Oletko onnellinen?

En erityisemmin. Olen kyllä aiemmin ollut, ja enpä tiedä onko se nyt loppuenlopuksi edes niin tärkeää. Tavallaan riittää kun ei ole huono olo. Itseään ei oikein voi edes tekemällä tehdä onnelliseksi. Vielä hölmömpää on ajatella, että joku muu voi, paitsi tietenkin lyhyellä tähtäimellä. Eksyneimmät päätyvät syyttämään muita siitä, että ei olla onnellisia. Jos nyt pystyy olemaan tekemättä itseään onnettomaksi ajatuksillaan ja/tai tekemisillään, niin on jo asiat aika hyvin.

Jo pelkästään tuosta sanasta nousee niskakarvat pystyyn. Turhaa vouhkaamista. Riittää kun jokainen hoitaa työnsä, kotinsa ja lapsensa, ei elämään muuta tarvita

N33

Mitä onnellisuudella tarkoitetaan?

Jos sillä tarkoitetaan tyytyväisyyttä oman elämän pitkäaikaisiin olosuhdetekijöihin (terveys, ihmissuhteet, työ, raha jne.), olen vain vähän onnellinen; silloin tällöin on ollut jaksoja, jolloin olen ollut lievästi onnetonkin.

Jos sillä taas tarkoitetaan fiilistä / kokemusta, joka ei välttämättä palaudu em. olosuhdetekijöihin lainkaan, niin olen yleensä onnellinen, iloinen, hyväntuulinen. Tällä tavalla onnellisen onnellisuus saattaa perustua kokonaan vaikkapa toivoon, että vielä joskus kaikki tulee olemaan hyvin... Sen takia tällä tavalla onnellisen onnellisuus saattaa hämmästyttää muita.

En.

Olen. Ihmettelen, kun aina sanotaan, että kaikillahan sitä on huonoja päiviä, koska mulla ei ole. Herään joka aamu onnellisena ja täynnä intoa.

Mulla on maailman paras työ, kiva asunto mieleisellä paikalla, paljon ihania ystäviä, perusasiat täysin kunnossa ja huolia nolla. Näen kauneutta kaikkialla, hymyilen, nauran, tanssin ja laulan. Teen ihan mitä haluan ja menen minne mieli tekee. Mikään ei pitele mua.

80/20 ajasta.

Välillä onnellinen, joskus onneton. Lähinnä ehkä tyytyväinen. En oikeastaan usko että onnellisuus on mikään pysyvä ja saavutettava olotila. Se on ohiviivähtävä tunne. Välillä sitä on onneton, surullinen, vihainen. Se kuuluu elämään.

Suurimmaksi osaksi en ole.

M37

En ole. Joululahjaksi toivon avioeroa.

Vierailija kirjoitti:

Olen. Ihmettelen, kun aina sanotaan, että kaikillahan sitä on huonoja päiviä, koska mulla ei ole. Herään joka aamu onnellisena ja täynnä intoa.

Mulla on maailman paras työ, kiva asunto mieleisellä paikalla, paljon ihania ystäviä, perusasiat täysin kunnossa ja huolia nolla. Näen kauneutta kaikkialla, hymyilen, nauran, tanssin ja laulan. Teen ihan mitä haluan ja menen minne mieli tekee. Mikään ei pitele mua.

Täysin samaa mieltä, miten koko päivä voi olla huono jos tapahtuu yksi "huono" asia, ja tarkemmin tarkasteltuna oliko se huono asia? mitä on edes huono? Kielemme on aika tyhjä. Ei ole olemassa huonoja/hyviä päiviä. Koko ajan voit ajatella ja tehdä toisin ja niinkuin itse haluat josta seuraa täyteliäämpi omannäköinen elämä. Ihmiset ikäänkuin opetetaan kahlitsemaan itsensä? no kait se on joidenkin tahojen etujen mukaista. "Kuuliainen" ihminen, pthyi, sanon minä.

