Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa minua, töissä käyvät ihmiset.
12.12.2019 |
Tilanne on se et olen ammattikoulunjäljeen ollu vähän aikaa töissä jonka jälkeen lapsia syntynyt kolme eli en ole ollut töissä 5vuoteen, eikä työkokemusta ole ennestäänkään paljoa.
Jotenkin todella suuri kynnys lähteä töihin. Pelottaa lasten hoitoon viennit ja hakemiset näin yksinhuoltajana, miten jaksan ja selviän? Miten osaan työt tehdä kun olen ollut vaan kotona niin kauan? Miten jaksan ylipäätään kaiken? Pelkään siis jakamistani ja osaamistani, en osaa varmaan mitään tehdä. Olen muutenkin aika ujo ja alan helposti häseltämään jos huomaan mokanneeni jotain pientä tai jos joku tulee sanomaan minulle virheestä tms.
Toivon että joku osaisi auttaa minua. Jännittää nyt jo hirveästi vaikken ole edes hakenut vielä töitä, mutta kun pitäisi nyt alkaa hakemaan.
Kiinnostaisi myös käydä opiskelemassa toinen ammatti, se tuntuisi helpommalta lähtökohdalta mutta miten yh opiskelija pärjää kolmen lapsen kanssa taloudellisesti?
Kommentit (12)
Mikä pelottaa? Jokainen tekee virheitä varsinkin alussa. Nyt vaan rohkeasti töihin. Mietit omaa jaksamaista, on monta asiaa joka helpottuu kun käy töissä, ei tarvitse laittaa monta ateriaa päivässä, lapset saavat päivähoidossa aamupalan, lounaan ja välipalan. Sinulle jää päivällinen ja Iltapala, kotona ei tuu niin sotkuista kun kaikki ovat poissa päivällä.
Vinkkejä arkeen:
- Tee ruokalista valmiiksi koko viikoksi
- käy vain kerran kaupassa, osta kaikki valmiiksi kotiin
- tee isoja satseja ruokaa keralla. Elki voit syödä samaa ruokaa kahtena päivänä
- pidä vaan muutama lelu esillä, vaihtele niitä usein. Ei ole niin paljon siivottavaa
- illalla laitat kaikkien vaatteet ja reput valmiiksi
- herää itse vähän aikaisemmin aamulla ja syö aampupala ennen kuin herätät lapset
- laita pyykinpesukone päälle joka päivä ja kuivumaan. On pyykkivuori helpommin hoidettavissa. Jotta tämä onnistuisi niin pue lapset saman värisiin vaatteisiin, niin että ne menee yhdellä pesukerralla
- pidä ajoista kiinni, eli laita lapset nukkumaan aina samaan aikaan.
Ja, kyllä se järjestyy. Jäin itse leskeksi ja totaali yhksi neljälle lapselle. Ja, vaikka olisit väsynyt niin on myös lapset, joten joskus töitten jälkeen on ihan sallittua vaan olla sohvalla, silloin ihan pakaste pizza on sallittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä neuvoja jo saitkin, työssä keskity työhön, "unohda" lapset, kotona unohda työt ja keskity lapsiin ja kotiin.
Itse koin, että töissä käyminen on vähemmän raskasta kuin kotiäitiys. Ei kannata stressata, kyllä se siitä lähtee päivä kerrallaan. Kotona voit hiukan hellittää siivoamisesta, kun olette päivät poissa ja keskittyä siihen että lapset saa ruokaa ja puhtaat vaatteet seuraavaksi päiväksi.
Uusi arki on ensin aina totuttelemista ja tuntuu oudolta. Sitten siitä tulee juuri sitä mitä se on, eli arkea, eikä se tunnu enää sen kummemmalta.
Kiitos kivoista neuvoista, tulee käyttöön.
Mutta vielä lisäksi kun katsonut vierestä kun kaverit kokoajan jotuu jotain vero hommia hoitamaan niin sekin tuntuu jo raskaalta. Miksi niitä pitää kokoajan säätää? Ei ole kavereilta tullut kunnon vastausta tähän.
