Millaista elämää ajattelet ylemmän keskiluokan viettävän?
Meidän hyväpalkkaisten asiantuntijoiden, joilla on omaisuutta se suurin piirtein milli, mutta ei olla mitään rikkaita? Mietin vaan noista lahjajutuista.
Kommentit (29)
Harhaluuloista ja katkeraa, minkä huomaa heti sinunkin aloituksesta. Jatkuvaa valitusta liian vähistä rahoista, kun eivät voi sillä millin tuloillaan hankkia koskaan, mitä haluavat. Just ja just kykenevät käymään yhden kerran vuodessa etelänlomalla ja ostavat Prismasta sikanautaa ja makaronia.
Ovat tavallisia ihmisiä. Asunto on sisustettu piirua myöten viimeisimmän trendin mukaisesti, seinillä roikkuu arvokkaita tauluja ja kaikki on tiukasti järjestyksessä Marie Kondon ohjeiden mukaan. Koti on puhdas eikä missään ole kaaosta ja sotkua. Vapaa aikana rentoudutaan ja aikaa vietetään yhdessä perheen kesken ellei ole menoja, pelaillaan, luetaan, katsotaan telkkaria jne. Lomilla taas käydään kerran tai kahdesti vuodessa ulkomailla, lasketellaan tai mennään risteilylle. Ei ole myöskään poikkeavaa että käydään syömässä ravintolassa tai vietetään aikaa kahvilassa. Perheen lapsilla on yksi tai useampi harrastus, harrastus on usein vielä hyvin liikunnallinen kuten jalkapallo, jääkiekko tai ratsastus. Aikuiset itse käyvät kuntosalilla, elokuvissa ja konserteissa. Sellaista aika tavallista ihmisten elämää, mutta ilman huolta siitä että jos puhelin tai kengät hajoaa niin se kaataa koko talouden tai ainakaan aiheuttaisi hetkellisiä taloudellisia vaikeuksia vaan hajonneen puhelimen tai hajonneiden kenkien tilalle ostetaan vain uudet mitään sen ihmeellisempää miettimättä.
Ajavat sähköautolla ja haistelevat omia pierujaan peiton alla. Varma tieto.
Riippuu todella paljon koulutuksesta yms. Töitä tekevät kaikki kovasti. Lääkärit ajavat pyörällä töihin (ei trikoita), kaupallisen alan ihmiset taas elävät sellaista elämää mistä keskiluokkaiset ja vähävaraiset haaveilevat ja mitä mainoksissa näytetään.
Mukavaa elämää, koska Suomi on maailman onnellisin kansa. Rahan määrä ei enää vaikuta onnellisuuteen, kun sitä on riittävästi, kertovat tutkimukset.
Itselläni on melko paljon enemmän omaisuutta kuin ap mainitsi, mutta luen itseni silti ylempään keskiluokkaan. Ehkä meidän elämämme on vähän boheemimpaa kuin monen muun, koska varsinkin perittyyn varakkuuteen liittyy vapautta jo monessa sukupolvessa.
Ehkä köyhäkin voi olla boheemi helpommin kuin keskiluokkainen? Siksi, ettei tarvitse esittää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu todella paljon koulutuksesta yms. Töitä tekevät kaikki kovasti. Lääkärit ajavat pyörällä töihin (ei trikoita), kaupallisen alan ihmiset taas elävät sellaista elämää mistä keskiluokkaiset ja vähävaraiset haaveilevat ja mitä mainoksissa näytetään.
Koulutus vaikuttaa todella paljon elämäntyyliin, se on ihan totta. Hyvin usein samassa tuttavapiirissä on paljon saman alan ihmisiä, jolloin yhtenäistyy edelleen harrastusten yms. suhteen. Tulotaso ei paljoakaan kerro elämäntyylistä, vaan koulutus ja sivistys enemmän.
