Erityisherkkyys

Olen yrittänyt muuttaa itseäni, jotta jaksaisin kuormitusta paremmin ja olen opetellut sietämään herkkyyttäni, mutta huonoin tuloksin. Minusta tuntuu, mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän tiettyjä asioita kestän etenkään väsyneenä. Taloudellisesti ei vielä ole mahdollista muuttaa metsän keskelle asumaan, jossa saisi edes kotona olla rauhassa ilman naapureiden ääniä enkä tiedä onko sekään mikään ratkaisu herkkyyteeni.

Joskus tuntuu, että mitä vähemmän altistun äänille yms niin sitä vähemmän niitä kestän. Tilanteeni tuntuu toivottomalta... Kuin mikään mitä teen tai muut tekevät ei ole hyvä.

Tästä esimerkkeinä mm.

1. Rivitalossa asuminen: ahdistun naapurin basson äänistä, kävelyn äänistä, jotka kantautuvat rakenteita pitkin hyvin meille. Ym muista "elämisen" äänistä, joita kotiimme kantautuu.

2. Pyykkikoneen äänestä, joka viimeistään linkousvaiheessa saa minut niin ahdistuneeksi, että haluan vain juosta ulos. Muutun ahdistuneeksi ja "pakko-oireiseksi" joutuessani kestämään kovia ääniä.

3. Ulkoa tulevan liikenteen äänistä.

4. Tuulisella säällä ahdistun ulkona. Menen melkein paniikkiin.

5. Sosiaalisissa tilanteissa väsähdän nopeasti ja päässä alkaa ikäänkuin humista. En enää pysty keskittyä ja muutun väsyneeksi.

Kahvilassa käyminen on haastavaa, jos vielä on keskusteltava jonkun kanssa.

6. Työ- ja kouluelämässä ollessani muutun vapaa-ajalla lyhyt pinnaisemmaksi, kireäksi ja vihaiseksi. Räjähtelen useammin puolisolleni ja läheisille.

Koen olevani hankala ja kamala ihminen ihmissuhteissa, naapurina ja puolisona. Meillä ei voi kuunnella kovalla televisioita, musiikista puhumattakaan. En oikeastaan siedä musiikkia lainkaan. Tulee tunne, että pää hajoaa.

Joskus tuntuu etten voi elää näin erityisherkkänä, kun en pysty muuttumaan. Etenkin kovien tai ylipäätään erilaisten äänien kestäminen on rankkaa, niin rankkaa, että turrutan itseäni joskus ruoalla tms. Saatan nukkua paljon, jos olen ollut ihmispaljoudessa tai vaikka käynyt kylässä jossain. Kuormitun niin vähästä, että olen noin kerran vuodessa burn outissa.

Rakastan tehdä työtä, olla ihmisten kanssa ja olla aktiivinen monessa asiassa. Olen ristiriitainen ihminen, kun en sitten lopulta kestä juuri mitään kuormitusta ja joudun pistämään ns. jäähylle kaiken, jotta jaksaisin taas mennä ja olla "kuten muut".

Koen, etten tule koskaan oppimaan elämään herkkyyteni kanssa ja elämäni on jatkuvaa kamppailua päivästä toiseen. Koen olevani viallinen ja epäonnistunut. (Toivoton tapaus)...

Onko muilla kokemusta asiasta? Miten olette selvinneet? Millä keinoin? Mikä teille arkielämässä ym tuottaa vaikeuksia? Miten herkkyytenne ilmenee?

Toivon teidän kokemuksista sekä keinoista olevan minulle apua ja näin ollen alkaisin voida elää vapaampaa elämää ilman näin isoja rajoituksia ja ahdistumisia.

Kiitos kovasti, että jaksoit lukea tämän loppuun saakka ja kiitän isosti kokemuksistanne jo etukäteen!

Voimaa kaikkien erityisherkkien joulun odotukseen! :)

Oletko...minä? :D

1. Naapurit. Ehdottomasti. Etenkin matalat äänet, kuten kävely, kuorsaus, basso, pyykkikone. Sunnuntaisin vältän kotona oloa, koska silloin on yleensä naapurin pyykkipäivä. 