Vierailija kirjoitti:

En erityisemmin. Olen kyllä aiemmin ollut, ja enpä tiedä onko se nyt loppuenlopuksi edes niin tärkeää. Tavallaan riittää kun ei ole huono olo. Itseään ei oikein voi edes tekemällä tehdä onnelliseksi. Vielä hölmömpää on ajatella, että joku muu voi, paitsi tietenkin lyhyellä tähtäimellä. Eksyneimmät päätyvät syyttämään muita siitä, että ei olla onnellisia. Jos nyt pystyy olemaan tekemättä itseään onnettomaksi ajatuksillaan ja/tai tekemisillään, niin on jo asiat aika hyvin.

Kyllä mä olen onnellinen, vaikka vastoinkäymisiäkin välillä riittääkin, perusasiat on kunnossa - on ihana perhe ja talousasiatkin ok.

Vaikka ilman Jeesusta en kyllä jaksaisi elää, sillä kyllä tämä elämä sen verran vaikeaa on - mutta Hänen kanssaan mulla on aina ihana perusturvallisuus, ilo ja rauha vastoinkäymisissäkin.

Niissä elämän onnenhetkissäkin ilo ihan tuplaantuu Herran kanssa.

Heh, mulle tulee tosta onnesta mieleen yks sellainen asuntokauppamainos, jossa virnisteli sellainen öklöimelä perhe ja iskulause oli "Onnella on osoite". Yääks.

Vierailija kirjoitti:

Heh, mulle tulee tosta onnesta mieleen yks sellainen asuntokauppamainos, jossa virnisteli sellainen öklöimelä perhe ja iskulause oli "Onnella on osoite". Yääks.

Tässä se on - kattokaas tuon miehen imelää ilmettä yyähh.

https://www.asuntosaatio.fi/docs/default-source/asuntoesittelyt/myyntie…

Faith kirjoitti:

Mitä onnellisuudella tarkoitetaan?

Jos sillä tarkoitetaan tyytyväisyyttä oman elämän pitkäaikaisiin olosuhdetekijöihin (terveys, ihmissuhteet, työ, raha jne.), olen vain vähän onnellinen; silloin tällöin on ollut jaksoja, jolloin olen ollut lievästi onnetonkin.

Jos sillä taas tarkoitetaan fiilistä / kokemusta, joka ei välttämättä palaudu em. olosuhdetekijöihin lainkaan, niin olen yleensä onnellinen, iloinen, hyväntuulinen. Tällä tavalla onnellisen onnellisuus saattaa perustua kokonaan vaikkapa toivoon, että vielä joskus kaikki tulee olemaan hyvin... Sen takia tällä tavalla onnellisen onnellisuus saattaa hämmästyttää muita.

Yleisen tyytyväisyyden ja juuri näiden pitkäaikaisten olosuhdetekijöiden osalta täytyy sanoa, että olen varmaankin melko onnellinen.

Terveys on onneksi ollut hyvä.

Tärkeimmät ihmissuhteet ovat hyviä - kavereita on vaan melko vähän.

Työ on vakituinen, tyydyttävä ja työyhteisö on hyvä - palkka ei ole kaksinen, mutta onneksi työkään ei (toistaiseksi) ole mahdottoman rasittava.

Perhe on aivan ihana. Rakastan vaimoani yli 15 yhteisen vuoden jälkeen. Meillä on 2 ihanaa lasta.

Oma koti on rakas. Vanha, omintakeinen talo, joka on näyttänyt "temppujaan", mutta tulemme nykyisin kohtalaisen hyvin toimeen.

Rahatilanne on jotenkin siedettävä. Käyttötilillä on rahaa sen verran, kuin kuukauden mittaan sitä kuluu. Kotitalous- ja puskuritilillä on noin 10 kk lainanlyhennyksen verran varaa. Varallisuutta on jonkin verran.

Periaatteessa olen siis onnellinen - mutta päivittäisessä elämässä se ei oikein näy. Varsinkaan tähän vuodenaikaan. Elämä tuntuu jotenkin raskaalta, ilo on aika vähissä. Ehkä en osaa iloita ja nauttia pienistä asioista tai keksiä itselleni asioita, jotka tekevät minut iloiseksi ja onnelliseksi. Motivaatio-ongelmiakin on aika ajoin.