Minusta on olemassa ihan selkeitä " tyttö-äitejä" ja " poika-äitejä" .

enemmän mun juttua on poikien puuhat kuin mitkään prinsessahörhelöleikit. Olen kyllä itse naisellinen ja laitan itseäni ja noin muutenkin, teen sen vain " rajummin" . =)



Terkuin Kaunis ja rohkea poikien äiti ;)

Aika raakaa lasten lokeroimista! Ei tyttöjen liekit ole pelkkää prinsessahörhelöä ja nuken paijaamista. Ei poikien leikit ole pelkkää painimista ja rähinää.

t. 8 pojan ja 3 tytön äiti, joka ei mielestään ole tyttö -eikä poikaäiti, mutta paras äiti lapsilleen:)

kas kun sulla vaan poikia olet, " poikaäiti"

Jos sulla ois yksi tyttö joukossa, olisitkin sekäettä äiti.

Tätä samaa huomannu kaikissa " vain poikalapsien äideissä"

Kun sitä kaivattua tyttöä ei ole tullut, yritetään uskotella itselle ja muille , että tyttöjä en ois halunnutkaan...



Hah ja pah. Katkeria vain ootte.

mutta uskon myös että jos olisin saanut tytön niin tekisimme yhdessä tyttöjen juttuja, joten mun mielestä lapset muokkaa äidin jollain tapaa!

Kyllä se ehkä kuitenkin auttaa esim. poikien kanssa, että tietää pallolajeista jotain ja vaikka partiosta ja sammakonkudusta kuten tyttöjen kanssa auttaa jos äiti osaa asettua pienen tytön kotileikkehin ja murkkuna meikkaamisiin jne.

mutta kovin ovat erilaisia. Yhtä heistä ajattelin pojaksi jo raskausaikana, mutta tulikin kovin temperamenttinen ja liikkeissään nopea, todella aktiivinen tyttö. Ja vaikka hän on fyysisesti kuin poika, siis stereotyyppisesti ajatellen, raisu, vilkas jne. siltikin hän on käynyt samat prinsessavaiheet läpi kuin muutkin.

tunnenkin sellaisia äitejä jotk onneksi ovat saaneet lapset sitä sukupuolta jotka heille ajattelin sopivankin.

tiedän naisen jonka en voisi kuvitella kasvattavan tytöstä naista. onneksi hän sai pojan. tämä nainen on itsekin " jätkä" , oikeasti.

ja ystäväni joka on yksinhuoltaja alkujaankin. hän on hyvin naisellinen jne.. hän sopii täydellisesti kauniin, nätin tytön yksinhuoltajaksi.

tämä nyt odottamani olisi mitään muuta kuin poika :)

Eiköhän musta olisi tullut ihan sujuva tyttö- tai sekaäitikin, tilanteesta riippuen. Mutta jos meille vielä tyttö tulee niin kyllähän nuo kaikki prinsessahömpötykset tuntuu ainakin nyt vieraalta. Toisaalta se tyttökään tuskin kasvaisi miksikään naiselliseksi pikkuprinsessaksi kolmen isoveljen käsittelyssä :)

Itse oeln ollut pienestä saakka poikatyttö enkä ole ikinä leikkinyt mitään prinsessa juttuja vaan könynnyt poikien kanssa pihalla kuralätäköissä (en tarkoita etteivätkö pikku prinsessatkin voisi tätä tehdä). Kaverini ovat aina olleet suurimmaksi osaksi poikia ja harrastukset samoin. Muistan, kun ekaluokalla ollessani äitini yritti saada minulle kasvamaan pitkää tukkaa, kun olin menossa morsiuneidoksi kummitätini häihin. Itse en sitä halunnut, joten edellisenä iltana kynin saksillä tukkani lyhyeksi. Olin sitten siilipäinen morsuistyttö housut jalassa, kun en hamettakaan halunnut laittaa. Minulla on muuten ollut hame elämässäni yhden kerran päällä (ihan vauva-aikoja lukuunottamatta) vanhojen tansseissa (häissäkin oli housupuku). Niin ja poikia talossa on siis 3 ja hyvin tullaan toimeen ; )

2 tyttöä on ja kolmas syntyy pian, jota myös tytöksi meinattu.

