Eroaminen joulun alla?

Olen ollut poikaystäväni kanssa yhdessä jo kuusi vuotta, mutta tämän viimeisen vuoden aikana olen huomannut, että tunteeni ovat hiipuneet. En tunne poikaystävääni kohtaa enää oikein mitään, en rakkautta, en vihaa, tai edes himoa. Kun ajattelen tulevaisuutta, en näe meitä enää yhdessä. Nuoruudessa meitä yhdisti matkustelu ja seikkailumieli, mutta nyt kun olemme asettuneet niin sanotusti aloillemme, ei yhteisiä kiinnostuksen kohteita enää löydy.

Tämä tuntuu erityisen pahalta, sillä poikaystävä tuntuu rakastavan minua enemmän kuin mitään muuta. Harmittaa, kun en omilla tunteillani pysty enää antamaan hänen tunteilleen vastakaikua, mutta tiedän etten voi tavallaan enää tuhlata toisen aikaa. Hänellä on oikeus löytää sopivampi kumppani. Siksi ero tuntuu tällä hetkellä ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Tällä hetkellä tuntuu, että muserrun näiden tunteiden takia.

Tulen myöhemmin keskustelemaan poikaystäväni kanssa asiasta, mutta tätä asiaa ei mielestäni enää keskustelu pelasta. Kaikki on suhteessa hyvin, mutta en vain enää rakasta. Poikaystävä näyttäytyy silmissäni enemmän kaverina, kuin henkilönä jota rakastaisin syvästi elämäni loppuun saakka.

En vain tiedä, kuinka ajoittaa tämä keskustelu. Eroaminen ennen joulua tuntuu ahdistavalta, sillä vaikka itse tuntuisinkin selviävän erosta, vaikuttaisi tämä meidän kummankin perheiden jouluntunnelmaan. Tuskin kukaan nauttii siitä, että mummolassa kinkkua syötäisiin tälläisissa tunnelmissa. Toisaalta tuntuu todelta ahdistavalta mennä sinne mummolaan ja esittää, että kaikki olisi hyvin, kun syvällä sisimmissäni tiedän, että tunteet ovat haalistuneet pois. Tuntuu, että olen aivan umpikujassa ajatusteni kanssa.

Onko teillä mitään omia henkilökohtaisia kokemuksia asiasta ja kuinka te toimisitte? Olemme lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä vuotta ja lapsia meillä ei ole.