Vaikka on tietokoneet, lentokoneet ja avaruusalukset, ihminen ei ole muuttunut

Hyvä ystävä, olet sitten mitä mieltä tahansa Jumalasta niin viime päivien tapahtumat kertovat, että Raamatussa on ihan oikeasti hyviä periaatteita, jotka koituvat kansakunnan siunaukseksi.

Kristuksen laki on, että kannamme toistemme taakkoja. Olemme ulkoistaneet tämän yhteiskunnalle ja unohtaneet lähimmäisemme. Valitamme hoitajamitoituksesta, kun meidän pitäisi tyhjentää kalenteristamme aikaa läheisille.

Käyttämällä ajattelemattomia sanoja, painostusta, jopa valehtelua tai ainakin osoittamalla välinpitämättömyyttä poliitikkomme näyttävät meille esimerkkiä, joka on tuhoisaa heidän omassa elämässään, mutta myös meidän.

Näin itsenäisyyspäivän aikana tulee syvemmin miettiä, mihin oikeasti haluamme, että kansamme ajautuu. Jokainen ymmärtää, että valehtelu, varastaminen ja yksisilmäinen oman edun tai agendan ajaminen ei ole kansakunnan, eikä edes jonkin kansaryhmän edun mukaista.

Kaiken taustalle on unohtunut asia, joka on pitänyt kansaamme koossa vuosikymmeniä sitten: Jumalan pelko. Jumalan pelko on sitä, että teemme sitä, mikä on oikein, vaikkei kukaan näkisi eikä saisi koskaan tietää. Se on sitä, että asioilla pitää olla, kuten raumalaiset sanoisivat, jokin roti.

Tämä uusliberaali valheellinen vapaus alkaa näyttämään hedelmiään. Sieltä ei nouse parempi ihminen, vaan sieltä nousee rikkinäinen, hajanainen ja veltto yhteiskunta. Lapsetkin tarvitsevat rakkauden lisäksi rajoja - ja mitä me muuta olemme kuin jonkun lapsia kaikki.

Nuorisomme on ennennäkemättömässä ristiaallokossa. Visuaalinen sometulva mukamas menestyvistä ikätovereista ajaa nuoret jo lapsina ahdistukseen. Alkoholin kulutuksen näennäinen väheneminen on tosiasiassa paikattu masennuslääkkeillä ja huumeilla. Jopa poliitikot vaativat huumeiden laillistamista, vaikka siitä maailmasta selvinneet kertovat, että ei missään nimessä.

Annetaan mahdollisuus seuraavalle sukupolvelle, mutta ei pakoteta lapsia aikuisiksi. Vielä lapseton kolmekymppinen ei ole elämänkokemukseltaan valmis johtamaan kansakuntaa, vaikka olisi kuinka oppivainen. Historian nuorista kuninkaista voimme tämänkin oppia.

Kansakuntamme syntyvyys on katastrofaalisen alhainen. Tällaisia lukuja, kuin tänä vuonna on saatu, odotettiin vasta 2045 ja vielä vuoden alussa ennustettiin syntyvän tuhansia lapsia enemmän. Moni kolmikymppinen ei ole koskaan pitänyt sylivauvaa sylissään. Kosketus elämän ihmeeseen on kadonnut.

On aika oikeasti pysähtyä, miettiä uudelleen ja kääntyä. Sitä kutsutaan parannuksen tekemiseksi. Villi ja välinpitämätön juhliminen ei kuulu arkielämään. Arjessa asiat ratkaistaan.

On monia, jotka kärsivät kun katsovat ympärilleen ja näkevät mihin tämä johtaa. Kaikilla ei ole tätä näkökykyä. Tämän päivän kasvu antaa huomisen hedelmän.

Vaikka on tietokoneet, lentokoneet ja avaruusalukset, ihminen ei ole muuttunut. Historiasta tiedämme, että kansakunnat useimmiten tuhoutuvat sisältä päin ennemmin kuin ulkoa käsin.

Annetaan puhdistavan tuulen käydä kansan läpi ja palataan siihen, mistä siunaus on ennenkin tullut. Suomalainen on aina ollut ylväs rehellisyydestään. Nostetaan se jälleen arvoon ja ollaan ensin rehellisiä itsellemme - lopetetaan siis itselle valehteleminen: asiat eivät ole hyvin. On tehtävä työtä tilanteen korjaamiseksi.