Olen akateeminen ja tunnen yhden tuollaisen milli omaisutta-tyypin ja hänkin on perinyt osan. Parilla sukulaisella on myös pätäkkää. Ihan järkeviä ihmisiä.
Mulla on "vain" 250 t ja olen työtön asiantuntija. . En tiedä mitä luokkaa olen mutta en voisi vähempää haluta kiipiä kulutuksen kautta johonkin ns. piireihin tai tavoitella jotain ihmeen elämäntyyliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu todella paljon koulutuksesta yms. Töitä tekevät kaikki kovasti. Lääkärit ajavat pyörällä töihin (ei trikoita), kaupallisen alan ihmiset taas elävät sellaista elämää mistä keskiluokkaiset ja vähävaraiset haaveilevat ja mitä mainoksissa näytetään.
Koulutus vaikuttaa todella paljon elämäntyyliin, se on ihan totta. --- Tulotaso ei paljoakaan kerro elämäntyylistä, vaan koulutus ja sivistys enemmän.
Meinaatko, että jos on kaksi juristiksi valmistunutta, niin elämäntyyli on samanlainen koulutuksen takia, vaikka toinen olisi työtön ja toinen ei?
Keskirikkaita, joilta hyväosaisuuden vuoksi on jo hiukan alkanut rahan arvon taju kadota. Esim. koululaisten vanhempina he ovat niitä, jotka tulevat retkien tms. rahoituksia pohdittaessa ehdottamaan ihan vilpittömän tosissaan: "Eiks ois helpointa, jos jokainen maksais tästä lähtien 50 euroa kuussa luokan tilille?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu todella paljon koulutuksesta yms. Töitä tekevät kaikki kovasti. Lääkärit ajavat pyörällä töihin (ei trikoita), kaupallisen alan ihmiset taas elävät sellaista elämää mistä keskiluokkaiset ja vähävaraiset haaveilevat ja mitä mainoksissa näytetään.
Koulutus vaikuttaa todella paljon elämäntyyliin, se on ihan totta. --- Tulotaso ei paljoakaan kerro elämäntyylistä, vaan koulutus ja sivistys enemmän.
Meinaatko, että jos on kaksi juristiksi valmistunutta, niin elämäntyyli on samanlainen koulutuksen takia, vaikka toinen olisi työtön ja toinen ei?
Onhan niitä muitakin muuttujia, totta kai. Mutta omassa tuttavapiirissäni olen huomannut, että taustat ja koulutus vaikuttavat tulotasoa enemmän siihen onko yhteistä vai ei. Lisäksi opiskellessa ja työelämässä usein syntyy tuttavuuksia, jotka kestävät läpi elämän ja vaikutetaan toinen toisiimme. Työttömyys on sikäli huono esimerkki, että se harvoin kestää kauan vaikkapa juristilla. Sen sijaan Utsjoen juristi ja Westendin juristi voivat olla ihan eri maailmoista.
Pukeutuvat kalleimpaan satiiniin, juovat shampanjaa, kulkevat kaduilla nenä kohti taivasta ja kantavat 24 karaatin kultaista chihua kainalossa.
Samanlaista kuin keskiluokkaisten. Asunto on vähän laadukkaampi ja paremmalla paikalla, auto on tai ei ole uudempi, lomamatkoilla yövytään vähän paremmassa hotellissa ja syödään vähän paremmassa ravintolassa.
Kokonaisuutena elämä on päivätöissä käymistä ja asuntolainan maksamista. Taloudelliseen riippumattomuuteen ei ole mahdollisuuksia kuin korkeintaan säästäväisimmillä joskus eläkeiän kynnyksellä. Useimmilla ns. "varallisuus" koostuu lähinnä omasta asunnosta jonka arvon kehutaan nousseen. Jos sijoituksia on, ovat ne nousukaudella hankituissa pankin rahastoissa joita myydään tappiolla heti kun talous vähän sakkaa. Aika monella on krooninen rahapula, koska on yritetty venyttää elintasoa enemmän samanlaiseksi kuin varakkailla.
