Antakaapa tulla sekopäisiä synnytystarinoita .Pyöryikö mies, puritko kätilöä, koetitko karata salista?

Ei ollut mitään sekopäistä. No ehkä se, että matkalla satoi lunta, vaikka oli juhannusviikko. Purin itseäni ranteeseen autossa, kun supistukset olivat niin kovia. Avauduin todella nopeasti ja olin sairaalaan tullessa täysin auki. Mut oikein kiidätettiin saliin, vaikka ei nyt sitten tarjonnan takia niin kiire ollutkaan.

synnytin samana päivänä ja samalla osastolla kuin Jenni Haukio vuonna 2018.

Oli turvallista olla osastolla kun turvamiehiä vilisi käytävillä ja ovilla pidettiin vahtia eikä asiattomia päästetty sisään.

Olen melkein julkkis siis itsekin.

Menin bussilla sairaalaan jakkupuku päällä lapsivesien mentyä. Salissa kusaisin kätilöopiskelijan nahkasandaaleille. Jälkimmäinen harmittaa edelleen.

Matkalla sairaalaan tottakai piti jonkun etanavauhtia sompailevan ”Suomen huonoimman kuskin” jarrutella edessä, kun synnytys tuntui olevan ja olikin jo käynnissä. Ihan pikkusen ärsytti, että tähän etupenkille sitä nyt sitten joutuu pullauttamaan rääpäleen talvipakkasella.

Ensimmäisellä kerralla mies pyörtyi, toisella kerralla ei uskaltanut mukaan enää ollenkaan.

Kiroilu helpotti supistuskipuja. Se tuli jostain selkäytimestä, kun en itse sitä huomannut.

Kohta 19 v sitten ponnistaessa puoli-istuvassa asennossa (missäpä muussakaan) kätilö seisoi epäonnekseen jalkopäässä, kun otteeni hikisestä polvitaipeesta lipesi, ja potkaisin kaikin voimin häntä kylkeen. Hetken kuluttua nousi lattialta, kylkeään pidellen linkutti ulos salista ja mutisi mennessään "vuoronvaihto". Pyysin jälkeenpäin anteeksi, itse tilanteessa olin kipupumpusta päissäni, nauroin ja lauloin "Pieniä sammakoita". - Lapsi on tervepäinen.

Lähdin synnyttämään viikolla 30 kun vedet menivät. Soitin sairaalaan, jossa epäilivät että voisi olla kyse valkoviodosta tjtn. Kehottivat kuitenkin tulemaan näytille varmuuden vuoksi. Olisin kyllä tullut vaikkeivat olisi kehottaneetkaan. Tulin sairaalaan ja kerroin tulevani synnyttämään ja lapsen tulevan kohta. En päässyt saliin vaan minut ohjattiin valvontaan. Olin kuulema niin rauhallinen ja kivuttoman oloinen. Kätilö ajatteli että otetaan tunnin verran käyriä ja katsellaan tilannetta. Vaadin kuitenkin lääkärin, koska olin synnyttämässä. Kätilö vähän epäröi. En ymmärrä miksi hän ei voinut alatutkimusta tehdä. Sanoi vain että parempi ettei tehdä näin vähillä viikoilla turhaan. Kun asetuin lääkärin eteen tämä kertoi että ottavat näytteen onko vuoto lapsivettä vai ei ja mahdollisesti voidaan sitten lähteä kotiin. Kerroin jälleen ettemme ole lähdössä mihinkään vaan olen synnyttämässä. Kertoi synnytyksen aikana kivut ovat niin kovat että sen kyllä huomaa. Asetuttuani selälleen lääkäri totesi että lapsen jalat ovat ulkona nilkkoja myöten... kumman äkkiä pääsin sinne synnytyssaliin sen jälkeen. Olin siis melkein puolituntia hokenut sairaalassa sitä että olen synnyttämässä ja kukaan ei tätä uskonut. Ei jäänyt mitään kammoa tai muuta. Tiedän että kyllä ne nyt varmasti viimeistään silloin kun lapsi olisi roikkunut ulkona olisivat hoksanneet asian.

