Lue keskustelun säännöt.
Eroaminen joulun alla?
11.12.2019 |
Olen ollut poikaystäväni kanssa yhdessä jo kuusi vuotta, mutta tämän viimeisen vuoden aikana olen huomannut, että tunteeni ovat hiipuneet. En tunne poikaystävääni kohtaa enää oikein mitään, en rakkautta, en vihaa, tai edes himoa. Kun ajattelen tulevaisuutta, en näe meitä enää yhdessä. Nuoruudessa meitä yhdisti matkustelu ja seikkailumieli, mutta nyt kun olemme asettuneet niin sanotusti aloillemme, ei yhteisiä kiinnostuksen kohteita enää löydy.
Tämä tuntuu erityisen pahalta, sillä poikaystävä tuntuu rakastavan minua enemmän kuin mitään muuta. Harmittaa, kun en omilla tunteillani pysty enää antamaan hänen tunteilleen vastakaikua, mutta tiedän etten voi tavallaan enää tuhlata toisen aikaa. Hänellä on oikeus löytää sopivampi kumppani. Siksi ero tuntuu tällä hetkellä ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Tällä hetkellä tuntuu, että muserrun näiden tunteiden takia.
Tulen myöhemmin keskustelemaan poikaystäväni kanssa asiasta, mutta tätä asiaa ei mielestäni enää keskustelu pelasta. Kaikki on suhteessa hyvin, mutta en vain enää rakasta. Poikaystävä näyttäytyy silmissäni enemmän kaverina, kuin henkilönä jota rakastaisin syvästi elämäni loppuun saakka.
En vain tiedä, kuinka ajoittaa tämä keskustelu. Eroaminen ennen joulua tuntuu ahdistavalta, sillä vaikka itse tuntuisinkin selviävän erosta, vaikuttaisi tämä meidän kummankin perheiden jouluntunnelmaan. Tuskin kukaan nauttii siitä, että mummolassa kinkkua syötäisiin tälläisissa tunnelmissa. Toisaalta tuntuu todelta ahdistavalta mennä sinne mummolaan ja esittää, että kaikki olisi hyvin, kun syvällä sisimmissäni tiedän, että tunteet ovat haalistuneet pois. Tuntuu, että olen aivan umpikujassa ajatusteni kanssa.
Onko teillä mitään omia henkilökohtaisia kokemuksia asiasta ja kuinka te toimisitte? Olemme lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä vuotta ja lapsia meillä ei ole.
Kommentit (21)
Meillä oli pari vuotta sitten jouluna ns. tuumaustauko. En tiedä, miten koville se miestä otti, oli yksin kaupungissa kun minä olin taaperon kanssa vanhemmillani. Ei ollut kiva joulu, mutta olisi voinut olla kurjempaakin. Tammikuussa sit erottiin..
Et voi oikein tehdä mitään muuta, kuin olla rehellinen, seurauksista huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asutteko yhdessä tai vaatiiko ero muuta setvimistä? Jos kyllä niin odottaisin joulun ohi. Joulu on muutenkin stressaavaa aikaa, joten siihen ei enää kaipaa mitään uutta.
Vierailija kirjoitti:
Asutteko yhdessä tai vaatiiko ero muuta setvimistä? Jos kyllä niin odottaisin joulun ohi. Joulu on muutenkin stressaavaa aikaa, joten siihen ei enää kaipaa mitään uutta.
Tämäpä juuri. Asumme yhdessä, eli muutto hommia tulee kuitenkin. Ehkä olet oikeassa, muuton järjestäminen/ miettiminen/ stressaaminen vielä joulun lisäksi toisi varmasti liikaa stressiä. Ahdistaa vaan ajatella itseni istumassa siellä poikaystävän sukulaisten pöydässä tietäen, että viimeistä tässä viedään.
Kiitos parille muulle kommentoijalle, vastaukset rauhoittivat mieltä. Totta on, että aina voi erota, on sitten tosiaan joulu tai juhannus. Toki näitä mietteitä on ennenkin tässä ollut, ja fiksu ihminen olisi varmaan eron hoitanut pois alta ajoissa. Itsellä tämä joulu nyt jotenkin iskee niin päälle ja erityisesti tuo ajatus istumassa toisten pöydässä hymyillen, kun samalla tietää, ettei tavallaan sinne kuuluisi.
Mitä sitä enää pitkittämään? Ikävä joulu joka tapauksessa, niin ei se odottamalla parane. Lomalla on aikaa sitten surra.
Kun haluaa erota, niin parempi repäistä nopeaan kuin pitkittää asiaa.
Nuorena halusin jättää poikkeuksen, mutta emmin. No poikkiksen äiti kuoli melkein käsiini, ja kilttinä odotin sen eron kanssa vielä puoli vuotta. Ei olis kannattanut, hukkaan heitettyä aikaa, vaikka toisella olikin suruaika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanonpa vaan, että en pilaisi muiden joulua omilla ero aikeilla. Asian voi hoitaa joulun jälkeenkin. Sovi miehen kanssa että ei lahjoja ja että vaimoksi et ole ryhtymässä. On tässä muutkin ollu vuosi tolkulla epätyydyttävässä avioliitossa, että parin viikon hymyilyt olisi ihan peace of cake :")
LOL
Kohta 40 vuotta saman kanssa olleena voisin sanoa, että aika useinkin on ollut kausia ettei "rakasta" vaan tuntuu kaverille eli minä näen sen normaalina elämänä.
Eroja ehkä nykyään on paljon juuri sen takia, että kuvitellaan rakkauden olevan intohimoista aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti nyt vielä, jos lapsia haluat. Siihen ei sitten välttämättä noin vain löydykään uutta miestä ja sitten vasta stressi onkin, kun kello tikittää ja markkinoilla on enää jämät.