2. Pyykkikone on traktorin jälkeen kaikkista pahin äänellinen ärsyke, jota en kestä! Kuivauskonetta en käytä ollenkaan.

3. Bussit, rekat, traktorit. 

4. Luulin, että olen hullu, kun melkein alan aina itkemään kun tulee, koska se on aivan hirveä tunne ja se ääni ja kaikki. Olen ajatellut, että alkaisin käyttämään kommandopipoa tuulisilla säillä :D Toinen on aurinko. En kestä aurinkoisia päiviä. Olen niin valoherkkä, ettei aurinkolasit edes riitä. 

+ Suihkut. Ehdoton painajainen. Kylmää, kuumaa. Liian kova teho. Ei kosketa tasaisesti ihoa. Äänikin on kauhea. Saan joka kerta kauhean ahdistuskohtauksen kun pitäisi mennä suihkuun.

Kauppakeskuksien kuulutukset. Mainokset. Lehtipuhaltimet. Farkkukangas. Ruoho. Uutislähetykset. ASMR. 

Tupakka. Hajusteet. Pakokaasut. 

Kuumuus. Kylmyys. Liikkuvat ja välkkyvät valot. 

5. Tiedän tunteen. Usein annan itseni etääntyä, jos olen isomman ryhmän mukana. Ketään ei haittaa, jos en ole koko ajan läsnä. Minusta tuntuu, että ihmiset ymmärtävät paremmin kuin olen aiemmin luullut. Ajattelin jopa joskus kokeilla ihan sanoa, että tarvitsen pienen taon, koska olen väsynyt keskittymään keskusteluun. 

6. Räjähtämistä pystyy hieman vähentämään, kun antaa itselleen aikaa olla hiljaisuudessa. Vastamelukuulokkeet ovat täydellinen itsehemmottelun lahja kaikille ääniherkkyydestä kärsiville. Itselläni instrumentaalimusikki toimii, jos kappaleessa ei ole äänipiikkejä tai muuta vastaavaa. Kuuntelenkin usein vain samoja kappaleita, koska niissä ei ole äänellisiä yllätyksiä ja tiedän, että ne rentouttavat mieltäni. 

Välillä tuntuu, että räjähdän. Ja joskus annankin räjähtää. Itkeminen tekee hyvää. Olen myös alkanut miettimään ääniterapiaa, joita käytetään esim. erikoisherkkyyteen, misofoniaan ja tinnitukseen. Sellainen varmaan on aika kallista, mutta jos se auttaa, niin olisi elämä helpompaa. 

Asuinpaikalla on myös merkitys. Uudet talot ovat hyvin äänieristettyjä, mutta joissakin on automaattinen tuuletus, joka saa minut tuntemaan itseni hulluksi. Puutaloissa taas kaikki kuuluu läpi. Kaupunkien lähiöissä on usein yllättävän hiljaista ja rauhallista. Asun nyt mukavan hiljaisessa lähiössä, jossa ei oikeastaan öisin kuuluu ulkoota öisin muuta kuin muutama auto, lumiaura. 

Vaikeinta asiassa kuitenkin on ettei kukaan tunnu ymmärtävän. ''Siihen tottuu'' on ehkä yleisin kommentti. Kukaan ei ota tosissaan, kukaan ei tunnu ymmärtävä sitä tuskaa mitä kokee. Välillä mietin, että jos joku olisi ymmärtänyt ja tukenut minua herkkyydessäni, olisiko asia niin paha kuin nyt? Mieli on yhteydessä kehoon. Erikoisherkkyyttäkin voi jollain tasolla säätää hyvällä tukiverkolla ja mielenterveydellä. En tiedä olisiko edes niin tyhmää puhua asiasta mielenterveys-ammattilaisen kanssa...mitä tuumitte?

Suomen erityisherkkien fb sivun kautta voi alkaa jäseneksi.

Mulla sen psykiatri totesi v 96. Siihen asti yliherkkä.