Ja jos jollain vielä tietoa/kokemusta siitä koulussa käymisestä yh:na niin olisin kiitollinen jos kertoisi onnistuuko se? Koska kiinnostaisi käydä toinen ala ja sen kautta töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan jokaista jännittää töiden aloitus uudessa paikassa, se on ihan luonnollista. Kokemuksen mukana kasvaa vähitellen itsevarmuuskin. Olin nuorena aika lailla samanluonteinen kuin sinä, ujostelin, jännitin ja pelkäsin, etten pärjää työelämässä. Kun vaan pakottaa itsensä pois mukavuusalueelta, vähitellen huomaa, että kyllähän tämä sujuu ja pärjää ihan siinä missä muutkin.
Tsemppiä työnhakuun!
Vierailija kirjoitti:
Ihan jokaista jännittää töiden aloitus uudessa paikassa, se on ihan luonnollista. Kokemuksen mukana kasvaa vähitellen itsevarmuuskin. Olin nuorena aika lailla samanluonteinen kuin sinä, ujostelin, jännitin ja pelkäsin, etten pärjää työelämässä. Kun vaan pakottaa itsensä pois mukavuusalueelta, vähitellen huomaa, että kyllähän tämä sujuu ja pärjää ihan siinä missä muutkin.
Tsemppiä työnhakuun!
Kiitos 😍 ehkä minä vaan pakotan itseni, en minä voi kotiinkaan ikuisesti jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En auta. Olisit ajatellut asiaa, ennen kuin päätit lisääntyä yli varojesi ja kykyjesi.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kivoista neuvoista, tulee käyttöön.
Mutta vielä lisäksi kun katsonut vierestä kun kaverit kokoajan jotuu jotain vero hommia hoitamaan niin sekin tuntuu jo raskaalta. Miksi niitä pitää kokoajan säätää? Ei ole kavereilta tullut kunnon vastausta tähän.
Ja jos jollain vielä tietoa/kokemusta siitä koulussa käymisestä yh:na niin olisin kiitollinen jos kertoisi onnistuuko se? Koska kiinnostaisi käydä toinen ala ja sen kautta töihin.
Tiedän yhden yh-äidin joka suoritti tutkinnon työvoimakoulutuksessa. Lapset olivat hoidossa samalla tavalla kuin töissä käydessäkin olisivat olleet, koulu oli arkisin päiväsaikaan ja työssäoppiminen samoin. Eli kyllä onnistuu, jos ei ole hirveän läksypitoinen koulutus kyseessä.
Verohommia ei tarvitse työssäkäyvän koko ajan säätää. Töihin pitää tietysti tuoda verokortti ja lähtökohtaisesti se on sitten siinä. Toki jos kaverisi tekevät jotain epäsäännöllisiä keikkatöitä, niin ehkä heidän on ollut vaikea arvioida vuositulorajaansa verokorttiin ja siksi joutuvat sitten viemään uutta. Yleensä ei tarvitse. Nykyään myös verokortin voi usein toimittaa sähköpostilla ja niitä on vain yksi ja yhdenlainen, eli homma on helpottunut.
Niin, ja se on ihan normaalia että voi mennä vähän pasmat sekaisin, jos huomaa tehneensä jonkin virheen tai joku toinen tulee sanomaan siitä. Pikkuhiljaa oppii ettei maailma siihen kaadu, mutta onhan se aina vähän tärisyttävää. Turhaan murehdit, on työelämään palattu pitemmänkin kotona olon jälkeen ja ihan hyvällä menestyksellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tee taas uus lapsi uuden miehen kans.
Vielä kysyisin että miten laitan 2vuotiaan hoitoon kun se on vauvasta asti ollut ihan minussa kiinni. Isälleenkään ei jää itkemättä minun perään vaikka tykkäävät olla siellä. Eikä mummolaan, vaikka se on normaalisti kivempi paikka kun koti lasten mielestä.
Kun puhunkin päiväkodin aloituksesta niin alkaa hirveä huuto ja kyselee tuleeko äiti sinne ja kun sanon että en niin ihan hirveä huuto ja kyyneleet lentää kaaressa. En todella haluaisi jättää häntä minnekkään kun itseä itkettää jo ajattelu miltä hän näyttää kun jää päiväkodin ovelle. Muut lapset ovat erilaisia luonteeltaan ja jäävät varmaan mielellään vaikka nekin vähän kauhistelee että jätänkö heidät yksin sinne.
Itse olin 4v kun menin ekan kerran hoitoon ja muistan miten se aina jännitti ja ahdisti ja olenhan vieläkin tällainen ujo. Ärsyttää.
Ap
Suosittelen aloittaamaan työllä, jota voit tehdä vain esim. kolmena päivänä viikossa.