Olin salaa onnellinen ultrassa, kun täti veikkaili tytöksi.

Kaikki kun olettavat minun tekevän nyt sitä poikaa, jota ei vielä ole tullut.

Toki rakastan poikaa yhtäpaljon, jos sellainen syntyy, mutta on siinä varmaan opettelemista hetken verran:D

Sitä prinsessahömpötystä on aika vähän ajallisesti tyttöjen äideillä, muuten on samanlaista arkea kuten poika ja sekä että perheissä. Mutta kaikkea ompelua ja leipomista tulee tehtyä ehkä enemmän tyttöjen kanssa, vertaan tässä tietenkin vain tuntemiini tyttö- tai poikaäiteihin.

olen monesti huomannut tämän ja - yleensä - tämä ei mene sekaisin. Tai ehkä tilapäisesti, ennenkuin se " oikea" sukupuoli syntyy. " oikealla" tarkoitan siis sitä, minkä merkkinen äiti on.



Minä olen ilmiselvästi poikaäiti ja minulla on kaksi poikaa.

Itselläni on 2 poikaa ja se sopii täydellisesti urheilutaustaiselle poikatytölle. Toki viihdyn erinomaisesti tyttöjen kanssa myös (on suvussa ja kummityttö), mutta ei minusta ole nukkeleikkeihin tai ymmärrä meikeistä ja " makeista vaatteista" mitään : )

Minun äitini ei koskaan tehnyt mitään kanssani ja suoraan on sanonut, että hän kuvitteli saavansa vain poikia. On sanonut jopa minulle että olen saanut sen mitä hän toivoi. Se on raskasta ja lapsena (ja vieläkin) on vähän orpo olo kun ei ole äidin kanssa mitään yhteistä.



Onneksi isän kanssa on kun hän on tukemassa lasteni harrastuksia.



ap

Kaikki veikkasivat, että meille syntyy tyttö, mutta ultrapa sanoo, että tulokas on poika. Olin vähän " järkyttynyt" . Olen itse todella naisellinen. Rakastan vaatteita, sisustamista, vaaleanpunaista, ompelemista, leipomista yms.

Minulla on todella läheiset välit äitiini ja siskooni. Poikien maailma tuntuu vieraalta.

Toisaalta nyt olen jo monen viikon ajan totutellut ajatukseen, että meille syntyy poika. Ja ajatukseen on jo tottunut ja odotan innoissani tätä pikkumiestä.



Vielä pari viikkoa laskettuun aikaan=)

Ryhdistäytykää nyt vähän. Lukekaa vaikka jotain.

minä koin aina olevani " tyttöjen-äiti" . En koskaan nähnyt itseäni ajatuksissani kuin vain ja ainoastaan tyttöjen äitinä. Olin aivan varma, että saan tyttölapsen tai tyttölapsia, sillä olin luotu tyttöjen äidiksi. En meinaa mitään prinsessa touhuja vaan ihan normaaleja touhuja ja harrastuksia oli tullut touhuttua pikkusiskojenkin kanssa, joten se oli tuttua puuhaa...



No niin siinä sitten kävi, että tämä " tyttö-äiti" sai kaksi poikaa. Ensimmäinen tuntui hassulta koska olin todellakin aina kuvitellut saavani tyttöjä. Toinen oli jo tuttua ja turvallista :) Nyt juuri pari viikoa sitten eräs ystäväni sanoi minulle, että " on se onni että sait kaksi poikaa, sillä olet luotu poikien äidiksi" Minusta tuo kuulosti oudolta, mutta hetken mietittyäni tajusin, että poikani ovat muokanneet minusta " poika-äidin" enkä ole enää ollenkaan varma osaisinko muita kuin poikia kasvattaa?! Näiden kanssa mennään lujaa... :)