Selityksenä vielä että kärsin pahasta migreenistä ja olen vähän liiankin tottunut kipuun. Synnytys sattui (repeämineen) paljon vähemmän kuin migreenikohtaus joten se ei käytöksessäni varmasti näkynyt mitenkään.

Eo minulla, mutta yksi ystävä karkasi vauvan kanssa sairaalan ikkunasta. Maassa jossa maksetaan itse tai vakuutus maksaa OSAn, oli äiti ja vauva panttina. Pääsisivät sitten pois, kun lasku olisi maksettu. Ja joka päivästä tuli lisää laskua. Äiti ei päässyt laskua maksamaan, koska oli sairaalassa. Hän otti vauvan ja karkasi. Poliisit tuli perään, mutta tajusivat asiaan ongelman. Ja äiti myös maksoi laskun myöhemmin, kun sai rahat hommattua. Lasku olisi ollut paljon pienempi, jos hän olisi päässyt ulos ja sen jälkeen maksamaan.

Syömiskielto on turvallisuuden takia. Jos pitääkin leikata.

Vierailija kirjoitti:

Syömiskielto on turvallisuuden takia. Jos pitääkin leikata.

Monissa valmennusoppaissa sanotaan, että pitää syödä hyvin mutta kevyesti, koska voi mennä melkoisen kauan, ennenkuin seuraavan kerran pääsee syömään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syömiskielto on turvallisuuden takia. Jos pitääkin leikata.

Monissa valmennusoppaissa sanotaan, että pitää syödä hyvin mutta kevyesti, koska voi mennä melkoisen kauan, ennenkuin seuraavan kerran pääsee syömään. 

Tämä vähän riippuu tilanteesta. Minua kiellettiin syömästä mitään koska riski joutua leikkaukseen katsottiin niin isoksi. Hyvin arvioivat. Synnytyksen jälkeen kätilö kertoi että olivat viemässä leikkaukseen jos ei sillä viimeisellä työnnöllä olisi syntynyt. En lähtisi syömään jos kätilö erikseen sanoo ettei saa.

Tämä kyllä naurattaa aina :D

Vierailija kirjoitti:

Menin bussilla sairaalaan jakkupuku päällä lapsivesien mentyä. Salissa kusaisin kätilöopiskelijan nahkasandaaleille. Jälkimmäinen harmittaa edelleen.

Jakkupuku? En ole nähnyt ikinä viimeisillään raskaana olevalla jakkupukua. Onko sellaisia todella?

Meillä tuli riitaa synnytyksessä miehen kanssa. Oikeastaan välit olivat olleet kireät jo ennen.

Synnytys laukaisi miehessä jotain. Minun ollessani kovissa kivuissa ja oksennellessani, pyysin miestä tuomaan paperia vessasta, että voisin pyyhkiä suun. Hän kieltäytyi. Kokoajan oli muutenkin kännykällä, ilkeili ja naureskeli. Lopulta menetin hermot ja huusin miestä lähtemään pois. Mies jotenkin järkyttyi, kun ajoin hänet pois. Ei siis kuvitellut, että oikeasti pyydän häntä lähtemään. Huudon saattelemana hän lähti. Olimme yhteydessä vasta viisi päivää lapsen syntymän jälkeen. En ole vielä vuosia myöhemmin antanut hänelle anteeksi.

Synnytys on elämän hienoja hetkiä, se meni minulta sitten pilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syömiskielto on turvallisuuden takia. Jos pitääkin leikata.

Monissa valmennusoppaissa sanotaan, että pitää syödä hyvin mutta kevyesti, koska voi mennä melkoisen kauan, ennenkuin seuraavan kerran pääsee syömään. 

Minä oksensin kaiken pihalle jo ensimmäisistä kunnon supistuksista.

Naurattaa vieläkin, kun olin varannut synnytyskassiin mukaan eväiksi pähkinöitä ja suklaata, rauhoittavaa musiikkia ja pinkit tohvelit. Luulin meneväni ilmeisesti johonkin kylpylään.