Erosin ennen joulua.
Kurjaa oli mut eipä siinä muutakaan voinut. Päiviä ne on siinä missä muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä eroaisin jo ennen joulua. Muuten saat poikaystävän vihat vielä päälle siitä(kin) että ”siellä säkin istuit mun mummolla viettämässä joulua niin suloisena ihan kuin mitään ei olisi vialla vaikka jo suunnittelit eroa saa*tanan kaksinaamainen ämmä”. Ja onhan se toki niin että ikäväähän se on poikaystävälle selittää suvullensa että ”joo, en tosiaan tiedä mitä kävi meillä meni musta myös niin kivasti ja joo ihan kaikki oli ok jouluna mut sitten”.
Eli repäise itsesi irti jo samantien. Mitään yhteisiä sukujouluja/-juhlia ei nyt kannata viettää ja feikata että kaikki on ok. Kerran se vain kirpaisee ja mitä pidemmälle venytät ja vanutat sen vaikeampaa se on. Joulun jälkeen tulee uusivuosi, sitten ehkä poikaystävälle joku tärkeä koe (ethän nyt voi pilata toisen koetta), sitten poikaystävä sairastuu talviflunssaan (kuka nyt niin ilkeä on että jättäisi juuri kun toinen on sairas), sitten onkin äitisi synttärijuhlat (ja ei sitä äidin juhlafiilistä voi pilata). Jne jne. Aina tulee olemaan syy miksi suhteen purkaminen ei olisi juuri silloin hyvä. Eli tee se nyt. Olet sen velkaa niin itsellesi kuin poikaystävälle. Nyt pidät hänet roikkumassa sinussa vaikka tiedät jo aikovani erota. Päästä hänet suremaan ja sitten löytämään uuden äläkä vitkuttele.
Oma poikani kertoi erosta vasta joulun jälkeen, joulun viettivät yhdessä meillä enkä huomannut mitään. Riidoissa eivät eronneetkaan. Sanoisin, että oli hyvä ratkaisu, ettei joulutunnelma mennyt pilalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei kerran mitään radikaalia syytä eroon ole niin itse sinnittelisin joulun yli, jo muiden takia. Pari viikkoa ihmisen elämässä sinne tänne. Ota vaikka nostalgian kannalta; mietit että viimeinen kerta kun näiden ihmisten kanssa vietät joulua ja nauti siitä.
Minua kiinnostaisi kuulla, miksi teillä ei ole _enää_ yhteisiä juttuja. Mikä siihen on johtanut? Miksi ette matkustele?
Puhutteko mistään, harrastatteko mitään? Yhteisiä kiinnostuksen kohteita pitää olla, mutta myös mahdollisuus tehdä omia juttuja ilman kumppania. Suhteenne on lässähtänyt, mutta ei se itsestään tapahdu. Kipinä ei myöskään pysy yllä itsestään, vaan sitä pitää vaalia. Nämä ovat tietysti kliseitä, mutta on niissä tietty totuuden siemen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuusi vuotta ydessä ja onko sinulla jo uusi katsottuna, sano rehellisesti sillä harva lähtee noin pitkästä suhteesta jollei ole uusi katsottuna. Jotain jätät kertomatta ja sehän huolestuttavinta onkin. Haet vain tukea lähtemiselle niin että vika on siinä toisessa ettei se ole suhdetta hoitanut. Mikä on oma osuuteesi? Alkuhuuma loppunut ja nyt haetaan uutta alkuhuumaa taas vähäksi aikaa. Ainoa hyvä puoli on ettei ole lapsia. Seuraavassa erossasi voi olla jo lapsia kärsimässä siitä ettei alkuhuumaa ole enään. Missään pitkässä suhteessa se hekuma ei pysy ja alkuhuuma niin että voit olla varma että vaihtamaan joutuu lopun elämää jos sen haluaa säilyttää.
Miksi se pitää ilmoittaa juuri jouluksi. Niin sinulla on jo uusi jonka kanssa kiire jounviettoon.
Nuo sinnittelyä ehdottavat eivät ole olleet tilanteessa, jossa pää on räjähtämäisillään. Jouluna se ristiriita vain korostuu entisestään. Jos kerran asutte yhdessä, jäätte jouluna kotiin, asia saa selityksen sukulaistenkin suuntaan piakkoin. Ja kyllä, erosin jouluna 13 vuoden jälkeen.
Eipä sillä niin väliä ole. Miehellä menee kuitenkin vähintään se 2-5 vuotta sumussa eron jälkeen
Eikö kumppanisi huomaa että sinun tunteet on nollassa?
Ehdota poikaystävällesi, että vietätte joulun kumpikin omien sukulaistensa kanssa. Muutama päivä vain omien sukulaisten seurassa, ilman kumppania, ja sen jälkeen paluu yhteen voi selkeyttää ajatuksiasi suuntaan tai toiseen.
Minäkin parikymmentä vuotta saman ukon kanssa hengailleena voin sanoa, että välillä ollaan "vain kavereita", ja sitten taas tulee uusi kiihkeämpi vaihe. Jos arki sujuu, eikä mitään selkeästi negatiivisia fiiliksiä ole, kannattaa minusta katsella vielä jonkin aikaa, ehkä ottaa vähän etäisyyttä ja tehdä kumpikin omia juttuja enemmän.
Tietenkin, jos sinulla on uusi potentiaalinen kumppani jo kiikarissa, tilanne on toinen.
Aina voi erota, oli joulu tai juhannus.