G: Oletteko /olitteko samaa mieltä lasten lukumäärästä puolisosi kanssa?
Meillä tämä asia on ainoa, josta riidellään. Ja koko ajan enempi ja enempi.
Suhteen alussa joskus sivusimme aihetta ja jo silloin oli selvää, että mies haaveilee isommasta perheestä kuin minä. Ei kuitenkaan mitään 1 vastaan 10 tilannetta, joten asia jätettiin hautumaan.
No, esikoinen syntyi sitten aika pian, meidän molempien yhteisestä toiveesta. Saimme siis tytön, joka oli ja on ihana, helppo lapsi. Nyt jo 13-v ja murkkuikä nostelee päätään (KAUHULLA odotan).
Mies alkoi puhua toisesta lapsesta, kun tyttö oli 3v. Itse en ollut edes toista ajatellut, tai ainakaan niin pian, vaikka eihän 3v nyt enää vauva olekaan. Asiasta keskusteltiin aika tiiviisti ja lopulta koin olevani valmis. Syntyi toinen tyttö, ihana hänkin. Mutta todella paljon vaativampi. Oli koliikki, oli huonot yöt ja nyt kun tyttö on 3-v on meidän talossa ihan järkyttäviä valtataisteluita, tyttö on todella voimakasluonteinen, äkkipikainen ja päättäväinen. Yhtään täyttä yötä en ole edelleenkään nukkunut, kun tyttö on kotona ollut (käy siskonsa kanssa joskus mummolassa yökyläilemässä ja silloin NUKUN ja NAUTIN).
Niin, olen 100% varma, että minun lapseni on nyt tehty. Ikää on 33v ja olisin ihan valmis sterilisaatioon. Vaan miespä on nyt 4kk JOKA IKINEN päivä kärttänyt, että tehdään vielä kolmas. Puhuu ja puhuu, lupaa hoitaa, lupaa osallistua enempi kotitöihin, hakis melkeen kuun taivaalta, jos vaan tehtäs vielä pari lasta. Hänellä on ikää 34v ja kuulemma ei osaa kuvitellakaan, ettei meillä tämän enempää lapsia olis. Olen suoraan kysynyt, haluaisko pojan, mutta mies hieman loukkaantui. Sanoi, että haluaa lisää lapsia, sukupuolesta viis.
No, tiedän kyllä appivanhempien toivovan sitä poikaakin, että liekö sieltäkin painostusta asiaan.
Kertokaapa, miten teillä on tällaiset asiat ratkaistu vai onko ollu samat haaveet molemmilla?
Kommentit (8)
Periaatteessa ollaan samaa mieltä. Minä halusin kolmannen ja väännettiin kättä puolitoista vuotta kunnes mieskin pehmeni kolmannelle yritykselle.
Haluaisin itse myös neljännenkin koska asuntoon mahtuisi eikä talous ratkeaisi, mutta oikeastaan ainut mikä panee hanttiin on se, että sitten pysyttäisiin vain kotioloissa, ilman hetken mielijohteen matkoja ja reissuja sillä kuutta et sullo enää normiautoon ja lähde reissuun. Se on melko iso asia, kun kotiäitinä itseni ainut henkireikä on ajoittaiset irtiotot kokonaan kotimaisemista perheen kanssa.
Eli näihin kolmeen tyydymme kunnes saamme lottovoiton tai muuta rahaa jättiauton ostamiseen.
molemmat kolmelapsisesta perheestä.
Mies oli tavatessamme niin rakastunut, että olisi suostunut mihin vaan. Ei varmaan koskaan ollut ajatellut paria enempää, koska ei ollut mitään erityisen lapsirakasta tyyppiä, eikä ollut myöskään kokemusta lasten kanssa olemisesta. On omiinsa niin hullaantunut, että saako koskaan tarpeekseen. Nyt on kaksi ja kolmas tulossa ja on selvää, että jos se on meistä kiinni niin tähän ei jää. Neljäs ja viides ovat tervetulleita muutaman vuoden päästä. Kuudes tekee tiukkaa iän ja rahan puolesta. Eli viisi on maksimi. Anna ajan kulua ja sano miehellesi, että lopettaa painostamisen, koska sillä ei ainakaan hyvää saa aikaan. Voihan olla, että itsellesi iskee kova vauvakuume, kun olet tarpeeksi unohtanut kuopuksen vaativan pikkulapsivaiheen :) Sillä aikaahan sinulla on...
mies kannattaa kahta. Kaksikin on mulle ok ja ymmärrän miestä, jolla on kaksi lasta edellisestä liitosta. Ongelma on vaan, että esikoisen jälkeen on 3 vuotta pukerrettu tätä kakkosta, eikä vaan ole vieläkään tulossa....:(
Nyt lapsia on kolme ja kyllä minut on jo aika hyvin puhuttu ympäri siihen neljänteenkin.
poistamaan kohtu, joten miehen on tyytyminen näihin kahteen tai sitten hänen pitää etsiä uusi nainen. Kyllä hän suurperheestä haaveili alkujaan.
Mies taipui kuitenkin sitten hankkimaan ja joka lapsesta käytiin pientä taistelua. Nyt lapsia kolme ja saa riittää ehdottomasti.
Tavattiin 18-vuotiaana ja silloin päätettiin, että hankitaan viisi lasta. Viides syntyi, kun oltiin 42-vuotiaita.