Kaveripiireissä on ehkä vähän enemmän koulutettuja ja hieman yli keskitasoisia, plus se yksi oikeasti varakas pariskunta jota ihaillaan ja myötäillään (ja tietysti myös naisten tapuksessa kadehditaan).
Elämä on siis tasoa tuulipukuelämäPlus.
Vierailija kirjoitti:
Keskirikkaita, joilta hyväosaisuuden vuoksi on jo hiukan alkanut rahan arvon taju kadota. Esim. koululaisten vanhempina he ovat niitä, jotka tulevat retkien tms. rahoituksia pohdittaessa ehdottamaan ihan vilpittömän tosissaan: "Eiks ois helpointa, jos jokainen maksais tästä lähtien 50 euroa kuussa luokan tilille?"
Miksi muuten tämä ei toimi? Voihan ne köyhemmät pitää niitä myyjäisiä, jos tuo tuottaa hankaluutta. Varakkaammalla on yleensä aina aika hyvinkin kortilla.
Vierailija kirjoitti:
Ovat tavallisia ihmisiä. Asunto on sisustettu piirua myöten viimeisimmän trendin mukaisesti, seinillä roikkuu arvokkaita tauluja ja kaikki on tiukasti järjestyksessä Marie Kondon ohjeiden mukaan. Koti on puhdas eikä missään ole kaaosta ja sotkua. Vapaa aikana rentoudutaan ja aikaa vietetään yhdessä perheen kesken ellei ole menoja, pelaillaan, luetaan, katsotaan telkkaria jne. Lomilla taas käydään kerran tai kahdesti vuodessa ulkomailla, lasketellaan tai mennään risteilylle. Ei ole myöskään poikkeavaa että käydään syömässä ravintolassa tai vietetään aikaa kahvilassa. Perheen lapsilla on yksi tai useampi harrastus, harrastus on usein vielä hyvin liikunnallinen kuten jalkapallo, jääkiekko tai ratsastus. Aikuiset itse käyvät kuntosalilla, elokuvissa ja konserteissa. Sellaista aika tavallista ihmisten elämää, mutta ilman huolta siitä että jos puhelin tai kengät hajoaa niin se kaataa koko talouden tai ainakaan aiheuttaisi hetkellisiä taloudellisia vaikeuksia vaan hajonneen puhelimen tai hajonneiden kenkien tilalle ostetaan vain uudet mitään sen ihmeellisempää miettimättä.
Olet kyllä minusta väärässä. Alempi keskiluokka sisustaa trendien mukaan ja pitää siisteydestä ja järjestyksestä. Ylempi keskiluokka on oman kokemukseni mukaan huomattavasti boheempimpaa. Kukaan ei mittaa ketään kotitöiden perusteella, koska siivoojakin voi siivota, joten epäjärjestys tai sotkutkaan ei nolota. Sisustus ei ole trendikästä, eikä minimalistista. Kirjapinot notkuvat joka huoneessa, ja huonekalut ovat sekoitus suvun historiaa ja vuosien varrella hankittuja kalusteita. Tai ihan vaikka pelkkää Ikeaa, koska ketään ei kiinnosta niin tyhjänpäiväinen asia kuin sisustaminen.
Lasten harrastuksista muuten samaa mieltä, paitsi että musiikki on hyvin yleinen harrastus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskirikkaita, joilta hyväosaisuuden vuoksi on jo hiukan alkanut rahan arvon taju kadota. Esim. koululaisten vanhempina he ovat niitä, jotka tulevat retkien tms. rahoituksia pohdittaessa ehdottamaan ihan vilpittömän tosissaan: "Eiks ois helpointa, jos jokainen maksais tästä lähtien 50 euroa kuussa luokan tilille?"
Miksi muuten tämä ei toimi? Voihan ne köyhemmät pitää niitä myyjäisiä, jos tuo tuottaa hankaluutta. Varakkaammalla on yleensä aina aika hyvinkin kortilla.
