ikää on kuitenkin jo mittarissa...Tosi " hyviä" perheitä syntyy tällä tavalla!
Lasten isä ei ole koskaan eron jälkeen osallistunut lasten elämään, ei tapaa heitä lainkaan. Uuden miehen kanssa muutettiin yhteen kun lapset oli 4½v, 3½v ja kaksoset 2½v. Uusi vauva syntyi kun lapset olivat 6v, 5v ja kaksoset 4v.
Meillä lapset eivät oireilleet eroa koska olivat niin pieniä ja kun isä ei ole ollut kuvioissa niin eivät edes muista häntä.
Mun lapsikiintiöni on täynnä. Joten vaikka eroaisin, en uusia lapsia hankkisi. Ei myöskään mieheni.
Lastenkin kannalta olisi parasta että asuisimme omassa kodissamme ilman että kukaan vieras mies tunkee lasten reviirille. Minä tapailisin uutta miesystävää silloin kun parhaiten sopii ja mies asuisi omassa kodissaan. Näin rakkaussuhteemme säilyisi tuoreena ja uutuudenviehätys säilyisi vuosikaudet. Ilman uusperhearjen kamaluuksia. :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enen kun meille syntyi yhteinen. Nyt yhdessä 7v ja toinen yhteinen tulossa.
aika loppuis kesken jos pitäis vuosikausia odotella ennen lapsen saamista, biologinen kello jne.
ei kyllä ole omalla kohdalla eroa näköpiirissä, mutta ehkä tämä on yksi syy miksi ei odotella 5 vuotta ennen uuden kumppanin kanssa lapsen saamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun erosin v 2000 ja uusi mies tuli elämääni v 2002. Tavattiin kauan silloin kun lapset eivät kotona (=harvoin), molemmilla oli 2 lasta. Sitten he tutustuivat toisiinsa 2v, välillä peruutettiin ja sit taas muutama askel eteenpäin. Kaiken kaikkiaan kesti 4v ennen kuin muutettiin yhteen, olin silloin 35. Ja olin 38 kun aloin odottaa vauvaa. Tunnen että kaikki tarvitsi näin pitkän ajan ja nyt menee hyvin. Ja voin rehellisesti sanoa että jos ei olisi syystä tai toisesta synkannut en olisi hankkiutunut raskaaksi, mies oli samaa mieltä. Kaverilleni kävi toisin, lähes sama tilanne mutta kesti vielä kauempaa eikä sitten enää onnistunut saamaan yhteistä vauvaa. Hän sanoi jo alussa että lapset tärkeimmät ja jos ei onnistu vauvahankkeessa niin ei sitten. Että sekin oli mielestäni oikein fiksusti ajateltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin jokatapauksessa seurustelisin vakavasti ensin vähintään vuoden ennen kuin alkaisin uusia pentuja värkkäämään.
en tosin ole eronnut. Ei meillä ainakaan ole ongelmia asiasta ilmentynyt.
nyt kun huonovoivien lasten määrä on kasvanut aivan valtavasti, ja samoin erojen määrä.