Mutsinkin mielestä herkkyys on paha vika ja heikkous joten vasta nyt tunnen pikkuhiljaa pääseväni omilleni eli ajassa taaksepäin...

Tunnistan herkkyyden äänille, välkkyville valoille ja animaatioille tietsikan ruudussa, sekä juurikin auringolle ja tuulelle. Tasainen meriuuli rannalla on ihan ok, mutta myrskynpuuskat kaupunkien tuulikuiluissa saavat minut tolaltani.

Kuulo on mitatusti ylitarkka. Muuten olen miettinyt onko tämä tila seurausta tarpeesta tarkkailla ympäristöä uhkien osalta eli jostain ylivirityneiyydestä. 

On tästä hyötyäkin: haistan pilaantuneen muita helpommin ja pystyn erottelemaan pikku tunnustelulla kangaslaadut ja materiaalit.

Apuna on olleet hyvät kuulokkeet, meditointi ja pari tuntia päivässä vähinään itsekseni. Minäkin pidän ihmisistä, mutta lataamaan yksinäisyyteen pitää päästä usein. Samoin voi oppia ennalta tunnistamaan tilaisuudet joihin voi mennä vain lyhyeksi aikaa.

Kiitos vastauksista! Hyvin pystyn löytämään itseni vastauksistanne.

Aion kokeilla noita kuulokkeita! Jospa ne auttaisivat pahimmassa olossa/metelissä.

Kun kuulin teidän kokemuksia, tuli jotenkin armollinen olo etten mikään hullu olekaan. Armollisuus siis itseä kohtaan lisääntyi. :)

Terveisiet kaikille herkkiksille.

Täällä kokonainen herkkien perhe, 2 aikuista ja 1 lapsi.

Täällä ahdistaa naapurien musiikinkuuntelu, ilmastoinni äänet, pukeutuminen.

Olettehan lukeneet E. Aronin kirjat? Löytyy monesta kirjastosta.

Tervehdys täältäkin. Olen ollut aina sinut herkkyyteni kanssa ja olen puoliammattilaisena muusikkona kokenut siitä olevan paljon hyötyä. Seurustelusuhteeni ovat kuitenkin olleet enemmän ja vähemmän myrskyisiä, ja olen vasta vuosi sitten ymmärtänyt, että erityisherkkyydelläni on siihen ollut osansa. Viime vuosina kun EH:stä on onneksi puhuttu enemmän ja esim. lukemalla Elain Aronin kirjan (linkki alla) olen oppinut hyväksymään reaktioni paremmin ja löytämään työkaluja selviytymiseen eri tilanteissa. Tässä muutamia esimerkkejä omasta elämästäni:

1. En siedä melua juuri ollenkaan. Soittaessani orkesterissa käytin muusikoille suunniteltuja kuulosuojaimia, ja korvatulpat kulkevat mukanani kaikkialle melun varalta, lentokoneesta leffaan.

2. Naapurista kuuluva bassonjytä tai aloittelevan pianistin pimputus saavat levottomaksi. Omakotitaloon muuttaminen lähivuosina on onneksi realisoitumassa.

3. En siedä baareja tai muita paikkoja, joissa pitäisi huutaa, jotta ääni kuuluisi musiikin läpi. En juuri käy niissä, eikä tarvetta onneksi ole.

4. Kova musiikki tietyillä tanssi- ja jumppatunneilla on epämiellyttävää, olen onneksi löytänyt tanssikoulun, jossa musiikkia soietaan kohtuullisella voimakkuudella.

Tsemppiä kohtalotovereille! Kannattaa tosiaan tsekata somen foorumit EH:lle, tai sitten perustaa oman omalle paikkakunnalle.

https://www.penguinrandomhouse.com/books/5058/the-highly-sensitive-pers…

Oletteko huomanneet jonkin asian pahentavan erityisherkkyyden "oireita"?

Itse olen huomannut esimerkiksi väsymyksen, sokerin syönnin yms pahentavan oireita ja sietokynnystä, mitä kestän muun muassa äänien suhteen.