Tämä on muuten tosi ärsyttävää. On ok sanoa, ettei ole rahaa mutta on aikaa, mutta ei tunnu olevan, että sanoisi, että on rahaa, mutta ei aikaa. Kerran yhteen retkikassaan maksoimme ihan reilusti yli oman osuutemme, mutta silti saimme kyräilyä kun emme talkoilleet. Kaikki kun eivät tienneet tuosta isosta summasta minkä tilille laitoimme.
Paljon työtä, harrastuksena liikuntaa, terveellistä ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu todella paljon koulutuksesta yms. Töitä tekevät kaikki kovasti. Lääkärit ajavat pyörällä töihin (ei trikoita), kaupallisen alan ihmiset taas elävät sellaista elämää mistä keskiluokkaiset ja vähävaraiset haaveilevat ja mitä mainoksissa näytetään.
Koulutus vaikuttaa todella paljon elämäntyyliin, se on ihan totta. --- Tulotaso ei paljoakaan kerro elämäntyylistä, vaan koulutus ja sivistys enemmän.
Meinaatko, että jos on kaksi juristiksi valmistunutta, niin elämäntyyli on samanlainen koulutuksen takia, vaikka toinen olisi työtön ja toinen ei?
Onhan niitä muitakin muuttujia, totta kai. Mutta omassa tuttavapiirissäni olen huomannut, että taustat ja koulutus vaikuttavat tulotasoa enemmän siihen onko yhteistä vai ei. Lisäksi opiskellessa ja työelämässä usein syntyy tuttavuuksia, jotka kestävät läpi elämän ja vaikutetaan toinen toisiimme. Työttömyys on sikäli huono esimerkki, että se harvoin kestää kauan vaikkapa juristilla. Sen sijaan Utsjoen juristi ja Westendin juristi voivat olla ihan eri maailmoista.
Helsinkiläinen kuplasi on aika pieni. Peruskoulutus ei nyt kuitenkaan niin hirveästi vaikuta elämäntyyliin, tietenkin tietylle alalle hakeutuu hieman keskimääräistä samankaltaisempia ihmisiä. Jos ihminen opiskelee lukion jälkeen jotain alaa 4-5 vuotta, kuinka kauan tuo vaikutus säilyisi? Olen professori ulkomailla luonnontieteen alalta, ja todennäköisesti minulla ei hirveän paljon yhteistä olisi jonkun helsinkiläisen peruskoulun opettajan kanssa vaikka opetusalalla molemmat olemme. Helsingissä asuessani huomasin tuon tarpeen käyttäytyä juuri niiden senhetkisten tiukkojen normien mukaan, mutta kun hiemankin katseli laajemmin ihmisten elämäntyylejä esim. ulkomailla asuessa tai muualla Suomessa näki laajan elämän kirjon. Ja kyllä tulotaso vaikuttaa jonkin verran elämäntyyliin vaikkei rahaa kokisikaan hirveän tärkeäksi, kun sitä on tarpeeksi ei sitä tarvitse miettiä vaan voi saada tai toteuttaa ne haluamansa jutut, niin matkat kuin haluamansa asunnot, loma-asunnot sun muut.
Kiireistä, stressaavaa ja hieman paranoidista elämää. Koskaan ei voi satasella luottaa keneenkään. Aina pitää itse olla ns. "pulssilla". Toki maallista mammonaa on, mutta sitä pitää hoitaa ja huoltaa, muuten koko homma kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Mikään ei tapahdu itsestään. Tällaisten ihmisten elämä on todella repivää ja vaativaa.
itse olen vaativalla erikoisalalla asiantuntijana, ja elän ihan normi elämää
Ihan katsoin vain viestin sisällön, kun en tiennyt mitä ylempi keskiluokka Suomen oloissa tarkoittaa. Juu, ja ei kiinnosta asiantuntijoitten joulun viettäminen, enempää kuin vessassa käynnitkään.